Mielipide

JYPin déjà vu – sama painajainen vai uusi mahdollisuus?

LIIGA / Kolumni
Sami Vatanen on poissa. Pessimistisimpien mitalikirveet ovat jo puoliksi kaivossa. Kuinka Vatanen korvataan vai korvataanko mitenkään? Onko vuoden takainen painajainen vältettävissä?

Kauhukuva, välähdys menneestä. Playoffsien neljäs ottelu Porin Isomäessä. Vuoden takaiset kuvat vaihtoon kinkkaavasta tuskaisesta Sami Vatasesta nousivat varmasti jokaisen JYP-kannattajan mieleen kivuliaana tunneryöppynä superpuolustajan jälleen loukkaantuessa. ”Ei kai taas?”

JYP rymisteli puolivälieristä jatkoon jälleen puhtaasti 4-0, mutta kuten vuosi takaperinkin tuo marssi jätti jälkeensä ikävän sivumaun. Uhkakuva ”Vatanen viikoiksi sivuun” – jyväskyläläisten pahin painajainen – toteutui. Painajainen, jonka vaaraa ja sen mahdollisia seurauksia maalailtiin jo ennen kauden alkua. Miten tulla toimeen ilman Vatasta? Ilman pelaajaa, joka osoitti taas kauden taittuessa kevääksi olevansa liiankin kirkas timantti näihin karkeloihin.

Voidaan olla montaa mieltä siitä, oliko vuoden takainen välierätappio hurjakuntoista Bluesia vastaan jähmettyneen hurrikaaninipun heikkoutta vai sinipaitojen hyvyyttä. Varmaa on se, että puolivälieristä puhtaasti eteenpäin marssineen JYPin ilme avauspelaamisesta ylivoimaan jäätyi täydellisesti Vatasen poissa ollessa. Jokin JYP-ryhmässä muuttui ja sen aisti katsomoon asti jokainen, joka oli lauman pelaamista tähtipuolustajan mukana ollessa seurannut.

”Ei sota yhtä miestä kaipaa” – lausahdus ei voisi olla vähemmän totta juuri nyt – kuten ei ollut vuosi sittenkään. Vatasen suurimpiin ominaisuuksiin kuuluu äärimmäisestä pelirohkeudesta kumpuava ratkaisukyky, jolla hän pystyy kääntämään tiukat ottelut joukkueelleen. Hän sytyttää ryhmänsä liekkeihin nousuillaan, hankkii jäähyjä nopeudellaan ja tekee tärkeitä maaleja siinä sivussa. Entä kuka onkaan joukkueen ylivoimapelaamisen ja avauspelaamisen kulmakivi? Niinpä niin, tämän paketin täydellisestä korvaamisesta ei voida edes puhua.


Kuka ottaisi paikan tämän kuvan keskeltä?

Lohdutonta? Ehkä. Siltä ainakin kuulostaa, mutta tätä ei pidä kuitenkaan täysin allekirjoittaa. Toivoa, sitä on olemassa, sillä useita asioita on muuttunut JYP-pakassa sitten viime kevään. Ne ovat arvokkaita muutoksia, kun tarkastellaan tämän hetken menestysmahdollisuuksia ilman Vatasta.

Runkosarjaan vertaaminen kevään korvilla ei voisi olla vähemmän paikallaan, mutta pieni kurkistus on sinnekin tehtävä. JYP esitti nimittäin poikkeuksellisen hyvää viisikkopeliä Vatasen ollessa kauden aikana poissa sormivamman takia. Myös pistepotti kasvoi ja voittoputkikin venyi mukavasti. Nyt jos koskaan noilla voitoilla lunastetaan henkistä pääomaa ratkaisupeleihin.

Toisekseen joukkue on myös kokenut tilanteen saman tilanteen viime vuonna. Kokemus, vaikkakin negatiivisessa mielessä, on arvokasta myös tässä tapauksessa. Jyrki Aholla on varmasti ollut jo takataskussaan suunnitelmia vastaavan varalle. Niiden apuna on hurrikaanilauman tämän hetken virkeä, liki puhdas peli-ilme, millä joukkue on pudotuspeleissä esiintynyt.

Vuosi sitten JYPillä oli puolustuskalustossaan selvä ongelma. Vatasta lukuun ottamatta pakasta uupuivat ne pelaajat, jotka olisivat pystyneet kiekon kanssa edes perusvarmuuteen kovan paineen alaisena. Hätäily avauspelaamisessa söi armotta jyväskyläläisten hyökkäystehoja.

Tällä kertaa hurrikaaninipulla on kuitenkin jokerikorttinsa. Nämä kortit kantavat nimiä Kristian Näkyvä, Yohann Auvitu sekä kevättä kohden selvästi lämmennyt Arto Laatikainen. Näkyvällä on jo nyt nimensä mukaisesti näkyvä rooli varsinkin ylivoimapelaamisessa. Rooli ja vastuu tulevat nyt entisestään kasvamaan. Auvitu monille varmasti kysymysmerkki, mutta ranskalaisen pelaaminen runkosarjassa Vatasen ollessa lasaretissa oli ihailtavaa. Auvitu ei tyytynyt vain helppoihin ratkaisuihin, vaan pelasi ajoittain vaikuttavan luovaa jääkiekkoa. Nyt jos koskaan tuota rohkeutta tarvitaan.

Arto Laatikainen on oma lukunsa. Kiekollisena puolustajana Laatikaisen on nyt otettava päävastuu JYPin alakerrassa. Hurrikaanihyökkääjille on saatava kiekkoa vauhtiin, muuten esimerkiksi Jani Tuppuraisen ja Harri Pesosen tehoista kuihtuu ratkaisevasti pois. Avaussyöttöjen laadukkuudesta ei saada tinkiä, etenkin kun vastustaja iskee kuoleman pelien sysäämällä ylimääräisellä raivolla painetta alakertaan. Tähän huutoon on Laatikaisen vastattava ja siihen hänellä on edellytyksiä. Rauhallisuutta vaaditaan.

JYPillä on siis hallussaan pelimerkit siihen, miten Vatasen poissaolo korvataan. Mitalijuna on edelleen saavutettavissa ja parhaimmassa tapauksessa sen kyydistä jääminen ei ole edes vaarassa. Kaikki kuitenkin konkretisoituu siihen, kuka JYP-puolustuksessa kasvaa pelaajana ja ottaa itselleen suurempaa roolia. Myös ylivoimakentät menevät uuteen mietintään, sillä hurrikaanien ykkösylivoiman toimivuus on pitkälti Vatasen päälle rakennettu. Olennaista on, että palaset nivoutuisivat saumattomasti paikalleen niin pikaisesti kuin mahdollista. Välierät eivät armottomuudessaan anna aikaa ylimääräiselle hieromiselle.

Tapahtuneelle ei voida enää mitään. Painajainen on käynyt toteen, se pahin mahdollinen. Nyt testataan JYPin suuruutta ja taitoa muuttaa sen lopputulosta. Toinen mahdollisuus on annettu.

» Lähetä palautetta toimitukselle