Lee Sweatt. Petr Tenkrat. Jan Caloun. Otakar Janecky. Mikä yhdistää heitä? Aivan, he ovat kaikki johdattaneet joukkueensa mestaruuteen. He ovat myös kaikki ulkomaalaisia. Lähestulkoon joka kausi mestarijoukkueen riveissä on ulkomaalaispelaajia. Hopeajoukkueesta puhumattakaan. Nyt on toisin. Ensimmäistä kertaa 26 vuoteen.
HIFK ja Blues iskivät käyntiin kauden 2010–2011 finaalisarjan täysin suomalaisvoimin. Edellisistä suomalaisfinaaleista on ehtinyt kulua 26 vuotta. TPS ja Ilves iskivät yhteen SM-liigan finaaleissa kaudella 1984–1985 ilman ulkomaalaisvahvistuksia. Silloin joukkueita johtivat nuoret kyvyt kuten Mikko Mäkelä, Esa Keskinen, Risto Jalo, sekä muuan Raimo Helminen.
On kunnioitettava tosiasia, että tänä keväänä suomenmestaruudesta pelataan kotimaisin voimin. On toki muistettava, että molemmilta joukkueilta löytyy riveistään ulkomaalaisia. Bluesin Nathan Robinson ja HIFK:n Jeff Hamilton eivät kuitenkaan löydy pelaavasta kokoonpanosta – oli syy mikä tahansa.
26 vuotta sitten Suomen ulkopuolelta tuleva pelaaja oli enemmän poikkeus kuin sääntö. Lontoon kieltä, joskus myös venäjää tai ruotsia, solkkaavat muukalaiset olivat silloin eksoottisia nähtävyyksiä. Nykyään joukkue ansaitsee mediassa poikkeusmaininnan, jos sillä ei ole riveissään ulkomaalaisia.
Jokerit yritti taannoin rohkeaa temppua lähtemällä kauteen suomalaisella rosterilla. Kaikki muistavat, miten se kausi päättyi. Sanotaan niille, jotka eivät kuitenkaan muista: kausi oli umpisurkea. Lopulta joukkueeseen värvättiin pelaajia rajan takaa. Laihoin tuloksin.
Harva joukkue uskaltaa tänä päivänä olla tarttumatta ns. ulkopuoliseen apuun. Etenkin, jos ulkomaalaisvahvistusten hankkimiseen löytyy taloudelliset resurssit. Onhan se todettava, että Suomesta on vaikeaa löytää joukkueellisen verran hyviä pelaajia, jotta joukkue voisi taistella tosissaan mestaruudesta. Sen huomasi HIFK, joka värväsi riveihinsä jenkkilaituri Jeff Hamiltonin. Eikä hän huono värväys ollutkaan, päinvastoin.
Espoolaisten riveissä onneaan kävi kokeilemassa Tyler Arnason sekä Nathan Robinson, joista jälkimmäinen jatkaa Bluesin riveissä edelleen. Robinson ei kuitenkaan muutamaa pudotuspeliä lukuunottamatta ole joukkueensa kokoonpanoon mahtunut.
Finaalit joka tapauksessa alkoivat, ja todennäköisesti myös pelataan loppuun kotimaan pelaajilla. Tämä on positiivinen trendi ajatellen suomalaista jääkiekkoa ja sen tulevaisuutta. Mikäli jatkossakin joukkueet panostavat entistä enemmän kotimaisiin pelaajiin, tuo se lisää näytönpaikkoja nouseville kyvyille.
On silti utopistista ajatella, että kollektiivinen muutos tapahtuisi yhden finaalisarjan perusteella. Hyvä suuntaviitta se silti on.
