HIFK:n kohdalla finaalit ovat ensimmäiset 12 vuoteen. Seurassa on ollut pitkään menestyspaineita ja nyt ainakin mitali on varma. Viimeisestä mestaruudesta on aikaa 13 vuotta ja mitalistakin jo seitsemän vuotta, mutta pelkkä finaalipaikka ei varmasti tyydytä joukkueen nälkää.
Finaalisarjaan HIFK lähtee ennakkosuosikkina, kun sillä on kotietu ja otteet runkosarjassa olivat tasaisesti Bluesia parempia. Joukkueella on siis niskassaan suuret odotukset, joita se on kuitenkin toistaiseksi pystynyt kestämään kevään pudotuspeleissä.
Espoolaisten tauko finaalipeleistä on HIFK:ta lyhyempi, mutta historia niistä on kilpipaitoja selvästi ohuempi. Blues pelaa loppuotteluissa nyt toista kertaa. Keväällä 2008 välierissä se oli 1-3-tappiolla Jokereita vastaan, mutta käänsi lopulta ottelusarjan lukemiin 4-3. Silloin välipäiviä ennen finaaleja oli vain yksi, ja mitalin ollessa seurahistorian ensimmäinen tulivat loppuottelut kenties niin nopeasti. Nyt Bluesilla lienee nälkää vielä enemmän kuin silloin.
Bluesin historia IFK:ta vastaan on synkkä koko sen olemassaolon ajalta. Nordenskiöldinkadun hallin kirous pystyttiin 2000-luvun alkupuoliskolla murtamaan. Vuosina 2005–2008 voittoja Helsingistä tuli jopa ruhtinaallisesti, mutta Kari Jalosen aikakautena IFK on kotiluolassaan ollut Bluesille ylitsepääsemätön este. Espoossa viime lokakuussa otettu 3-2-voitto katkaisi pitkän voitottoman HIFK-jakson. Edelliskerran Blues oli voittanut HIFK:n puolivälierissä keväällä 2008.
Takana pitkä kevät
HIFK:n kaksi edellistä pudotuspelisarjaa olivat hyvin erilaiset. Seitsemän ottelun puolivälierät Jokereita vastaan olivat erittäin tiukkaa pelaamista ja emotionaalista vuoristorataa, jossa HIFK osoitti vahvaa uskoa omaan tekemiseensä.
Välierät Lukkoa vastaan menivät tuloksellisesti huomattavasti selvemmin, kun HIFK suuntasi finaaleihin voitoin 4-1. Sarja oli kuitenkin fyysisesti raskas, sillä viisi ottelua pelattiin vain seitsemässä päivässä.
Nyt HIFK:n haasteena on löytää jälleen sama intensiteetti, jolla se pelasi Jokerit-sarjassa. Lukkoa vastaan joukkue pääsi ajoittain yllättävänkin helpolla kamppailupelaamisessa. HIFK:n tehtävää ei välttämättä auta se, että joukkueella on finaalien alkaessa taukoa edellisestä pelistä jo yli viikko.
Bluesin pudotuspelit ovat edenneet varsin erikoisesti. Sen voi sanoa olleen suurimmissa vaikeuksissa villi kortti -kierroksella, kun tiukat pelit Kärppiä vastaan ratkesivat 3. ottelun jatkoerässä.
Puolivälierissä Ässiä vastaan Blues pääsi kuin varkain ottelusarjassa 3-0-johtoon. Ottelusarjan voiton pohjan loi sarjan avausottelu, jossa se nousi kahden maalin tappioasemasta jatkoajan kautta voittoon. Henkinen nukahdus ja Ässien kohentuneet peliesitykset pistivät Bluesin jo ahtaalle, mutta sarja päättyi lopulta espoolaisjuhliin otteluvoitoin 4-2.
Välieräsarja JYPiä vastaan jäi vastoin odotuksia yllättävänkin laimeaksi. Blues oli pelillisesti keskisuomalaisia parempi voittaen sarjan ansaitusti 4-1. Runkosarjan voittaja näytti hyvin aseettomalta loistavasti pelanneen Bluesin edessä.
Myös Bluesin pelit olivat tunnetasoltaan ja intensiteeliltään ehkä kovempia jo ennen välierävaihetta. Vaikka JYP-sarjassakin nähtiin playoffs-henkisiä torikokouksia ja kovia taklauksia, olivat sarjat Kärppiä ja Ässiä vastaan tältä osin kovempia. Blues oli kahdessa ensimmäisessä sarjassaan ennen kaikkea se osapuoli, joka provosoi, tökki ja järjesteli isommat härdellit. HIFK:ta vastaan henkisen ja fyysisen yliotteen saaminen on hankalampaa, mutta mestaruushaaveiden kannalta iso asia.
Pelit ja miehet kunnossa
Pelillisesti HIFK:n peli on kehittynyt pudotuspelien aikana. Kuten finaaleihin pääseminenkin jo kertoo, on pelaaminen ollut tasapainossa. Joukkueen puolustuspeli on ollut tiivistä, hyökkäyssuunnitelmista löytyy variaatioita, karvaus on toimivaa ja erikoistilanteet ovat alkaneet sujua varsinkin kevään edetessä. Suurimmat ongelmat ovat syntyneet ajoittain vastustajan vastahyökkäyksien vastaanottamisesta, kun ylivoimahyökkäyksiä on päässyt syntymään turhan monia.
HIFK:n menestyksen avaimena on ollut materiaalin laajuus. Joukkueen ykkösketju on ollut tehokas, kakkosketjun Kimmo Kuhta ja Lennart Petrell ovat pelanneet uransa parhaita keväitä ja Siim Liivikin ja Joni Töykkälän johtamat ketjut ovat myös pystyneet yllättävän hyvään kiekolliseen pelaamiseen. Kahdessa edellisessä pudotuspelisarjassa HIFK on lopulta jyrännyt vastustajansa tasaisella rintamallaan.
Ameebaksikin luonnehdittu Blues on pudotuspeleissä kyennyt onnistuneesti mukauttamaan peliään niin ottelusarjojen kuin yksittäisten otteluiden sisälläkin. Taktiikkaköyhäksi runkosarjassa moitittu joukkue on perustanut peliään enemmän myös kiekolliseen hallintaan. Viidellä viittä vastaan -pelin parantumisen vastapainoksi sen ylivoima on tosin takkuillut. Tilastot tukevat tätä, sillä Blues on pudotuspeleissä ollut vasta kuudenneksi paras ylivoimajoukkue. Tiivis ja uhrautuva alivoima ei ole rakoillut.
Bluesin kärkiosaaminen on paperilla HIFK:ta heikompaa, eikä joukkueesta ole erottunut Lennart Petrellin tapaista yksilöä, vaikka Toni Kähkönen johtaakin pudotuspelien maalipörssiä. Joukkueen hyökkäysosasto on kuitenkin ollut runkosarjaa tehokkaampi, ja eri hyökkääjät ovatkin paistatelleet parrasvaloissa voitettujen pelien jälkeen. Siinä missä helsinkiläisten materiaali on laaja, Bluesin materiaalia kuvaa osuvammin tasapaksuus. Kevään peleissä se on kuitenkin ollut Bluesin valtti, ei kompastuskivi niin kuin runkosarjassa.
HIFK:n terveystilanne on suhteellisen hyvä. Välierävaiheessa pois kokoonpanosta olivat kakkosmaalivahti Jan Lundell, puolustajat Tommi Kovanen ja Ari Vallin ja laitahyökkääjä Jeff Hamilton. Mikäli Vallin on jälleen pelikunnossa, saa HIFK jalkeille vakiopuolustajaparinsa.
Suurempi huolenaihe Helsingissä on alkuviikosta uutisoitu Petrellin mahdollinen jalkavamma. Mikäli Petrell ei pysty pelaamaan, saattaa maaliskuun alusta saakka sivussa ollut Hamilton tehdä paluun HIFK:n kokoonpanoon. Miehet ovat hyvin eri tyyppisiä pelaajia, mutta varmasti joukkueelleen hyödyllisiä.
Espoolaisjoukkueen sairastuvalla ei ole tungosta. Ainoana loukkaantuneena on pitkäaikaispotilas Roope Ranta. HIFK:n tapaan myös Bluesilla on reserviä, ja hyökkäyksessä on nähty jonkin verran kierrättämistä. Ulkomaalaispelaaja Nathan Robinson on pelannut vain kolme ottelua. Loukkaantumisten tai mahdollisten pelikieltojen kannalta on tärkeää, että kaksi ensimmäistä puolustusparia pysyvät kunnossa eivätkä hölmöile. Jere Karalahden, Oskari Korpikarin, Ville Lajusen tai Ville Varakkaan jättämä aukko olisi mahdotonta paikata.
Sarjan lopputuloksen kannalta keskiviikon ja torstain ensimmäiset ottelut näyttävät jo pitkälti suuntaa. Finaaleissa ei usein nähdä täyttä seitsemän ottelun sarjaa, joten ensimmäisetkin voitot ovat jo tärkeitä.
Arvio: HIFK mestariksi voitoin 4-2.
