Toistensa kanssa samankaltaisten duunariporukoiden lähtökohdat sentään ovat sarjaan erilaiset. Ässät on saanut viikon verran huilata runkosarjan kakkossija taskussaan, kun taas Blues kukisti viimein pudotuspelien kärppäpeikkonsa ja kaatoi oululaiset villi kortti-kierroksella voitoin 2-1. Molemmat voitot syntyivät vasta jatkoajalla.
Säilyykö Ässien maltti?
Ottelu, erä ja vaihto kerrallaan, turhia eteenpäin ajattelematta. Ässät on kieltämättä noudattanut valmentajansa Pekka Rautakallion teesiä pilkun tarkasti. Runkosarjan täydellinen yllättäjä ei lopulta kyykännyt vähääkään edes viimeisillä kierroksilla, vaan painoi pää pystyssä loppuun asti.
Ennen runkosarjan alkua Ässiin ei uskonut joukkueen ulkopuolella kukaan, mutta puolivälieräsarjassa Bluesia vastaan pata on kuitenkin kiistattoman suosikin asemassa. Sen tietävät varmasti myös joukkueen pelaajat. Onkin mielenkiintoista nähdä kykeneekö Rautakallio pitämään suojattinsa aisoissa. Meneekö ryhmä yhä vain vaihto kerrallaan kohti päätyä?
Myös joukkueen kokeneiden pelaajien on otettava vastuu ryhmästä. Mikäli Ässissä sorrutaan yhtään katsomaan liian pitkälle eteenpäin, on joukkue välittömästi vaikeuksissa. Aki Uusikartano, Tero Määttä ja Matti Kuparinen ovat tällöin kokeneina pelaajina avainasemassa. Haihatteleva pata lähtee jopa espoolaisten kyydistä kesäloman viettoon yllättävän nopeasti.
Mikäli Ässät pysyy suunnitelmassaan ja toteuttaa sitä täysin, on Blues porilaisille vain suupala matkalla mitalipeleihin.
Espoolainen muuri
Blues on kuitenkin tiiviisti puolustava joukkue, jonka selkeästi tärkein pelaaja on maalivahti Iiro Tarkki. Hän olikin yksi neljästä runkosarjassa vähintään 3000 minuuttia urakoineesta maalivahdista yhdessä HPK:n Teemu Lassilan, SaiPan Jere Myllyniemen ja Ässien Eero Kilpeläisen kanssa. Huonoja pelejä matkalla oli vähänlaisesti.
Puolustuksessa oli runkosarjan loppupuolella jonkun verran epävarmuutta, mutta Oskari Korpikarin paluu pari kierrosta ennen loppua paransi tilannetta, vaikkakin vielä toisessa "villi kortti" –kierroksen ottelussa Kärpät onnistui kahdesti ylivoimahyökkäyksestä, jotka olivat Bluesin puolustajien virheiden seurausta. Joukkueessa on myös hyökkääjiä, jotka osaavat olla hyvin puolustuksen apuna, kuten Tomi Sallinen ja Toni Kähkönen.
Puolustajien peli hyökkäyssuuntaan on tosin hyvää erityisesti Ville Lajusen, Ville Varakkaan ja Jere Karalahden ansiosta. Varakas oli yllättäen joukkueen paras pistemies runkosarjassa, ja myös kaksi muuta pitivät kultakypärää hallussaan kauden aikana.
Leveys ratkaisee
Sarjan kulmakiveksi nousee joukkueiden tehokkuus. Vaikka Ässät sijoittuikin runkosarjassa toiseksi jäi sen otteista silti välillä erittäin tehoton kuva. Joukkue joutui välillä tekemään aivan valtavan työn osumien eteen. Matti Kuparisen, Tommi Huhtalan ja Veli-Matti Savinaisen kolmikko on kuitenkin ollut liekeissä ja slovakkihyökkääjä Tomas Zaborskykin iski runkosarjan viimeisessä kymmenessä ottelussa 11 osumaa.
Myös Bluesin hyökkäys on kärsinyt tehottomuudesta, vaikka Kärppiä vastaan osumia tuli hivenen keskimääräistä enemmän. Petri Lammassaari on ratkaisupotentiaaliltaan joukkueen parhaimmistoa, kuten Kärpät-sarjan kolme maalia osoitti. Arttu Luttinen on onnistuessaan samaa sarjaa, joskin hänen maalinsa ovat erilaisia kuin Lammassaarella. Toni Kähkönen on profiloitunut jo useana vuonna hyväksi pudotuspelipelaajaksi.
Joukkueiden eroksi muodostuukin lopulta tehokkuuden sijasta materiaalin laajuus. Siinä missä Ässät pyörittää jopa uskaliaan tasaisesti neljän kentän peliään, niin Bluesin hyökkäysosastossa nähtävissä on materiaalin kapeus.. Pääasiassa kolmella ketjulla pelaaminen koituneekin ennen pitkää Bluesin kohtaloksi.
Arvio: Ässät välieriin voitoin 4-2.
