Kausi oli urheilullisesti kenties tyydyttävä: runkosarjan kolmas sija ja tiukka pudotuspelitappio KalPalle. Sen sijaan talouspuolen pitkä miinus tekee Jukka Rautakorven toisesta kaudesta HPK-penkin takana hämeenlinnalaisille kohtalokkaan.
Suunta ei voi olla kuin ylöspäin, sillä muunlaista tulosta seura ei kestä. Jos lopputuloksena olisi Matti Alatalon HPK-visiitin kaltainen pohjanoteeraus, tietäisi se Pallokerholle katastrofia monellakin tasolla. 80-vuotisjuhlakauden panokset ovat HPK:lle harvinaisen korkeat.
Viime kauden lähtökohdat eivät olleet missään nimessä seuralle edulliset, kun halliremontin myötä joukkue pelasi pelkkiä vierasotteluita syyskauden ajan. Tammi-helmikuun kolmen kotiottelun viikot taas olivat myyntipuolella todella vaikeita paikkoja, varsinkin yrityspuolen myynnissä - joka toisena päivänä pelattaviin kotipeleihin on vaikea täyttää kaikkia aitioita.
Nyt kauteen lähdettäessä HPK:n tilanne on tyystin erilainen. Uutuuttaan vielä kimalteleva Rinkelinmäki on valmis vastaanottamaan kiekkokansa heti kauden avausottelusta lähtien, aitio- ja ravintolapalvelut ovat iskussa ja alla on huomattavasti edellistä positiivisempi kausi kaukalossa.
Helppoa onnistuminen ei kuitenkaan tule olemaan. Viime kauden ykköstähti Jussi Makkonen kaupattiin budjettikuopan tilkitsemiseksi Minskiin, eikä se välttämättä olisi jäänyt viimeiseksi kaupaksi, jos asiat olisivat HPK-johdosta olleet pelkästään kiinni.
Jukka Jalosen menestyskausina HPK-organisaatio kiersi paikallisia sponsoreitaan tammikuussa sen viimeisen ratkaisevan huippuvahvistuksen palkkaamiseen tarvittavien lisäeurojen perässä. Nyt hattu jouduttiin ottamaan kouraan jo elokuussa, jotta hämeenlinnalaisille rakas kultajoukkueen hahmo Jyrki Louhi saatiin takaisin ritaripaitaan.
Vaikka Hämeenlinnan asukasluku onkin kasvanut räjähdysmäisesti kaupungin hotkaistua lähikuntansa, ei se tarkoita HPK:n yleisöpohjan kasvua. Silti budjetoitua yleisötavoitettakin on hilattu ylöspäin. Lukemat vaikuttavat kunnianhimoisilta siinäkin tapauksessa, että joukkue kaukalossa kulkisi voitosta voittoon - puhumattakaan siitä, jos tilanne ei ole yhtä ruusuinen koko kauden ajan.
Rautakorpi on täksi kaudeksi saanut kasattua itsensä näköisen joukkueen ja valmennusryhmän. Glamouria tai loistoa ei ryhmästä löydy juurikaan Teemu Lassilaa lukuun ottamatta. Vähälle huomiolle kesän siirroissa jäi Timo Lehkosen poistuminen HPK:n valmennustiimistä, kun tilalle astelivat Pasi Arvonen ja Jussi Tapola. Viimeinenkin lenkki Jalosen kauteen, mestaruuteen ja sen aikaiseen pelityyliin on kadonnut.
Nyt Rautakorvella, hänen joukkueellaan ja koko seuraorganisaatiolla ei ole kuin yksi vaihtoehto. Menestystä on tultava. Niin jäällä, lippuluukulla kuin neuvotteluhuoneissakin. HPK on vedenjakajalla. Helppoa menestyksen saavuttaminen ei tule olemaan, mutta helppous ei taida Rautakorven sanavarastoon kuuluakaan.
Vaikka ritaripaidat seilaisivatkin pelkässä myötätuulessa koko kauden, ei se välttämättä tarkoita pelkkiä hymyjä ja onnea Hämeenlinnassa. Hallituksen täytyy varmasti seurata tarkalla silmällä talouslukuja kauden aikana. Mahdoton ei ole se tilanne, jossa HPK kilvoittelisi vuodenvaihteessa SM-liigan kärkisijoista, mutta samaan aikaan ykköspuheenaiheena olisi esimerkiksi Teemu Lassilan kauppaaminen isoa setelipinoa vastaan.
