Tasainen avauserä vailla hienouksia
Heti pelin ensimmäisessä vaihdossa lahjoitti HPK:n puolustus Lukolle avoimen maalintekopaikan, kun Sami Torkki pääsi vapaasti laukomaan. Vieraiden maalivahti Joni Puurula kuitenkin pelasti päivänselvän maalin loistavalla vastaantulollaan, eikä paluukiekkoon päässyt Quinn Hancock osunut kunnolla pyörivään laattaan vaan laukoi kiekon reilusti tyhjän maalin ohi.
Pari ensimmäistä minuuttia pelattiin Lukon tahtiin, kunnes HPK heräsi peliin mukaan. Hämeenlinnalaisten pelättyä ylivoimaa nähtiin ensimmäisen kerran kun ylimpänä miehenä karvannut Hancock koukki täysin turhaan HPK:n puolustaja nurin, ja Jari Levonen komensi miehen ansaitusti jäähylle. HPK kuitenkin puski päätään toistuvasti Lukon puolustusmuuriin eikä kotijoukkueella ollut jäähyn tappamisessa vaikeuksia.
Erän puolivälin jälkeen, kun Lukkokin oli kertaalleen päässyt ylivoimaa kokeilemaan koettiin hiuksianostattavia hetkiä raumalaiskatsomossa, kun Janne Niskala luisteli kättään roikottaen vaihtoon kaukalon päädyssä tapahtuneen loukkaantumisen jälkeen. Mitään jäähyn arvoista tilanteessa ei ollut, eikä sitä myöskään Jari Levonen noteerannut, mutta Niskala poistui pukuhuoneeseen palatakseen kuitenkin takaisin peliin toisen erän alussa. Pikkuvammasta siis oli kyse, mutta tilanne muistutti hiukan viime kaudella tapahtunutta Tuomas Grönmanin käden murtumista.
Erän loppupuolella rakensi Lukko hyvän hyökkäyksen. HPK:n hyökkäyspään virheestä Jaakko Harikkala sai kiekon, antoi syötön Toni Koivistolle, joka näki hienosti maalin kulmalle tulevan Matti Kaipaisen. Millimetrin tarkka syöttö Kaipaisen mailanlapaan, ja kiekko oli Puurulan selän takana, mutta nuorta HPK-vahtia ei maalista voi syyttää. Sen sijaan Kerhon pakit jättivät Kaipaisen ypöyksin maalin kulmalle, josta heille pitkä miinus.
Erän lopussa Kaipainen kunnostautui myös oman maalin edustalla putsarina, kun hän siivosi poikittaisella mailalla mustapaitaisen miehen tyhjän Lukko-maalin edestä pois. Jäähylle Kaipainen joutui, mutta jos Lukkoa on koko kauden syytetty turhien jäähyjen ottamisesta, niin tämä ei sitä ollut, kun sillä estettiin maali.
Ensimmäinen erä oli vuoristorataa. Lukko aloitti vauhdilla, HPK otti sitten ohjat käsiinsä ja erän puolivälistä lähtien peli tasaantui molempien joukkueiden selvästi hermoillessa. Maalivahdeista Vehasella oli yksi torjunta enemmän kuin Puurulalla.
Lukko vauhdilla toiseen erään
Lukko onnistui purkamaan Kaipaisen jäähyn, joka jatkui toisen erän alussa. Heti tämän jälkeen HPK:n hyökkäysinto kostautui, kun Lukko iski ensimmäisen kerran vastahyökkäyksestä. Sami Torkki toimitti kiekon HPK:n maalille jonne ajoi röyhkeästi Quinn Hancock. Ensin meni maaliin Hancock, maali siirtyi pois paikaltaan ja samalla kiekko lipui Puurulan suojuksista viivan yli. Jari Levonen oli hyvin sijoittunut eikä epäröinyt kun levitti kätensä. Ei maalia, mutta lopulta Levonen kuitenkin tarkisti asian videolta, mutta levitti senkin jälkeen kätensä. Tuomio oli aivan oikea, maali oli selkeästi siirtynyt ennen kiekon menoa sinne, mutta Levosen toiminta tilanteessa oli kuitenkin erinomaista. Nämä kannattaa varmuuden vuoksi tarkistaa, kun sellainen mahdollisuus on niin kenellekään ei jää asiasta mitään hampaankoloon.
Heti seuraavassa vaihdossa oli Janne Niskala lähellä onnistumista. Joni Puurulan seikkaillessa kaukalon kulmauksessa Niskala pääsi siniviivalta nostamaan kiekon kohti tyhjää vierasmaalia, mutta Puurula kurkotti mailansa eteen ja torjui.
Sitten ei enää auttanut Puurulan torjuntakaan, kun Toni Porkka käynnisti Lukon vastahyökkäyksen. Sami Torkki eteni laidalta, tarkka syöttö maalille, ja Pasi Saarela ohjasi kiekon HPK-pakin roikkuessa selässä maaliin. Ei voinut Puurula tällekään maalille mitään.
HPK pääsi kuitenkin peliin mukaan kolmisen minuuttia myöhemmin, kun Lukon puolustus sahattiin näyttävillä syötöillä puhki, ja pelikiellon jälkeen kaukaloon palannut Tommi Santala sai tuupata kiekon tyhjään maaliin Jan Pardavyn syötöstä.
HPK jatkoi pyöritystään, ja hetken jo näytti siltä että kohta peli on tasan, kunnes Lukko iski taas vastahyökkäyksellä. Huippuvirettään pikku hiljaa löytävä Toni Koivisto ja Matti Kaipainen pääsivät ylivoimahyökkäykseen, Koivisto löysi Kaipaisen ja Masa nosti kiekon Puurulan ohi verkkoon. Lukko oli taas kahden maalin karkumatkalla, mutta vain hetken.
Janne Siivosen otettua hyökkäyspään jäähyn, pääsi HPK ylivoimalle. Nyt ei ylivoimaa kulunut kuin 20 sekuntia, kun Antti Miettinen jätti kiekon siniviivalle Teemu Aallolle, jonka löysältä näyttänyt ranneveto upposi yllättäen Petri Vehasen selän taakse. Vehasen edessä oli maskia niin pahasti, ettei hän nähnyt kiekkoa ollenkaan, ja siksi ei ehtinyt eväänsäkään väräyttää kiekon tullessa. Helposti se kuitenkin maaliin meni.
Erä pelattiin loppuun ilman merkittäviä tapahtumia lukuunottamatta Tero Lehterän kaksiminuuttista. HPK piti kiekkoa enemmän toisessa erässä aivan erän alkua lukuunottamatta, mutta Lukko iski tuhoisasti vastaiskuilla samalla kun Petri Vehanen maalillaan piti HPK:n aisoissa.
Kolmas erä HPK:n hallintaa Lukon jäähyillessä
Lukon suurin synti kuluvan kauden peleissä on siis ollut liiallinen jäähyily. Nytkin kolmanteen erään lähdettäessä pukuhuoneessa puhuttiin varmasti siitä että jäähyjä ei saa ottaa, mutta niitä tuli taas kolme kappaletta.
Sami Torkki otti väkivaltaisuudesta jäähyn kohdeltuaan HPK:n hyökkääjää kaltoin Lukon maalilla. Alivoimaneliö toimi kuitenkin Lukolla uhrautuvasti, kunnes Mika Viinanen teki Torkille seuraa. Tuomio oli ainoa josta Jari Levosta voi hieman moittia, sillä Viinasen kakkonen ei todellakaan ollut siihenastisen linjan mukaan vihelletty.
Kahden miehen alivoiman Lukko tappoi pelkällä sisulla siihen saakka, kunnes Antti Miettinen HPK:sta joutui jäähylle ja puntit tasoittuivat hetken kuluttua Sami Torkin jäähyn päätyttyä.
Topi Lehtonen joutui vielä erän puolivälin jälkeen jäähylle, ja senkin kaksiminuuttisen Lukko kesti urheasti. HPK laukoi kyllä paljon, kuten muissakin erän ylivoimissa mutta suurimmaksi osaksi vailla osoitetta maalin ohi, ja Vehanen hoiti ne kohti tulleet vedot tarkasti.
Erän lopulla HPK luonnollisesti otti maalivahdin pois, ja pääsi yrittämään kuudella kenttäpelaajalla. HPK kuitenkin tuhri tämän erikoistilanteensa, kun Marko Tuulola löi toistuvasti kiekkoa pitkäksi tavoitellessaan pitkää avausta hyökkääjälle. Näin Puurula joutui luistelemaan vaihtopenkin ja maalinsa väliä eikä vierasjoukkue saanut kuudella pelatessaan kunnolla kiekkoa Lukon päätyyn. Loppusummeri armahti Lukon, ja neljän ottelun tappioputken päättyminen helpotti kovasti.
Kurinalainen puolustuspeli voiton avain
Lukko pelasi varsinkin kolmannessa erässä todella kurinalaista puolustuspeliä. Vain kerran sattui puolustukselle haksahdus, kun vieraiden hyökkääjä pääsi maalin takaa nousemaan mutta silloinkin nosto yli jäässä maanneen Vehasen osui maalin yläputkeen.
Pelin jälkeen valmentaja Ismo Lehkonen olikin huojentuneen oloinen, sillä varmasti neljän ottelun tappioputki tuntui hänenkin niskassaan.
- Koko kaupunki tiesi sen että tämä peli oli pakko voittaa. Mekin sen tiesimme, ja vaikka kolmannessa erässä meinasimme taas munia homman jäähyihin, pelaajat kestivät paineen alla hatunnoston arvoisesti. Ainakin Viinanen ja Porkka saivat kiekon eteen heittäytyessään iskuja arkoihin paikkoihin. Kolmas erä ei ollut kaunista katseltavaa, mutta kaksi pistettä on tärkeintä tässä vaiheessa ja ne saatiin, puheli Lehkonen.
Samoilla linjoilla oli illan sankari, kaksi maalia takonut ja haaveksimansa kultakypärän Erik Hämäläiseltä riistänyt Matti Kaipainen:
- Alivoiman tappajat olivat sankareita. Jätkät ovat varmasti täynnä mustelmia ja ansaitsevat hatunnoston urakastaan.
Maalejaan Kaipainen kommentoi vaatimattomaan tyyliinsä:
- Koiviston Toni antoi hyviä passeja. Ensimmäisen sain pistää tyhjiin, toisessa pääsin nostamaan hiukan kiekkoa.
Lukon paidassa pelasi kauden ensimmäisen pelinsä puolustaja Ville Piekkola, joka oli ottanut Marko Toivosen paikan seitsemäntenä pakkina. Kuten Lehkosen tyyliin kuuluu, myös Piekkola pääsi pelaamaan ja onnistui varsin hyvin. Muista Lukon pelaajista kannattaa mainita palkittujen lisäksi Sami Torkki ja Erik Hämäläinen, joka pelasi taas valtavan minuuttimäärän lähes virheettömästi.
Äijänsuon yleisömäärä oli taas alle kolmen tuhannen, mikä on perjantaipelissä huolestuttavan alhainen lukumäärä. Katsojien kannalta on erittäin tärkeää että nyt otettiin voitto, ja seuraavassa kotipelissä ensi torstaina onkin odotettavissa jo hieman enemmän katsojia.
Lukko jatkaa pelejään ylihuomenna sunnuntaina, kun se matkustaa Lahteen tv-peliin Pelicansin vieraaksi. Pelicans hävisi perjantai-illan ottelun Bluesille ja on melko vahvasti ankkuroitunut sarjan viimeiseksi, eli siihen peliin Lukko lähtee suosikkina. Vierasvoittoa Lukolla ei vielä kuluvan kauden aikana ole, sunnuntaina siihen on tähän asti paras mahdollisuus. Nyt otettu taisteluvoitto Hämeen Parasta Kiekkoa esittävästä joukkueesta ei ainakaan heikennä Lukon asemaa, pakkovoiton painetta ei enää ole.
Avauserän luumuilu kostautui
Vierasjoukkue HPK:n valmentaja Jukka Jalonen antoi pelin jälkeen tunnustusta kotijoukkueelle:
-Viime kaudellakin pelit täällä olivat tiukkoja, mutta silloin onnistuimme kääntämään ne kolmannessa erässä. Nyt emme onnistuneet. Varsinkin toisessa erässä tehtiin virheitä ja Lukko pääsi vastahyökkäyksillä rankaisemaan. Oikeastaan kaikki kolme maaliaan Lukko teki vastaiskuilla, ja teki neljännenkin joka hylättiin. Meidän olisi pitänyt pelata koko peli siten kuin kolmas erä pelattiin, mutta ei pelattu. Kun ensimmäinen erä löysäiltiin, niin peliä on vaikea saada enää kuntoon. Paikkoja oli, mutta Lukko puolusti uhrautuvasti ja ansaitsi voittonsa.
Tommi Santalan paluuta ja tulevaa peliä Jalonen kommentoi näin:
-Tommi ei ole nyt vuoteen pelannut oikeastaan lainkaan, eli peli on vielä hakusessa. Kuntoon päästyään hän on meille kova vahvistus. Huomenna meillä on peli Kärppiä vastaan, pitää miettiä palaako Somervuori tutulle paikalleen ja tehdäänkö muitakin muutoksia ketjuihin.
HPK hallisti siis kolmatta erää täydellisesti, mutta muuten joukkue ei ole yhtä vaarallisen oloinen kuin esimerkiksi viime kaudella Raumalla vieraillut joukkue oli. Kerhon tavaramerkki liike toki on tallella ja tässä kunnostautuivat varsinkin Antti Miettinen ja Eero Somervuori, mutta viime kauden parhaan pelaajan Vladimir Vujtekin lähtö näkyy joukkueessa selvästi. Tietysti sen luokan pelimiehen poistuminen näkyisi missä joukkueessa tahansa.
HPK:n parhaat olivat Antti Miettinen, varmaotteinen puolustaja Aki Heino sekä heti maalin makuun päässyt, joskin vielä siis keskenkuntoinen Tommi Santala. Myös slovakkivahvistus Jan Pardavy parantaa peliään koko ajan. Maalivahti Joni Puurula pääsi vähemmillä töillä kuin Petri Vehanen, ja selvisi ajoittaisista seikkailuretkistään huolimatta pelistä puhtain paperein.