Kuten odottaa sopii ailahtelevasti ja epävarmasti viime aikoina esiintynyt Tappara lähti vieraskentällä pelaamaan äärimmäisen yksinkertaista ja varmaa peruspeliä. Ratkaisun avaimet tarjottiin ensi alkuun kotijoukkueelle, joka vierailijan ilahdukseksi lähti liikkeelle lähinnä pitkä päätyyn -taktiikalla. Sen verran haparointia ja virheitä molemmissa päissä tosin nähtiin, että ennen erän puoliväliä Ässillä oli ollut mies jo kolmasti yksin läpi - samoin Jussi Tarvainen oli ehtinyt kilauttaa tolppaa päästessään Scott Langkow'n kanssa kasvotusten.
Tehottomuuden solmussa
Itseluottamuksen puute oli kentällä silmiinpistävää. Tämä näkyi paitsi hosumisena ja sekavina "kuvioina", myös maalivahtien torjuntojen lukumäärissä. Kovin usein kiekko tarjottiin vielä kaverille, kun kiekon olisi jo voinut laukoa kohti maalia. Tähän syyllistyivät molemmat joukkueet. Tappara tosin sai toisen erän ylivoimissa aikaan kohtuullisesti laukauksia. Esimerkiksi ensimmäisessä erässä Mika Lehto torjui kolmesta läpiajosta huolimatta vain kahdesti!
Ottelun avausmaali nähtiin reilun 14 minuutin kohdalla Jari Korpisalon siniviivalaukauksen muutettua maalin edessä pelaajista suuntaa. Sen enempää ei maaleja nähty vaikka juuri avauserässä niitä olisi virheiden vuoksi voitu tehdä.
Jos ensimmäinen erä oli ollut Ässien tehotonta hallintaa, otti Tappara pelin toisessa erässä haltuunsa. Vierailijan erikoistilannepelaaminen oli yskivänäkin valovuoden edellä Ässiä. Kun kotijoukkue sai kiekkoa tuskin hyökkäysalueelle, pystyi Tappara kokeneilla ratkaisijoillaan ja heidän rutiinillaan pyörittämään kiekkoa ässäalueella. Jukka Rautakorven ratkaisu käyttää kolmikkoa Barkov-Ojanen-Tarvainen yhtäaikaisesti jäällä toi kentälle riittävästi taitoa rauhoittamaan turhia hosujia. Ne ratkaisevat oivallukset vain loistivat poissaolollaan.
Voittamisen rutiini
Ässät on jo hetken aikaa vaikuttanut fyysisesti uupuneelta joukolta, joka ei saa koordinoitua omia voimiaan vetämään purtta yhteen suuntaan. Niinpä pitkä päätyyn -taktiikka yllätti, kun vastassa oli kuitenkin juuri tähän nykykiekossa lähes täydellisen aseen kehittänyt joukkue. Vaikka Ässien hyökkäyspeli ei kahdessa aiemmassa erässäkään juuri onnistunut luomaan maalipaikkoja, niin kolmannessa erässä se löi lähes päätään seinään.
Tapparan kokenut akseli Ojanen-Tarvainen tasoitti pelin heti erän alkuun Timo Salosen jäähyn aikana. Passiivinen ässänelikko päästi Ojasen hyödyntämään rauhassa bravuurinsa b-pisteen kaarelta. Kun Langkow'n edessä oli vielä sopivasti lihamuuria ei maalista jäänyt epäselvyyttä.
Ottelun ratkaisu saatiin sitten erän puolivälissä mahdollisimman nololla tavalla. Varsin rauhassa erän alun torjunut Langkow imaisi Johannes Alasen punaviivalta heittämän suupaisun jalkojensa välistä maaliin. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa maalivahdin nukahdus olisi iskenyt omaan joukkueeseen pahemmin. Toisaalta maalivahtia on turha syyllistää tappiosta yksinään. Myös kenttäpelaajien on syytä katsoa peiliin näillä maalimäärillä.
Jyvät vähissä
Tapparan parhaimmistoa oli jälleen kerran kokenut osasto eli Janne Ojanen ja Jussi Tarvainen. Myös Janne Grönvall esiintyi puolustuksessa ajoittain edukseen, vaikka virheitä vierailijalle tuli läpi koko osaston. Kotijoukkueen osalta valopilkut ovat vähissä, kun onnistumisia ei tule millään. Viisikkopeli ei tahdo sujua, joten tilanteita tulee lähinnä vastustajan räikeistä virheistä. Antti Boman jäi pirteällä pelillään mieleen. Molemmat maalivahdit pääsivät vähällä. Ässien osalta sairaslista sai jatkoa kun Pekka Kangasalustaa taklattiin selästä.