| kuvakooste Kuvakavalkadi ottelusta. [katso]
|
Lisää otteluita SM-liigaan! Uusia kivoja pelipäiviä keskelle viikkoa! Yleisö kiittää - ja jää kotiin. Aikoihin ei Hakametsän hallissa ole ollut niin tyhjää kuin nyt tiistaina sarjan yhdentenätoista ennen ottelua olleen Tapparan kohdatessa liigajumbo Pelicansin. Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin 4054, mutta kermaa oli kakun päällä varmasti aika lailla. Väen vähyys ei sinänsä ollut yllätys. Kotijoukkueen otteet ovat viime aikoina olleet vaisuja. Lisäksi ohjelmassa on vielä perjantaina kotipeli Ilvestä vastaan, ja sellaisen katsojan, joka valitsee kahdesta viikkopelistä vain toisen, ei varmasti tarvinnut kahta kertaa miettiä, tullako hallille tiistaina vai perjantaina. Näillä näkymin valintaa ei tarvitse myöskään katua, sillä illan ottelu oli suurelta osin sangen huonoa mainosta liigakiekkoilulle. Useampi katsoja kaipaili ilmaisia tyynyjä, kofeiinipillereitä tai kahvitarjoilua etenkin toisen erän aikana.
Pelicans pelasi erän alussa, Tappara lopussa
Heti ottelun alkuun nähtiin pienoinen Tappara-painostus, mutta jo reilun minuutin kohdalla kotijoukkueen puolustukselle tapahtui tällä kaudella perin tuttu moka: vastustajan mies sai kurvailla kaikessa rauhassa B-pisteiden väliin ja viedä vieraat johtoon. Edes kultakypärä miehen päässä ei herättänyt puolustajia estelemään maalintekoa. Muutenkin pirteästi esiintynyt Jari Kauppila käytti tilaisuutensa terävästi hyväkseen. Syöttäjäksi maaliin merkittiin Toni Saarinen.
Maalin jälkeen nähtiinkin sitten reilun kymmenen minuutin verran liigakiekkoilun ankeinta puolta: pimeän syysillan väsynyttä neppailua, jossa tapahtumat olivat varsin harvassa. Erän loppupuolella kotijoukkue heräsi pelaamaan, kun Pelicans sai jäähyn väärästä vaihdosta. Ensin ylivoima näytti tutun tehottomalta vastuun ja kiekon siirtelyltä, mutta lopulta Johannes Alanen ei enää keksinyt ketään jolle voisi syöttää, ja tälläsi kiekon kohti maalia. Sinne se myös hurjan maskin läpi meni.
Alle minuutti edellisestä Tappara pääsi kääntämään sangen harmittoman näköisen tilanteen teräväksi vastaiskuksi. Tilanne näytti jo kuivuvan kokoon, kun Marko Mäkisen rystylaukaus epäonnistui. Rämö kuitenkin torjui kiekon suoraan eteensä, josta paikalle syöksynyt Pekka Saravo nosti sen ylämummoon. Ainakin katsomoon näytti siltä, että maali voidaan pistää osittain Rämön haparoinnin piikkiin - ykköskiekko olisi pitänyt pystyä ottamaan kerralla haltuun.
Toinen erä hissun kissun tasatahtiin
Toinen näytös oli jos mahdollista vielä köyhempi tapahtumiltaan kuin ensimmäinen. Ote kuitenkin siirtyi pikku hiljaa vieraille, ja Tapparan hyökkäykset olivat harvassa. Pitkään tilanne olikin se, että rusettiluistelun lomassa saatiin lähinnä ihastella maalivahti Sasu Hovin hienoja pelastuksia. Kotijoukkueen Janne Ojanenkin hämmästeli toisen erän esityksiä:
- En tiedä mitä tapahtui. Aika hermostunutta peliä, vähän rupesi kiekko polttamaan lavassa, kun ei ole voittoja tullut. Tehdään vääriä ratkaisuja. Pitäisi keksiä keino selkeyttää peliä.
Erän puolessa välissä Tappara kohenteli liigan surkeimpia ylivoimatilastojaan toden teolla. Pasi Petriläinen lähetti viivalta löysän maanuoliaisen maalinedusruuhkaan, ja kiekko valui nähtävästi suoraan takanurkkaan. Rämön edessä oli niin hurja maski, että mies ei varmasti nähnyt yhtään mitään. Tämän maalin myötä Tappara tuli kertaheitolla lisänneeksi tämän kauden tehtyjen ylivoimamaaliensa määrää 50 prosentilla (neljästä kuuteen).
Ylivoiman onnistuminen pitkästä aikaa oli suurimpia tyytyväisyyden aiheita Tappara-leirissä ottelun jälkeen. Mitään suuria hurraa-huutoja ei sekään kuitenkaan aiheuttanut, sillä minkään kovin selkeiden kuvioiden seurauksena eivät maalit tulleet. Päävalmentaja Mika Saarinen totesikin sarkastisesti, että "nyt on ylivoima kunnossa! Se nähtiin. Voitettiin ensimmäisen kerran erikoistilannemaaleilla." Pelaajat jaksoivat kuitenkin iloitakin asiasta:
- Joo, kyllä se siitä lähtee, maalille vaan kiekkoa, niin tulosta syntyy, totesi Janne Ojanen.
- Parannettavaa siinäkin on paljon, tottakai kaksi maalia vähän uskoa tuo, mutta kyllä siihen pitää vielä pitää panostaa. Ja nimenomaan koko kenttäpeliin viidellä viittä vastaan. On lähdettävä pienistä asioista: oman pään puolustaminen, huolellisuutta syöttöihin ja keskittymistä tekemiseen, totesi puolestaan ensimmäisen ylivoimamaalin viimeistellyt Johannes Alanen.
Vieraiden jatkuvat tilanteet tuottivat kuitenkin lopulta tulosta, ja kaksi minuuttia edellisestä Oliver Setzinger ja Mikko Niinikoski pääsivät Tero Paappasen esityöstä 2-1-hyökkäykseen. Tapparan pakkina tilanteessa oli Juha Gustafsson, joka ei oikein osannut päättää pelaisiko jompaakumpaa miestä vai yrittäisikö estää syötön. Näin hän ei tullut tehneeksi oikeastaan mitään edellisistä, ja Niinikoski sai ohjata Setzingerin poikittaissyötön aivan maalin edestä verkkoon.
Erän lopulla tunteetkin hieman kuumenivat. Päätuomari Timo Favorinin linja oli pahasti hakusessa koko ottelun ajan, oli sitten kyseessä aloituksen paikka, pelin viheltäminen poikki, rangaistusten jako tai jakamatta jättäminen. Jälkimmäisestä nähtiin oivallinen esimerkki, kun Tapparan maalivahti Sasu Hovin päälle ajettiin kahdessa peräkkäisessä vaihdossa sangen räikeästi. Jälkimmäisellä kerralla asialla oli niin hyvässä kuin pahassakin kunnostautunut Niinikoski, ja kun tästäkään tilanteesta ei jäähyä ollut tulossa, otti Miska Kangasniemi oikeuden omiin käsiinsä. Tuloksena molemmille kakkonen - vaikka ensimmäisestä rikkeestä ei siis alun perin jäähyä ollut tulossakaan, eikä Niinikoski sen jälkeen mitään rangaistuksen arvoista tehnyt.
Ratkaisun avaimia tarjotaan Pelicansille
Kolmannessa erässä vierasjoukkueelle tarjottiin todella suuri määrä mahdollisuuksia kääntää ottelu edukseen niin Tapparan huonon pelin kuin rangaistuksienkin muodossa, mutta vieraiden ei onnistunut ohittaa kertaakaan hienosti pelannutta Sasu Hovia. Olikin käsittämätöntä, että Hovi ei ottelun jälkeen pokannut ensimmäistäkään palkintoa, vaikka pitikin kotijoukkuetta pitkät ajat aivan yksin pystyssä. Mies torjui kaikkiaan 43 laukausta, joista 21 viimeisessä erässä - ja monet näistä olivat todellisia tekopaikkoja, kuten laukauksia suoraan poikittaissyötöistä tai vapaita nousuja maalille. Hovin tyyli ei ole niitä yleisöön menevimpiä, mutta sangen hyvällä liigatasolla mies vain kiekon tielle venyy. Tänään nähtiin myös, että Hovi on parantanut mailapeliään huimasti - mies purki kiekon alivoimalla varmemmin kuin moni pakki.
Pelicansille tarjottiin ensimmäistä ylivoimatilaisuutta heti erän alkuun, ja Jari Kauppilan ketju saikin aikaan useita vaarallisia paikkoja, mutta ei maalia. Pelicansin pyöritys oli muutenkin melkoista, ja seuraava ylivoimatilaisuus tarjoutui erän puolessa välissä, kun Dale Clarke sai kaksiminuuttisen kampituksesta. Tämän ylivoiman aikana alkoi näkyä jo vieraiden lievä turhautuminen tehottomuuteensa, ja jäähyn loppupuolella nähtiin päätuomari Favorinin erikoisin esitys koko ottelussa.
Vieraiden Ville Viitaluomalle oli jo tulossa jäähy, ja kun peli vihellettiin poikki, niin Daniel Widing ajeli vielä vihellyksen jälkeen todella typerästi Tappara-pelaajaa päin. Favorin näytti Pelicansille kahta jäähyä, ja näytti siltä että kotijoukkue pääsisi yrittämään yli minuutin viidellä kolmea vastaan. Favorin karisti jo linjatuomarit ja kapteenitkin niskastaan ja hoputti miehiä jäähyaitioon, jotta peliä päästäisiin jatkamaan. Tässä tilanteessa Viitaluoma tuli jäähyaitiosta ulos ja alkoi esitellä sormiaan Favorinille. Tätä jatkui puolisen minuuttia, ja näytti siltä että Viitaluoma saa luvan lähteä pukusuojaan ja saada sijaiskärsijän itselleen. Näin kävikin, mutta kaikkien yllätykseksi Favorin kävi myös Tappara-aition pakeilla, ja näki hyväksi antaa Johannes Alaselle 5-minuuttisen ja automaattisen suihkutuomion huitomisesta. En nähnyt tilannetta, joten jäähyn aiheellisuutta sinänsä en osaa kommentoida, mutta sen tuomitsemiseen johtanut prosessi oli lievästi sanottuna outo.
Tapparan päävalmentaja Mika Saarinen oli ottelun jälkeen tuomiosta käärmeissään:
- Olemme olleet vastaavassa tilanteessa saman päätuomarin kanssa aikaisemminkin, ja mielestäni tuo on kova rangaistus siihen nähden, että kyseessä on normaali pelitilanne, jossa pelaaja, joka kiekkoa kuljettaa aiheuttaa lyöntilaukauksellaan (maila siis osui Viitaluomaan vedon jälkeen, toim. huom.) vamman. Minusta tuomio on liian kova pelaajalle, joka yrittää estää kiekon toimittamista meidän päätyyn.
- Päätuomarin pitäisi nähdä tilanne. Linjatuomarihan rangaistuksen määräsi. Pitäisi olla ehdottoman varma siitä, että teko on tahallinen ja on kohdistunut vahingoittamistarkoituksessa
Näin tilanne siis joka tapauksessa kääntyi niin, että kotijoukkue pääsi hetken kuluttua pelaamaan reilun minuutin ylivoimaa, ja sen jälkeen vieraille tarjottiin vuorostaan vajaan neljän minuutin ylivoimaa tilanteessa, jossa joukkue oli ainoastaan yhden maalin tappiolla. Tuona aikana nähtiinkin muutama hiuksia nostattava tilanne Tappara-maalilla, mutta kotijoukkueen alivoima toimi kuitenkin enimmäkseen hyvin, ja viimeisenä lukkona Sasu Hovi torjui pahatkin tilanteet.
Ottelun erikoisesta kulusta kertoo jotain sekin, että Rämö torjui koko ottelussa harvemmin kuin Hovi viimeisessä erässä, ja kahdessa jälkimmäisessä erässä Rämölle kertyi torjuntoja kaikkiaan yhdeksän. Tästä huolimatta ainoastaan Tappara onnistui kolmannessa erässä maalinteossa. Hieman yli kolme minuuttia ennen ottelun päättymistä Janne Ojanen syötti kiekon ovelasti Marko Mäkiselle, joka oli Alasen suihkukomennuksen takia nostettu ykkösketjuun. Mäkisen laukauksesta kiekko lirui Rämön torjunnan läpi aivan maalin edustalle ja Rämö ilmeisesti arvioi kiekon olevan jossakin suojissaan, eikä lähtenyt enää pelaamaan tilannetta. Kiekon olinpaikan ensimmäisenä huomannut Mäkinen tuikkasi reboundinsa täysin tyhjään maaliin.
Mitäs tästä nyt jäi käteen
Niin, mitäs tällaisesta ottelusta sitten jäi käteen? Tähän kohtaan voi jokainen lisätä oman valituslaulunsa liiallisista ottelumääristä ja tiukasta tahdista, joka väkisinkin aiheuttaa sen että tällaisia suhteellisen tylsiäkin esityksiä nähdään. Kotiyleisön kannalta se tästä olisi vielä puuttunut, että Tappara olisi ottelun vielä hävinnytkin. Lyhyesti sanottuna taisi käydä niin, että Tapparalle jäi käteen kaksi pistettä ja Pelicansille paha mieli. Vierasjoukkueen pelaajien harmistuksen tappioon aisti selkeästi pelin jälkeen, ja se ei ollut mikään ihme kun ottaa huomioon tekopaikkojen määrän. Tappara on kuitenkin ollut samassa tilanteessa jo monta kertaa tällä kaudella, joten kerran näinkin päin.
Mika Saarinen totesi, ettei peliin sinänsä voi olla tyytyväinen:
- Sanotaan että voittajan on helppo hymyillä, mutta tänään se ei pidä paikkaansa. Pelasimme kehnosti. Vaikka tuloksesta pelataan, niin valmennusprosessi keskittyy pelin laatutekijöihin. Jos niitä arvioin, niin pelasimme kehnosti.
Tapparan paras osa oli Hovin lisäksi ilman muuta Ojasen johtama kenttä. Muista kentistä illan kuuma pelaaja oli Marko Mäkinen, joka alusti joukkueen toisen maalin ja teki neljännen sen jälkeen, kun hänet oli nostettu Ojasen rinnalle. Sen sijaan etenkin Barkovin ja Öhmanin kentät olivat ottelussa todella vaisuja - erityisesti ikitaistelija Marko Ojanen ei tuntunut saavan oikein mitään aikaan. Neloskentässä Kontiola, Pyymäki ja Koskenkorva yrittivät kyllä kovasti, mutta tulosta ei tahtonut tulla - lisäksi Pelicansin kovimmat pyöritykset toisessa erässä näyttivät tulevan juuri tätä yhdistelmää vastaan. Puolustuksessa lähes jokainen pakki oli ajoittain kuutamolla, mutta heikoimman ottelun pelasivat luottomiehet Kangasniemi ja Gustafsson. Saravo paikkasi ajoittaisia huonoja otteitaan tehoilla hyökkäyspäässä. Petriläinen taitaa pelata itselleen sopimusta, vaikka otteissa on edelleen kovasti ailahtelua. Kanukki Clarkella ei ollut tänään paras päivänsä, mutta esitys oli kuitenkin kohtuullinen.
Pelicansilla tulee varmasti ongelmia mietittäessä seuraavan ottelun maalivahtivalintaa. Ainakin katsomoon näytti, että Rämö haparoi parissakin kotijoukkueen maalissa, ja lisäksi joissakin muissakin tilanteissa. Vastapainona mies kyllä venyi muutaman kerran sangen näyttävästi kiekon tielle, mutta tuskin kuitenkaan pitää iltaansa onnistuneena. Parasta osaamistaan esittelivät ajoittain sekä Kauppilan johtama ykkönen, josa laidoilla pelsaivat Saarinen ja Toporowski, että Keinäsen johtama nelonen laidoillaan Niinikoski ja Setzinger. Jälkimmäinen sai maalinsa lisäksi aikaan useita hyviä pyörityksiä hyökkäyspäässä. Tero Paappanen antoi hyvän syötön joukkueen toiseen maaliin, ja Martin Cech loi itselleen pari näyttävää tekopaikkaa, mutta ei onnistunut ohittamaan Hovia.
Loukkaantumisrintamalta kotijoukkueen kannattajille oli positiivisia uutisia, sillä Janne Ojasen lauantaina Hämeenlinnassa kolhun saanut polvi on nyt tähystetty, ja mistään vakavammasta ei näytä olevan kyse - hieman nestettä oli kertynyt, mutta jo sunnuntaina polvi oli alkanut selvästi parantua. Sen sijaan Petri Varis oli tänään poissa yllättäen pelipäivänä nousseen kuumeen vuoksi. Ojasen panos jäällä näytti ainakin katsomoon sangen ratkaisevalta: kapteeni oli se, joka monessa kohtaa näytti asenteellaan esimerkkiä muille. Näin kolme maalia syötöillään alustanut mies itse luonnehti peliä:
- Ei tällä pelillä paljon helpottanut, mutta pisteet ovatkin todella tärkeitä, ja ainoat mitkä tässä ratkaisee. Peli ei ollut todellakaan hyvä. Vaikeita nämä pelit. Seuraavaan saadaan toivottavasti vähän fiilinkiä halliin, kun on perjantai ja paikallispeli, toivoi Ojanen. Tähän toivomukseen on varmasti jokaisen katsojan helppo yhtyä.