Aina kolmanteen erään saakka kamppailu pysyi varsin tasaisena vääntönä, jossa molemmilla joukkueilla oli hetkensä. Linköpingin vahvuutena oli tiivis keski- ja puolustusalueen pelaaminen, kun taas Tappara väläytteli hetkittäin hyökkäyskuvioilla. Ruotsalaisten yleisesti ottaen mielikuvitukseton hyökkäyspelaaminen oli kuitenkin pari askelta Tapparan puolustusta parempaa ja lopussa ottelun voittajasta ei ollut epäselvyyttä.
On kuitenkin oikeutettua todeta, että tamperelaiset pitivät ottelua lievästi hallinnassaan kaksi ensimmäistä erää, vaikka ensimmäisen 20 minuutin jälkeen oltiinkin tasatilanteessa. Pekka Saravon löysä röpelökiekko yllätti ensin Tappara-vahti Mika Lehdon, mutta kotijoukkue kuittasi takaiskun vain muutamaa minuuttia myöhemmin Jori Lehterän toimesta.
Linköping pääsi uudelleen johtoon Daniel Fernhomin laukauksella poikittaissyötöstä, mutta jälleen Tappara kuittasi. Tällä kertaa Miska Kangasniemen puolittain lyöntilaukaus upposi verkkoon hienoisen ylivoimakuvion päätteeksi. Muutamaan lisäosumaankin oli paikat muun muassa Steve Savianolla ja Joni Lindlöfillä.
Toisen erän alkupuoliskolla ruotsalaiset petrasivat hyökkäyspelaamistaan ja loivat painetta Tappara-päätyyn tiiviin keskialueen pelaamisen ansiosta. Siitä huolimatta erän ainoan maalin teki kotijoukkue, kun Joonas Koskinen kiersi maali eteen ja yllätti Linköpingin maalia vartioineen Jonas Franssonin rystylaukauksella.
Tämän jälkeen ote siirtyi yhä enenevässä määrin Tapparalle. Tamperelaiset olivat työmäärässä, halussa ja maalipaikkojen laadussa ruotsalaisia edellä ja hetken näytti siltä, että ottelu oli jo pelattu. Päätöserässä Linköping sai kuitenkin hyökkäyksen ja puolustuksen tasapainoon, ja latoi parin minuutin sisällä kaksi maalia ja hetken kuluttua vielä yhden lisää, tekijöinä Patrik Zackriksson ja Eric Beaudoin kahdesti.
Tappara sai vielä kavennettua lukemia Jussi Halmeen ylivoimamaalilla, mutta Linköping kuittasi takaiskun kahdesti ensin Jaroslav Hlinkan läpiajosta ja sen jälkeen viime kaudella Tapparassa lämäilleen Teemu Aallon pyssyllä. Näin pääsi ikään kuin oma koira vielä puraisemaan lopussa.
Puolustuksessa petrattavaa
Nuorella ja kevyellä hyökkäysarsenaalilla pelannut Tappara yllätti pirteydellään, mutta usein into ja juonikkuus katosivat ruotsalaisten tiiviiseen puolustuspelaamiseen. Sen sijaan heikoimmaksi lenkiksi povattu puolustus oli juuri sitä mitä pelättiinkin. Charlie Cook ja Kangasniemi lunastivat jotenkuten paikkansa, mutta muuten liukkaat ruotsalaishyökkääjät pääsivät nousemaan lähes vapaasti kulmista ja häärimään maalinedustalla.
Myös avauspelaaminen ja kiekon tuominen yli punaviivan oli tuskallista, vaikka Linköpingin hyökkääjät ryhmittyivät usein vasta hyökkäysiniviivalle. Tässä ottelussa puolustuksen kokoonpanosta puuttuivat ainoastaan Janne Grönvall ja Lasse Korhonen, joten Tappara-valmennuksella riittää varmasti miettimistä miten korjata puutteet jo huomenna Hakametsässä pelattavaan Djurgården-otteluun.