Ennen ottelua nähtiin yksi illan ehdottomista kohokohdista. Tapparan kannattajien riemulla ei ollut rajoja, kun viime vuoden mestaruudesta kertova viiri nostettiin kattoon. Koskettavaa seremoniaa säesti joukkueen maalilaulu Live is life - trumpettisolistin täydentämänä.
Seremonian jälkeen peli alkoi nopeasti - ilmeisesti hieman liiankin nopeasti ainakin kotijoukkueen näkökulmasta, sillä pelaajien ajatukset taisivat vielä viipyillä tuossa hetkessä, kun Ilves rankaisi tästä uinailuista 26 sekunnin pelin jälkeen. Kiekko pomppi Ilvekselle, ja nopeasti pelin kääntäen joukkue näytti pääsevän 2-1-hyökkäykseen. Hetken näytti jo siltä, että tilanne kuivuu kokoon, kun Varis onnistui luistelemaan kaksikon kiinni sillä tavoin, että puhdasta 2-1-tilannetta ei enää ollut. Muu Tappara-viisikko oli kuitenkin käsittämättömästi jäänyt taivastelemaan tilannetta. Cory Murphy vainusi tilanteen hyvin ja nousi takaa täysin vapaana parhaalle maalintekosektorille. Helminen näki tämän hienosti ja pelasi maltilla Murphylle tuhannen taalan tekopaikan, josta mies ei erehtynyt.
Ote siirtyy Tapparalle
Maalin jälkeen ote siirtyi Tapparalle, eikä tasoitusta tarvinnut odottaa kovin pitkään. Tappara pääsi pelaamaan lyhyttä ylivoimaa Kangasniemen jäähyn päättyessä, kun Barkov väläytti upeaa peliälyään. Kuin salama kirkkaalta taivaalta napsahti "Sashan" kova ja tarkka avaus kentän poikki suoraan hyökkäyssinisellä oikeaa laitaa kiitävän Marko Ojasen lapaan. Ojanen ajoi päättäväisesti kohti maalia ja laukoi niin terävästi, että vaikka Pitkämäki venyi torjuntaan, ei hän voinut olla tipauttamatta irtokiekkoa eteensä. Paikalle ehti ensimmäisenä Petri Varis, joka laittoi pomppivan ja pyörivän kiekon maalintekijän elkein verkkoon.
Ilveksen lataus näytti etenkin ensimmäisessä erässä menevän hieman yli, sillä molemmilla kerroilla kun joukkue pääsi ylivoimaa pelaamaan, tuhrautui tilaisuus omaan typerään jäähyyn. Tapparalla taas tunnelataus onnistuttiin kanavoimaan oikein, sillä joukkueen taistelunälkä oli silmiinpistävää. Erän puolenvälin jälkeen Varis toimi ketjun raskaan työn raatajana ja karvasi kiekon kotijoukkueelle. Janne Ojanen pääsi yrittämään maalintekoa pariinkin otteeseen, ja nosti lopulta rystyltä pienestä kulmasta oman reboundinsa maalin kattoon. "Tahtomaali", kommentoi mies itsekin pelin jälkeen. Mielialoista kertoi Ojasen näyttävä tuuletus fanikatsomon edessä - harvemmin on Jannelta tällaista yleisön ottamista nähty.
Alun maalia lukuun ottamatta Ilves ei ensimmäisessä erässä saanut oikein painetta Tapparan päätyyn. Nopeilla vastaiskuilla se kuitenkin onnistui silloin tällöin luomaan vaarallisia tilanteita. Lisäksi Tapparalta tuppasi aina välillä unohtumaan vastustaja vapaaksi maalin eteen - erän loppuminuuteilla Radim Kucharczyk oli saada täysin vapaan maalintekopaikan, mutta kiekko pomppi miehen lavan yli.
Aaltoileva toinen erä
Toisessa erässä ei maaleja nähty, mutta se johtui pelkästään molempien maalivahtien loistoesityksistä. Molemmat joukkueet hallitsivat peliä vuorollaan, ja maalien puuttumisesta huolimatta peli oli sangen vauhdikasta ja tapahtumarikasta. Erän alkupuoli oli täysin Ilveksen, vaikka Tappara pääsikin aloittamaan erän ylivoimalla. Sen aikana ei kuitenkaan nähty kuin yksi jonkinlainen tekopaikka, kun Ojasista Janne järjesti maalin takaa Markolle tekopaikan. Jäähyn päätyttyä Ilves vei peliä jonkin aikaa täysin miten halusi - paitsi ettei saanut kiekkoa verkkoon.
Kucharczyk hauskuutti yleisöä pitämällä koko Tappara-viisikkoa pujottelukeppeinään pitkän tovin, mutta sortui sitten lopulta kikkailemaan liikaakin eikä pystynyt luomaansa tilaa hyödyntämään. Sama mies oli asialla Helmisen esityöstä, kun nähtiin yksi Lehdon upeimmista torjunnoista koko ottelussa. Sama tahti jatkui vielä ennen erän puoltaväliä, kun Lehto esitti komean tuplatorjunnan ja siivosi vielä itse irtokiekon maalinedustalta. Myös ylivoimaa ensimmäisessä erässä vaivannut ylilataus oli Ilveksen pelistä saatu pois, ja peli pyöri sekä näyttävästi että vaarallisesti.
Erän loppua kohde ote siirtyi sitten jälleen kotijoukkueelle, ja varsinkin ylivoimapeli erän puolivälissä oli todella näyttävää. Maalinteon lisäksi yksi vaikeimmista asioista ylivoimassa on kiekon ylöstuonti, ja siihen oli Tappara löytänyt tähän otteluun toimivat kuviot. Muutenkin joukkueen hyökkäyspelissä oli vauhtia ja ajatusta.
Upeita suorituksia ja hermokontrollin pettämistä
Tappara hallitsi kolmatta erää alusta asti lähes täydellisesti, mistä kertovat maalivahtien torjunnatkin - Pitkämäellä 15 ja Lehdolla vain 7. Tästä huolimatta ottelun ratkaisua saatiin odottaa pitkään, sillä maaliin asti Tappara ei kiekkoa saanut ennen kuin erän ehtoopuolella. Sitä ennen oli nähty huikeita tilanteita molemmissa päissä, muun muassa Koskenkorva pääsi läpiajoon, mutta viime kaudelta tutulla tavalla ei löytänyt keinoja maalivahdin ohittamiseen. Toisessa päädyssä taas Ilves muistutti aika ajoin siitä, että yhden maalin johto ei jääkiekossa ole juuri mitään - esimerkiksi Vesa Viitakoski painoi vauhdilla ja tahdolla maalille ja kilautti pienestä kulmasta takatolppaa.
Pitkämäeltä nähtiin paraatipelastuksia pitkin ottelua, eikä hän mahtanut Tapparan maaleille mitään. Siltäkin tosin tuntui, sillä erän puolenvälin tienoilla mies onnistui käsittämättömällä haamutorjunnallaan estämään Tapparan "varman maalin". Mäkinen ja Koskenkorva pääsivät 2-1-hyökkäykseen. Mäkinen päätti yrittää ratkaisua itse, ja laukoikin todella terävästi. Pitkämäki torjui, mutta kiekko putosi hänen jalkojensa juureen. Maalin oikea puolisko ammotti tyhjyyttään, ja lähes saman tien oli Koskenkorva paikalla ja saikin sutaistua kiekon kohti maalia. Tapparan joukkue kannattajineen tuuletti kuitenkin ennenaikaisesti, sillä Pitkämäen hanska ilmestyi jostain kiekon tielle aivan maaliviivalla. Videotarkistus osoitti, että torjunta todellakin onnistui. Mies itse vähätteli tätä tretjakointiaan ottelun jälkeen todeten, että "tulipahan kaaduttua oikeaan suuntaan".
Pari minuuttia myöhemmin ei Pitkämäkikään voinut enää mitään, kun nähtiin ottelun komein maali. Arto Kuki syötti siniviivasta upeasti vasempaan kulmaukseen Sami Venäläiselle, joka pääsi vapaasti nousemaan kohti maalia. Maalivahtia myöten kaikki odottivat miehen omaa ratkaisua, mutta hän malttoi vielä syöttää keskeltä esiin nousseelle Barkoville, joka sai laittaa kiekon komeasti tyhjään reppuun.
Peli ei tokikaan vielä tuohon maaliin ratkennut, sillä aikaa oli pelikellossa jäljellä vielä yli seitsemän minuuttia. Ottelun lopullinen ratkaisu tuli todella ikävällä tavalla, kun ajassa 54.14 Ilveksen Mika Niemellä pimeni täydellisesti. Mies ajeli täysin puun takaa Tapparan junnupakkia Ville Mäntymaata suoraan päähän aivan laidan vieressä vaihtoaitioiden välissä. Niitti tuli vielä täysin odottamatta kiekottomalle Mäntymaalle. Reaktiot olivat välittömät: koko Tapparan vaihtopenkki pomppasi pystyyn ja jollei Niemi olisi ymmärtänyt luistella karkuun ja päätuomari Kruus heti viestittää että suihkutuomio on tulossa, olisi kentällä varmaankin nähty vielä jonkinlaista nyrkkeilyäkin.
Niemi sai siis välittömästi ottelurangaistuksen, ja samalla tuli tällä omituisella ja tyystin turhalla tempullaan syöneeksi joukkueensa mahdollisuudet nousta enää taistelemaan ottelun voitosta. Myös Ilveksen päävalmentaja Vaclav Sykora totesi, että tapaus oli "ottelun lopullinen niitti." Katsomoon tilanne näytti myös todella vaaralliselta, ja Mäntymaa makasi jäässä pitkän tovin liikkumatta. Ottelun jälkeen Mika Saarisen sanoma oli kuitenkin lohduttava, eli ilmeisesti mitään vakavampaa ei tilanteessa päässyt sattumaan ja Mäntymaa päässee kolhusta lähinnä säikähdyksellä.
Tapauksen jälkeen ottelun tulos alkoi olla kaikille selvillä, ja etenkin viiden minuutin ylivoima lähinnä pelailtiin pois. Lopussa Ilves ei saanut kirinpoikastakaan aikaiseksi, kun Tappara innostui hakemaan lisämaalia toden teolla. Viimeiset hetket olivatkin melkoista tulitusta Pitkämäen maalilla, mutta torjunta toisensa perään piti huolen siitä, etteivät lukemat enää Ilveksen kannalta rumemmiksi muuttuneet.
Tapparan peli yllättävän valmiin näköistä
Kotijoukkueen peli oli harjoituspelejä nähneelle suorastaan hätkähdyttävän hyvää. Tuli mieleen, että kaudenaluspeleissä on säästelty kuvioita ja ruutia liiga-avaukseen. Joka tapauksessa ryhmä näytti, että se ei ainakaan itse ole sisäistänyt puheita välivuodesta ja romahtamisesta liigan häntäpäähän - tai sitten on onnistunut ammentamaan niistä vielä lisäenergiaa. Erityisesti hyökkäyspeli oli vauhdikasta ja iloista - puolustuspäässä sattui välillä joitakin nukahduksia. Asenne oli myös kohdallaan, sillä koko joukkue taisteli todella suurella sydämellä, ja esimerkiksi Ilveksen etsikkoaikoina nähtiin monia uhrautuvia heittäytymisiä.
Kehuttavia riittäisi lähes koko joukkueellinen, mutta ensimmäiseksi pitää ottaa esiin Petri Varis. Variksella oli varmasti näyttämishaluja vaikka muille jakaa, kun hänen pelikuntoaan on kovasti ennen kautta epäilty. Kentällä nähtiin kuitenkin ovela maalintekijä, joka yllättäen piti profiilin korkealla myös fyysisessä ja karvauspelissä ja oli kenttäpelaajista selvä ykkönen. Jo tämän yhden ottelun perusteella voidaan kyllä lopettaa puheet B-liigan kehäraakista. Päävalmentaja Mika Saarisen mukaan kentällä ei kuitenkaan nähty vielä läheskään parasta Varista, mutta hän oli esitykseen kyllä tyytyväinen, kun mies pystyi tärkeillä hetkillä nousemaan vastuunkantajaksi.
Suorastaan hämmästyttävää on se, miten nopeasti Varis on löytänyt yhteisen sävelen Janne Ojasen kanssa. Esityksen perusteella olisi luullut, että kyseessä on pitkäänkin yhdessä pelannut tutkapari, vaikka Varis liittyi joukkueeseen vasta alle pari viikkoa sitten. Jotain selittää ehkä se, että miehet ovat maajoukkueessa aikanaan pelanneet samassa ketjussa.
Barkovin kova syyskunto näkyy nyt myös liigassa, ja mies tarjoili oivalluksiaan pariin otteeseen todella näyttävästi. Myös yhteispeli Sami Venäläisen ja laidalla pelanneen Arto Kukin kanssa sujui ajoittain todella hienosti - erityisesti toki ketjun värkkäämässä nätissä osumassa. Pyymäen johtama kenttä, jossa laidoilla pelasivat Mäkinen ja Koskenkorva, oli myös positiivinen yllätys. Porukka sai todella hyvin paineen Ilves-päätyyn, ja Pyymäen laidalla Mäkinenkään ei vaikuttanut olevan niin hukassa kuin harjoituspeleissä ilman vanhaa aisapariaan Kukia. Puolustuspäässä Descoteaux on parantanut harjoituspeleistä huimasti.
Ilveksellä täysin eri ilme kuin viime kaudella
Vaikka tänään takkiin tulikin, ei Ilves-leirissäkään tarvitse vaipua murheen alhoon. Viime kauteen verrattuna ero on kuin yöllä ja päivällä erityisesti puolustuspäässä. Takaiskuista huolimatta joukkueen puolustuspeli tuntuu olevan melko hyvin uomissaan. Sen sijaan hyökkäyspeli toimi vain ajoittain, ja vaikutti siltä että Tappara onnistui siinä, että Ilves ei päässyt pelaamaan sellaista peliä kuin se olisi halunnut. Mutta kyllä hyökkäyksestäkin positiivisia asioita löytyy: kiekonriiston jälkeen peli kääntyy todella nopeasti hyökkäykseen, ja voikin ennustaa että joukkue tekee vielä vastaiskuista monen monta maalia. Vanhat konnat kuten Helminen ja Viitakoski ovat edelleen kovia tekijöitä, ja uusista hankinnoista tänään loisti erityisesti Kucharczyk. Murphy oli mukana sekä hyvässä että pahassa - hyökkäyspäässä upeita nousuja ja hieno avausmaali, mutta toisaalta mies oli myös kentällä katselemassa ainakin paria Tapparan osumaa.
Ehdoton ykkösnimi Ilves-leiristä löytyi kuitenkin maalin suulta. Pitkämäen upeat otteet lupaavat todella hyvää jatkoa ajatellen.
Lausuntoja pelin jälkeen
Mika Saarinen, Tappara:
- Asetelmassa näkyi varmaankin se, että meillä oli paljon enemmän hävittävää kuin vastustajalla, ja tämä sitten aiheutti pientä hermoilua.
- Emme päässeet pelaamaan omaa peliämme erityisen hyvin, mutta olen kuitenkin tyytyväinen siihen että joukkue oli hyvin oleellisissa asioissa kiinni, ja voittamisen kannalta tärkeät hetket pystyttiin pelaamaan hyvin. Shokkialun jälkeen joukkue kokosi itsensä hienosti.
- Liiga-avaus ei tuonut mitään erityistä jännitystä etukäteen, mutta kyllähän sillä hetkellä kun mestaruusviiri kattoon nostettiin ja täysi tupa metelöi, oli pikkuisen perhosia vatsassa. Tuollainen on aina koskettava hetki, vaikka se meidän kannaltamme onkin jo takanapäin, niin onhan voittaminen ja tuollaiset hetket urheilun suola.
Vaclav Sykora, Ilves:
- Me emme pelanneet huonosti, mutta Tappara oli tehokkaampi. He tekivät kaksi ensimmäistä maaliaan reboundeista, eivätkä päästäneet meitä samanlaisiin tekopaikkoihin.
- Olen tappiosta huolimatta tyytyväinen Juha Pitkämäen esitykseen ja siihen, että loimme paljon maalipaikkoja. Se, ettemme käyttäneet niitä paikkoja oli tärkein syy miksi hävisimme tämän ottelun.
- Otimme aivan liikaa jäähyjä ja Tappara pelasi hyvin ylivoimaa.
- Niemen jäähy oli turha, hän meni tilanteeseen liian lujaa ja oli kädet ylhäällä. Se oli ottelun lopullinen niitti.
Janne Ojanen, Tappara:
- Erityisesti kun harjoituspelit ovat menneet kehnonlaisesti, niin kyllä tämä voitto tuli tärkeään paikkaan. Nyt on mukava lähteä eteenpäin.
- Alku oli meiltä hieman nihkeätä, mutta loppua kohti parannettiin koko ajan. Vaikka alku oli vaikea, niin meillä on kova luotto omaan peliimme. Siihen tähdätään että sitä saataisiin koko ajan parannettua kevättä varten.