Taitava HV71 pyöritti tahdotonta Tapparaa

LIIGA / Raportti
Edellisen kerran kun Tappara esiintyi jäällä kotiyleisölleen, se jyräsi Kärpät vakuuttavasti toisessa liigafinaalissa. Kontrasti tämänpäiväiseen ei kovin paljoa suurempi olisi voinut olla, sillä esitys oli sekava ja haluton. HV-71, jolle toki on annettava oma kunniansa lopputuloksesta, jyräsi hallitsevan mestarin yli numeroin 5-0.

Tappara sai otteluun huonon alun, kun vastustajan tähtipakki Fredrik Olausson tälläsi siniviivalta heti kärkeen avausmaalin. Tämän jälkeen joukkue sai otteluun myös huonon keskikohdan, kun HV71 intoutui tehtailemaan maaleja toisessa erässä. Sittemmin joukkue pelasi myös huonon lopun, kun vastustaja tyytyi etupäässä jäädyttämään peliä ja Tapparan tekopaikat jäivät todella vähiin. Todellisia maalipaikkoja Tapparalla oli siinä määrin vähän, että jos jokaisesta olisi tehty maali, niin vastustaja olisi silti voittanut pelin.

HV71 oli yksinkertaisesti joka osa-alueella selvästi valmiimpi joukkue. Tämä oli toki odotettavissakin, kun Tappara on uudistunut niin rajusti. Sillä ei kuitenkaan voinut selittää sitä vaikutelmaa, että vastustajaa kiinnosti jääkiekon pelaaminen tässä ottelussa monta kertaa enemmän kuin Tapparaa. Jääkiekko on tahtopeli, eikä näin haluttomalla esityksellä olisi edes viimevuotisella kokoonpanolla ollut mitään asiaa tähtiä vilisevää ja yllättävänkin valmista peliä esittänyttä ruotsalaisryhmää vastaan.

Ottelu ratkesi jo varhaisessa vaiheessa

Jonkinlaista jännitystä pelissä riitti HV:n toiseen maaliin asti. HV pääsi myllyttämään ylivoimaansa, kun ensin Miikka Jäske otti jäähyn huitomisesta, ja vajaa puolitoista minuuttia myöhemmin Marko Mäkinen sai 2 minuuttia korkeasta mailasta. Tämän alivoimarupeaman Tappara selvitti sangen mallikkaasti, vaikka Johan Davidsson kilautti kertaalleen tolppaa.

Hetkeä myöhemmin tuli yksi Tapparan parhaista hyökkäyksistä koko ottelussa. Kuki toimitti kiekon Barkoville, joka vasemmasta laidasta syötti Koskenkorvan täysin vapaaksi, mutta maalia ei syntynyt. Rebound-tilanteessa mies kammettiin kumoon ja Tappara pääsi pelaamaan yhtä harvoista ylivoimistaan. Barkovin ketju pyöritti mallikkaasti, ja jokunen maalintekopaikka saatiin luotua. Muun muassa selvästi aiempaa hyökkäävämpää rooliaan itselleen hakenut Pekka Saravo pääsi tekopaikkaan, mutta tuloksetta.

Hieman myöhemmin tasakentällisin Barkovin kenttä menetti kiekon hyökätessään. HV-71 pääsi melko vaarattoman näköiseen 2-2 -hyökkäykseen, mutta kun puolustus hoiteli hommansa vasemmalla kädellä, Stefan Hellkvist pääsi täysin vapaasti nautiskelemaan tyhjältä takatolpalta Kalle Sahlstedtin namusyötön yläpesään. Näin jälkeenpäin voidaan sanoa, että kyseisellä kellonlyömällä eli ajassa 16.40 ottelu oli käytännössä ohitse.

Tappara täysin purjeessa toisessa erässä

Tamperelaisjoukkueen surkein jakso ajoittui toisen erän alkupuoliskolle. Jäähyjä sateli ja enimmäkseen aiheesta. Tappara oli jatkuvasti potkun verran jäljessä ja joutui sitä kautta rikkomaan. Ensin HV rankaisi tasakentällisin, kun kiekko menetettiin keskialueella ja Matthieu Descoteaux oli pelannut itsensä tilanteessa aivan liian ylös. Pakkipari Mikko Pukka jäi yksin vastaanottamaan 2-1 -hyökkäystä, jonka Anders Huusko päätti napakalla laukauksella 3-0 -maaliin. Pari minuuttia myöhemmin Jani Hassinen sai Per-Åge Skörderin syötön maalinedustalle ja lirutti komeasti längistä 4-0. Miikka Jäske ehti hädin tuskin istuutua jäähypenkille.

Tämä tuntui riittävän Mika Saariselle, joka otti tässä kohtaa aikalisän. Korkea aika olikin, varmaan moni mietti katsomossa. Aikalisällä ei kuitenkaan tehty sen kummempia muutoksia, eikä se myöskään tuonut mitään ryhtiä joukkueen peliin. Jo kolme minuuttia myöhemmin, tällä kertaa Petri Koskisen kuluttaessa jäähypenkkiä, syntyi ottelun viimeinen täysosuma. Simon Skoog laukoi maalin editse annetusta upeasta poikittaissyötöstä tolppaan. Kiekko tuli Dylan Gyorille, jonka purkuyritys oli kuitenkin sekä puolihuolimaton, että epäonninen ja Martin Thörnberg pääsi törkkäämään kiekon etukulmasta sisään.

Tapparalla lyhyt hyväkin vaihe

Tämän jälkeen käsikirjoitukseen kuului, että HV:llekin arvottiin välillä jäähy. Ylivoima alkoi pöyristyttävän huonosti, mm. Saravo nosti kiekon keskialueelta roikkona päätyverkkoon. Barkovin kenttä sai jälleen juonesta hieman kiinni, ja kuparisen rikkominen ei ollut tolkuttoman kaukana. Touhu oli melko täydellisesti "Sashan" itsensä varassa, mistä kertoo se, että mies esitti muiden ratkaisijoiden puutteessa lämärin "vastapalloon" - ilmiön, jota ei häneltä kovin usein näe. Ylivoimaa jatkamaan luisteli kolmosketju Petri Koskisen johdolla ja he saivatkin ihan mukavan oloista pyöritystä aikaan. Atte Pentikäinen pyrkii kovasti ottamaan kiekollista vastuuta ja saikin rakennettua itselleen hyvällä nousulla yhden Tapparan parhaista tekopaikoista.

Ylivoiman jälkeen Tappara esitti jonkin aikaa melko hyvää peliä. Mistään pelin kääntämisestä ei kuitenkaan voida puhua.

Kolmas erä pelailua

Viimeinen erä sitten lähinnä pelailtiin pois. Viihdettä yleisölle järjesti lähinnä ottelun päätuomari, joka yhdessä vaiheessa varasti shown passittamalla ukkoja jäähylle molemmista joukkueista, vaikka otteet olivat varsin siistejä.

Pari tekopaikkaakin Tapparalle siunaantui (kyllä, niin harvassa ne olivat että jokainen voidaan luetella erikseen). Erän alkupuolella ylivoima pyöri hetken näyttävästi, ja Descoteauxiltakin nähtiin yksi nopea rannelaukaus Barkovin syötöstä. Hieman ennen erän puoliväliä paikkoja oli peräti kaksi. Ensin Mäntymaa rynni ahnaasti alivoimahyökkäyksessä maalille ja muutti 2-2 -tilanteen käytännössä 2-1 -hyökkäykseksi. Takana tullut Tomi Laurila ei kuitenkaan malttanut syöttää ja tilanne kuivui torjuntaan. Minuuttia myöhemmin selkeä 4-2 -hyökkäys sössittiin täydellisesti, kun kiekkoa ei pantu liikkelle ja lopulta Mikko Jortikka lähetti siniviivalta löysän rannekudin päin maalivahtia.

Ottelun koko kuva nähtiin, kun hoh-hoijaa-pelailua oli nähty loppuerän verran ja ajassa 59.14 Miikka Jäske meni ottamaan jälleen yhden jäähyn, tällä kertaa sangen typerän huitomiskakkosen. Miehen kohdalla saattaakin olla pieni pelikuriongelma.

Ketju- ja pelaaja-arvioita

Yhden pelin perusteella on vaikea kovin syvällisiä arvioita pelaajista antaa, erityisesti kun koko joukkueen esitys on näin ponneton. Koska harjoitusotteluissa tämä on kuitenkin suurimman kiinnostuksen kohteena, niin seuraavassa vahvimmat vaikutelmat.

Ykköskentässä pelasivat Ojaset sekä Dylan Gyori. Koko kenttä oli melko lailla yössä, eikä Gyorin esitys ollut sen parempi tai huonompi kuin ketjukavereittenkaan. Ylivoimalla homma toimi hetkittäin mallikkaasti ja aiemmissa harjoitusotteluissa kehuttu Gyori-J.Ojanen-akseli välähti pari kertaa. Gyori itse on selkeästi hyökkäämiseen keskittyvä pelaaja, joten tehoja täytyy tulla että jatkoa kannattaa tarjota. Hyvää lupaa se, että kiekonkäsittely sujui välillä todella mallikkaasti. Marko Ojanen ei oikein tuntunut löytävän paikkaansa tässä ketjussa.

Barkovin rinnalla pelasivat Kuki ja Koskenkorva. Barkov ei ole aikoihin ollut tähän aikaan vuodesta näin kovassa vedossa, ja mies tarjoilikin koko illan suurimmat ilonaiheet Tapparan kannalta. Kuki säesti ajoittain hyvin, vaikka tasakentällisin oli vaikeuksia löytää samaa aaltopituutta Barkovin kanssa. "Kossu" oli entisensä. Vauhtia ja toimintaa riittää, mutta kiekonkäsittelyssä on toivomisen varaa.

Kolmosessa hyökkäsivät Petri Koskisen laidoilla Tomi Laurila ja Marko Mäkinen. Tämä kenttä pyöritteli ajoittain hyökkäyspäässä mallikkaasti, mutta oli omassa päässä vastaavasti välillä pahoissa vaikeuksissa. Yritystä nuorilla miehillä piisasi ja Laurila esitti ainakin kertaalleen hyvän one-timerin. Mäkinen jakeli ajoittain kovia taklauksia ja karvasi kohtuullisen hyvin, mutta muuten oma rooli tuntui olevan vähän hukassa.

Neloskentässä pelasivat Jäske, Nurmi ja Kenig. Jäskeellä yritys tuntui lyövän hieman yli, mistä kertovat monet jäähyt. Kenigillä riittää vauhtia, mutta mailan käyttö muunkin kuin kiekon pelaamiseen pisti silmiin ajoittain. Nurmi antoi tästä kolmikosta ehkä parhaan vaikutelman. On kuitenkin todettava, että koko ketju oli ottelussa jotenkin pimennossa. Osittain tämä saattoi johtua siitä, että ketjussa ei varsinaista sentterityyppiä ollut lainkaan. Tämä tuntuu hiukan oudolta ratkaisulta, kun senttereitä joukkueessa tänäänkin sentään viisin kappalein esiintyi.

Pakkiosastolla selkeä ykköspari oli Puistola-Saravo, jolla tosin ei silläkään peli kovin ihmeellisesti kulkenut. Kumpikin miehistä näyttäisi pyrkivän isompaan rooliin kuin aiemmin. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Saravo hakee enemmän nousuja Puistolan varmistaessa.

Mika Saarinen totesi ennen turnausta, että kanukkihankinta Descoteaux on pahasti keskenkuntoinen, eikä näiden pelien perusteella kannata kiirehtiä antamaan lopullista tuomiota. Toivoa totisesti sopii, että asia on näin. Nykyisellään mies on silmiinpistävän hidas ja tekee kiekollisena hätäisiä ratkaisuja. Parhaat puolensa hän näytti ylivoimalla, jolloin peli toimi hetkittäin hyvin. Ne positiiviset välähdykset jäivät kuitenkin todella vähiin. Parina pelasi oma kasvatti Mikko Pukka, jonka itsevarmuus ja kiekollinen taito on selvästi lisääntynyt, kun hän on päässyt pelaamaan Mestiksessä isoa roolia. Tämä näkyi erityisesti hyökkäyspäässä. Omassa päässä mies oli kuitenkin turhan usein vaikeuksissa ja pelasi itseään tilanteista ulos. Luistelussa on myös paljon parannettavaa, ja erityisesti parivaljakkona nämä herrat antoivat todella kankean ja hitaan vaikutelman.

Loput kaksi pakkiparia olivat junnuista koottuja. Ville Mäntymaa - Mikko Jortikka -pari sai pakeista ehkä vähiten peliaikaa. Molemmat pyrkivät enimmäkseen pelaamaan perusvarmaa peliä eikä pari negatiivisessa mielessä juuri erottunutkaan. Jortikalta tuntuu puuttuvan voimaa ja takaperin luistelussa on hieman toivomisen varaa - pari kertaa taitavat vastustajat livahtivat ohi luvattoman helposti. Mäntymaan esitys oli ehkä pykälän verran varmempi ja hyökkäysintoakin hetkittäin löytyi.

Positiivisin Tappara-pelaaja Barkovin lisäksi oli nuori puolustaja Atte Pentikäinen. Yritystä riitti kiitettävästi ja pari kertaa mies esitteli todella vihaisesti lähtevää laukaustaan myös suoraan syötöstä. Omassa päässä tuntui kulmavääntöihin löytyvän yllättävän paljon voimaa. Hetkittäin hän kuitenkin pelasi itseään tilanteista ulos. Pakkipari Turo Virta oli vastaavasti koko puolustuksen heikoimmalta vaikuttava lenkki. Hän tuntui olevan jatkuvasti myöhässä ja joutui rikkomaan melko paljon. Tämän tason vauhti taitaa olla vielä liikaa.

Maalissa kärsi Mika Lehto, joka torjui torjuttavat ehkä ensimmäistä maalia lukuun ottamatta ja otti muutaman mallikkaankin pelastuksen. Pyrki selvästi aktiiviseen mailapeliin.

Uusista pelaajahankinnoista huilasivat Juha Gustafsson, Stefan Öhman sekä Jarkko Pyymäki.

» Lähetä palautetta toimitukselle