Lukko pelasi hekumassa lähelle huippua

LIIGA / Raportti
JYP:n ongelmat maalinteossa jatkuvat, kun se jäi jo toisessa ottelussa peräkkäin nollille Lukon viedessä pisteet Raumalle. Vierasjoukkueen päävalmentaja Ismo Lehkonen vertasi syystäkin joukkueensa taistelua ihmiskehon miellyttäviin olotiloihin.

Avauserä oli selkeää kotijoukkueen hallintaa. JYP tuli kovaa päälle saaden pian kahden miehen ylivoiman, kun Lukon oli pakko pelata sääntöjenvastaisesti JYP-rynnistyksen käydessä kovimmillaan. Kotijoukkue oli kuitenkin lukuisista paikoista huolimatta tehoton, aivan kuin joku pitäisi kuristusotteessaan JYP:n maalintekoa varten hankitun ketsuppipullon suuta.

Niinpä jälleen toistui se, mikä jääkiekossa niin usein toistuu. Kun painostava joukkue ei saa maalia aikaiseksi, puolustava joukkue sen tekee. Erän loppupuolella Lukon Quinn Hancock pääsi 2-1-tilanteessa kasvokkain Tero Leinosen kanssa, eikä Hancock erehtynyt. JYP:n puolustus oli pahasti myöhässä, sillä vain Petri Virolainen oli mies oikealla paikallaan. Erätauolle poistuttiin tilanteessa 0-1.

Lukko ottaa pelin hallintaansa

Toinen erä sujui vahvassa Lukko-komennossa. Joukkue meni jo 2-0- johtoon, kun tänään huonosti pelannut Antti Virtanen istui jäähyä korkeasta mailasta. Mika Viinanen tuikkasi kiekon ohi Leinosen aivan maalin edestä hienon klap-klap-ylivoimakuvion päätteeksi. Lukko pelasi erittäin viisaasti. Se ei edes yrittänyt mitään hienoa vaan keskittyi rikkomaan JYP:n hyökkäyksiä keskialueella ja puolustusalueellaan. Tämä johti kotijoukkueen turhautumiseen, kun juuri mikään ei vain onnistunut.

JYP:n hyökkäyksiin lähdöt olivat etupäässä halutonta räpellystä. Syötöt olivat epätarkkoja, tilanteita ei pelattu loppuun asti. Toisaalta on todettava, että joukkueen puolustus pysyi kaikesta huolimatta ihan kelvollisesti kasassa, sillä Lukkokaan ei kyennyt erässä lisämaalien tekoon.

Peli ratkeaa lopullisesti

Kolmannessa erässä ottelu oli karata päätuomari Pajusen käsistä. Molemmat joukkueet saivat kyseenalaisia jäähyjä. Se oli omiaan nostattamaan tunteita niin kentällä kuin katsomossakin. JYP:n Tomas Chlubna otti itselleen käytöskympin ja huilaa siten seuraavan pelin tilin tultua täyteen.

Kolmas erä ei tarjonnut mitään huikeaa kiekkoviihdettä. JYP yritti kyllä kavennusta epätoivon vimmalla, mutta kiekko ei vain mennyt maaliin edes avopaikoista. Petri Vehasen merkitystä ei sovi toki unohtaa. Kuitenkin se viimeinen puristus jäi puuttumaan, peli ei ollut vapautunutta vaan hyvinkin väkinäistä näennäisestä painostuksesta huolimatta.

Kotijoukkueen yritys katkesi, kun Janne Hauhtonen otti viisi minuuttia ennen loppua typerän jäähyn ryntäyksen seurauksena. Suhteellisen pimennossa muun ottelun pelannut Robert Kron ampui kiekon maaliin ylivoimahyökkäyksen päätteeksi Marian Cisarin nappisyötöstä. Ottelun loppu oli enää pelailua, JYP:n usko ei enää riittänyt, eikä Lukollakaan ollut enää mitään syytä hyökätä raivokkaasti.

Kotijoukkueen ongelmana maalinteko

JYP pelasi jo toisen ottelun peräkkäin, missä se ei saanut aikaiseksi maalin maalia. Jo aikaisemmin maalinteon kanssa on ollut suuria vaikeuksia, mutta loistavan maalivahtipelinsä ja tiukan puolustuksensa ansiosta JYP on onnistunut napsimaan pisteitä tasaiseen tahtiin. Jotain on tapahduttava, muutoin pudotuspeleissä käydään vain häviämässä. Eric Perrin pelaa jatkuvasti suurella sydämellä, mutta tehot uupuvat. Tomas Chlubna vaeltaa edelleen unten mailla. Pörriäisketju Pihlman-Immonen-Virtanen saa tilanteita aikaiseksi, mutta viimeistely takeltelee. Puolustajista vain Jari Korhonen hakeutuu säännöllisesti hyviin maalintekopaikkoihin. Alatalolla ja Salolla riittää siis työsarkaa.

Kertomuksia pelaajakäytävältä

Lukon sankarina hääri jälleen kerran maalivahti Petri Vehanen:

- Ei se pelaamiseen vaikuta, vaikka vastustaja tuhlailee paikkoja. Niiden tuskaisia ilmeitä ei ehdi katselemaan. Meillä on kopissa rento fiilis, ehkä ne paineet näkyy tuolla kentällä selvemmin. Tänään oli tuuriakin mukana.

Ismo Lehkonen nauratti toimittajia. Ei jääkiekon tarvitse aina olla niin vakavaa:

- Pelissä oli paljon väriä ja tunnetta. Sanoisin, että meiltä fyysisesti ja henkisesti kovin latautuminen peliin tällä kaudella. Joka jätkällä oli taisteleva ilme, sitä oli huikeaa seurata. Tietenkin tarvitaan tuuriakin sekä hyvää yli- ja alivoimaa. Joukkuekohtainen orgasmi? Kyl se nappaa sit ku se lähenee...

Matti Alatalo oli tällä kertaa varsin vakavana, muttei paniikissa:

- Tietysti se on pettymys jäädä kotijäällä nollaan. Enemmän taistelua olisi tarvittu, Lukko oli valmiimpi peliin. Joukkue kuitenkin yritti loppuun asti, nyt ei vain pomppinut meille.

» Lähetä palautetta toimitukselle