Ennakolta odotettiin Tapparan olevan aktiivisempi ja kovalla liikkeellä sen piti jyrätä rikkinäinen Ilves maan rakoon. Toisin kuitenkin kävi.
– Ei oltu henkisesti, eikä jostain syystä fyysisestikään valmiina tähän peliin. Tietysti ne kulkevat pitkälti myös käsi kädessä. Toisaalta, ei pelattu joukkueena vaan yksilöinä ja se kostautui rankalla kädellä, Tappara-luotsi Mika Saarinen mietiskeli ottelun jälkeen.
| haastattelu Ville Nieminen pelasi aikaerosta riippumatta.[lue lisää]
|
Ottelu oli alusta asti Ilveksen hallussa. Se piti kiekkoa ja yritti puskea sitä läpi Tapparan puolustuksen, joka kestikin hyvin erän puoliväliin asti, jolloin Ilves iski. Steve Kariya sai kaatuessaankin syötettyä Raimo Helmisen puolittain läpi, ”Raipe” harhautti Mika Lehdon ja pisti kiekon tolpan kautta sisään.
Vain reilu neljä minuuttia edellisestä ja Lehto kaivoi jälleen kiekkoa verkkonsa perukoilta. Henri Laurila syötti laidasta ja maalin edessä oli ensimmäisen liigaottelunsa pelannut Simo Vidgren, joka teki uransa ensimmäisen osuman SM-liigassa.
Vidgren saalisti illan toisen tehopisteensä vielä erän lopussa, kun hän syötti Ismo Kuoppalan avopaikkaan maalin eteen. Tanskasta Ilvekseen siirtynyt Kuoppala kiitti ja kuittasi ja peli oli 3-0. Peiliin saa katsoa Robert Kantor, joka pelasi itsensä hyökkäysalueella ulos tilanteesta.
Tappara pyristeli, mutta Ilves vei
| haastattelu Kuoppalalle hyvä alku uuteen kauteen.[lue lisää]
|
Molemmat joukkueet pääsivät pelaamaan rutkasti ylivoimaa jo ensimmäisessä erässä, mutta sihti oli huonoa. Toisessa erässä Tappara kuitenkin hyödynsi jo ensimmäisen ylivoimansa. World Cup-turnauksesta kotiutunut NHL-apu Ville Nieminen syötti alivoimaneliön läpi maalin kulmalle Petri Kontiolalle, jolla oli helppo työ ohjata kiekko ohi Juha Pitkämäen.
Tappara-fanit odottivat kirvesrintojen nousun alkavan kavennusmaalista, mutta toisin kävi. Esiin astui Tommi Turunen. Henri Laurila ampui siniviivalta, Mika Lehto torjui mailakäsineellä ja kiekko jäi elämään. Ruuhkan keskellä häsläsi Turunen ja kiekko oli verkossa. Ihan väärässä eivät olleet ne, jotka olivat näkevinään maalin syntyneen jalalla.
– Yritin osua mailalla, mutta totuuden nimissä pitää myöntää, että jalkaan se osui. Pitää olla sen verran ovela, ettei jää tuijottelemaan tuomaria, kädet ylös vaan. Ei siinä tilanteessa kukaan kerkiä sanomaan, että olisi ollut jalka, Turunen kertasi ottelun jälkeen.
– Jos Tappara olisi 3-1:ssä saanut toisen maalin, niin olisi ollut ihan eri peli. Tuli hyvään paikkaan.
Ja lisää oli tiedossa alivoimalla. Turunen riisti kiekon siniviivalla, sen keräsi Jussi Pesonen, joka spurttasi täyteen vauhtiin ja syötti lähes päädystä toiseen aaltoon tulleelle Turuselle, joka ampui suoraan syötöstä kiekon ohi Lehdon.
– Saatiin erikoisempi katko siniviivalla ja Pesonen antoi syötön kohdille. Jos olisin ottanut kiekon haltuun, niin Lehto olisi ehtinyt siihen, kahden maalin Turunen analysoi toista osumaansa.
Illan viimeisestä osumasta vastasi edellisen syöttänyt Pesonen. Maestro-Helminen esitteli syöttötaitojaan ja vapautti Pesosen läpiajoon. Ykkösketjun laitahyökkääjä kiitti ja ampui kiekon ohi Lehdon. Pari potkua jäljessä seurasivat Tapparan ykkösparin pakit Pekka Saravo ja Mikko Myllykoski.
Kolmas erä oli lähinnä kosmetiikkaa. Erän alussa Tapparan maalille vaihdettu Pekka Tuokkola sai olla melko rauhassa maalinsa suulla, kun Ilves lähinnä keskittyi oman maalinsa varjelemiseen ja Tappara ylivoimapelinsä harjoittelemiseen.
Molemmilla mietittävää
Vaikka ottelu oli lopputuloksen perusteella varsin selkeä, ei Ilveksen kannattajien ole vielä syytä hyppiä riemusta. Pelissä on paljon parannettavaa, mikäli joukkue mielii kaataa muitakin kuin lamakautta eläneen Tapparan.
– Hermostunutta peliä puolin ja toisin, saatiin 6-7 ylivoimahyökkäystä ja tehtiin niistä kuusi maalia. Toisessa erässä meinattiin ruveta säveltään ja säästyttiin Tapparan lisämaaleilta. Kolmas erä pelattiin ”nollanollaa” ja siinä onnistuttiin hyvin. Ei ollut paljoa paikkoja kaverilla, Ilveksen kakkosvalmentaja Jarmo Jamalainen mietiskeli.
| artikkeli Tunnelmia kauden ensimmäisen paikallisottelun jälkeen.[lue lisää]
|
– Kyllä meillä on silti joka osa-alueella paljon parannettavaa.
Vierailijajoukkueellakaan ei tuntunut mikään onnistuvan. Kiekko poltti lavassa ja liike oli tahmeaa. Parhaimmillaan Tapparalla oli kolme miestä nokikkain Juha Pitkämäen kanssa ja edes laukausta eivät kirvesrinnat saaneet aikaiseksi. Paljon kehutut ulkomaalaiset Robert Kantor ja Tomas Chlubna eivät erottuneet harmaasta massasta. Chlubna tosin otti turhan käytöskympin ammuttuaan kiekon selvästi vihellyksen jälkeen Ilveksen maaliin. Ainoastaan nuoret miehet jaksoivat painaa, kun kokenut kaarti nosti selän pystyyn ja totesi ottelun hävityn.
Illan yksi kiinnostavimpia Tappara-nimiä oli ehdottomasti Stanley Cup-voittaja Ville Nieminen, joka teki pitkän kierroksen jälkeen paluun Hakametsään. Nieminen oli oma itsensä: ärsytti, taklasi, höpötti ja teki paljon arvokasta työtä.
– Ville oli välähdyksenomaisesti hyvä, mutta hänellä on pitkä matka siihen, että sisäistää sen miten me kaikissa tilanteissa toimitaan. Hän henkilökohtaisesti toi paljon sitä, missä hän hyvä on. Mutta siitä on pitkä matka siihen, että hän parantaa joukkueen suoritusta, Saarinen analysoi.
Ilveksen parhaimmistoa olivat ykkös- ja kakkosketju. Myös etukäteen selvästi Tapparan nelosketjua (Nieminen-Kontiola-Mäkinen) heikommaksi arvioitu Pellinen-Niinimäki-Vidgren-kolmikko selvisi urakastaan puhtain paperein. Maalilla Juha Pitkämäki torjui 37 kertaa, mutta selvisi niistä suhteellisen helposti.
Molemmat joukkueet jatkavat urakkaansa heti perjantaina. Tapparan kotiavaus on TPS:a vastaan ja Ilves matkustaa Hämeenlinnaan.