Ottelun alku oli, kuten niin monta kertaa aiemminkin, Ilveksen. Joukkue hallitsi ja piti kiekkoa, mutta todelliset maalipaikat jäivät puuttumaan. Hyökkääjät ajoivat ahneesti alueelle, mutta kun olisi pitänyt rakentaa maalipaikka, kädet jäätyivät.
Siksi avausmaalin tekikin Tappara. Ilves-puolustus löysäili, Marko Mäkinen pääsi nousemaan alueelle ja ampui aika vaarattoman näköisestä paikasta kiekon reppuun.
– Laukaus vähän karkas lavasta, mutta onneksi meni molarin räpylän alta, maalintekijä kommentoi avausosumaa.
Mäkinen oli mukana myös Tapparan toisessa osumassa. Vierasjoukkueen Stefan Öhman istui jäähyllä, ja Ilves-puolustus hölmöili keskialueella. Kimmo Koskenkorva ja Mäkinen pääsivät katkoon, Koskenkorva syötti Mäkiselle, jonka laukaus meni plekseihin. Yllättäen kiekko pomppasi pleksistä suoraan Koskenkorvalle, joka kiitti ja pisti kiekon maaliin.
– Kimposi jostain pleksistä suoraan takatolpalle, harmitteli Ilves-vahti Tuomas Nissinen, joka harmitteli oman joukkueensa huonoa peliä.
– Eilen pelattiin tosi hyvin, mutta tänään jäi puuttumaan jotain. Harmittava tappio.
Maalista syöttöpisteen saanut Mäkinen oli tyytyväinen kun omasta epäonnistumisesta huolimatta ketjukaveri pisti kiekon maaliin.
– ”Kossu” anto hyvän syötön enkä pystyny tekeen, mutta onneksi ”Kossu” sitten paikkasi.
– Koskenkorva on nopea sälli ja karvaa hyvin, sen kanssa on mukava pelata alivoimaa, tulee tilanteita sinne toiseenkin päähän.
Sekavaa sähellystä
Yksi Tapparan virkeimmistä ketjuista, Ojanen-Barkov-Tambijevs, loi toisessa pari kohtuullista maalipaikkaa, mutta Marko Ojanen tyytyi vain kolistelemaan tolppia. Päävalmentaja Mika Saarinen oli kuitenkin tyytyväinen uuden vahvistuksensa esityksiin.
– Hyvä oli tänäänkin. Liike on hyvää, osallistuu riittävästi puolustukseen, tekee hyviä ratkaisuja. Hän nyt joutuu vielä oppimaan tätä meidän peliä, että vaikea arvioida ihan täysin vielä tässä vaiheessa. Tietysti ensi viikolla ei helpota, kun pelataan joka toinen päivä: ei paljon kerkeä harjoitella, vaikka Helkovaara meille onkin sanonut että se on meidän työtä keksiä se milloin harjoitellaan. Nyt pelataan tiivistä jaksoa, ja viisi peliä kun on pelattu, niin sitten saadaan Tambijevsinkin kanssa harjoitella.
– Meillä on vähän venäläinen pelisysteemi, että se ei ole hänelle vierasta. Hyvästä sarjasta ja hyvässä kunnossa mies tulee, että se aina helpottaa sopeutumista.
– Moni meidän pelaaja on pitkään saanut harjoitella systeemiämme ja tietävät mitä tehdään; esimerkiksi alivoimalla ei voi Tambijevsiä vielä peluuttaa, koska hän ei tiedä miten me sitä haluamme pelata. Semmoisen haluan nähdä harjoituksissa ensin, miten se sujuu. Mutta toki tässä otteluruuhkassa näkee miehen luonnollisen pelaamisen ja sisun.
Erän lopulla Ilves pelasi ylivoimaa, ja loi paikkojakin, mutta maalit jäivät saamatta.
– Kyllä se ylivoimakin pikkuhiljaa alkaa toimiin, pitäisi olla tehojakin eikä vain hyvännäköistä pyöritystä, harmitteli Ilveksen apulaisvalmentaja Jarmo Jamalainen.
Tappara tehtailee vielä toisen av-maalin
Ilves pääsi heti erän alkuun jälleen pelaamaan ylivoimaa, ja Raimo Helmisen ketju loikin pari kohtuullista paikkaa kuten Toni Dahlmanille paikan hirmulämärille, mutta laukaus päätyi tolppaan. Ja kuten ottelun luonteeseen kuului, Stefan Öhman karkasi Ilves-pakkien hölmöiltyä aivan jäähyn lopussa läpi, ja kolmas maali oli tosiasia.
Ilveksen konkarihyökkääjä Timo Peltomaa ruoski ottelun jälkeen omiensa esityksiä rajuin sanoin.
– Nöyryys katoaa pelaamisesta. Hävittiin peli ihan omien virheiden takia. Naapuri teki kaksi maalia meidän ylivoiman aikana. Eihän siinä oo mitään järkeä!
– Siä jätetään miehiä selän taakse ja hyökätään niin perkeleesti. Heti kun yks peli pelataan hyvin, niin seuraavassa pelissä ollaan koko porukka bobiorreja. Ruvetaan leijuun, kuvitellaan että peli menee helpommin, ei tarvi tehdä töitä. Kakskytviis äijää löysäilee siellä täällä. Ei tehty hommia niin kuin olisi pitänyt.
Jotkut ovat jo epäilleet, että Ilveksen pelaajat eivät uskalla pelata Tapparaa vastaan, ja nytkin näytti siltä, että osalla puristi mailasta.
– Jos mailaa alkaa puristaan tällä tasolla ja on paskat housuissa, niin menkööt pelaan lentopalloa. Sitten on väärässä paikassa. SM-liigassa pitää kestää paineita. Jos ei kestä, niin voi mennä divariin pelaan. Ymmärrän, jos joku tulee A-junnuista ekaan peliin paikkaan jotain loukkaantuneita ja jännittää, mutta näillä jätkillä tossa kopissa pidä olla sellasia. Niin tiukka keskittyminen pitää olla, ettei olla löysät housuissa ja velttoilla. Keskittymisestä ja yrityksestä ei saa jäädä kiinni, Peltomaa vaahtosi.
– Ei ollut työhaalarit maalissa. Tultiin hyvänolontunne päällä pelaan ja se kostautu parilla kolmella virheellä. Pelit on niin tasasia, että joka päivä pitää lähteä hyvällä asenteella ja puolustuspelin kautta. Sitä kautta saadaan peli pyöriin, paikkoja ja maaleja. Mutta sitä peliä on tosi vaikea saada toimimaan kun ollaan 2-0 tappiolla, analysoi Jamalainen omiensa otteita.
– Oli hyvänolon tunnetta eilisestä. Olis pitäny ottaa jo bussissa kovat käteen.
Ilveksen parhaimmistoa tänään oli Raimo Helmisen johtama ykkösketju, joka ajoittain loi hyviä paikkoja Tapparan maalille. Ehkä joukkuetta olisi pitänyt herätellä muutenkin kuin siirtämällä Mikko Suvanto nelosketjun laidalta keskelle. Myös nelosketju oli kohtuullinen ja jaksoi tehdä hyvin töitä, vaikkei Suvanto sitä myöntänytkään.
| galleria Lisää kuvia iltapäivän ottelusta. [lue lisää]
|
– Saatiin hyvä vaihde päälle eilen, mutta ei vaan tänään onnistunut. Kiekko poltti lavassa. Saatiin kyllä pari vastahyökkäystä ja vähän sähinää vastustajan maalille. Mutta sit taas pari kertaa hajosi paketti omassa päässä.
– Puolustusrooli hieman muuttui kun siirryin keskelle, mutta ei siinä muuten suurta muutosta tullut. Keskushyökkääjänä olen pelannut alkukaudesta enemmänkin. Meitä on tässä neljä äijää jotka tässä nelosessa pyörii ja tutut kuviot on kaikilla, Suvanto selitti roolimuutostaan.
– Hyvin Niemikin keskellä pelasi. En minä sitä peliä ainakaan parantanut.
Lehto ja ulkomaalaispapat parhaimmistoa
Tapparasta ei Tambijevsin ja Barkovin hyvän yhteispelin lisäksi erottunut juuri kukaan. Palkintopöydän tyhjensi ihan ansaitusti Tapparan maalivahti Mika Lehto, jolle Mäkinen kävi hakemassa myös nollapelikiekon.
– Pisteiden keruu on se aa ja oo - nämä palkinnot ovat vain kivoja lisäjuttuja tähän päälle. Kärkeen on liian iso ero, että kyllä tasaisemmin pitää saada pisteitä kerättyä.
– Aika vähän töitä oli ensimmäisessä ja toisessa erässä etenkin, mutta joskus on tällaisia pelejä. Helppo peli ei ollut, kun eilen syystä tai toisesta ei ollut itsellä paras päivä, eikä joukkueena pelattu ehjää peliä, että tänään piti lähteä suorittamaan sitä kuuttakymmentä minuuttia. Ja nyt se sitten onnistuikin, mutta lähtökohdat eivät olleet helpot.
Mika Saarinen oli tyytyväinen omiensa esitykseen.
– Tässä oli tunne korkealla koko pelin ajan, ja sitä kautta tuli paljon taistelua. Se ohjasi peliä paljon, että sen takia peli ei ehkä ollut aina niin kaunista, mutta joskus hyvällä yrittämisellä, uhrautumisella ja taistelulla voi korjata joitakin virheitä. Ja toisinpäin: jos sitä taistelua ei ole, niin virheistä joutuu maksamaan joka kerta.
Saarinen ei suostunut uskomaan, että Ilves olisi ollut väsyneempi kuin Tappara.
– No, eikös tämä ole se että maratonin jälkeen ykkönen jatkaa juoksua ja kakkonen puuskuttaa. Kun saatiin pelata johtoasemassa, niin se piti varmasti meidät virkeämmän oloisina. Mutta uskon kyllä toisaalta siihen, että meidän fysiikka kestää pelata näitä peräkkäisten päivien pelejä, että harvoin siitä tulee olemaan kiinni.
Voiton hetkellä Saarinen malttoi myös arvostella tuomarilinjaa, vaikka Timo Favorin selvisi illasta melko hyvin.
– Kyllä mä olen huolissani meidän jäähymääristämme. Teemme niin paljon selvempiä rikkeitä kuin vastustaja, että tuntuu että joka pelissä istumme enemmän kuin vastustaja, vaikkemme mielestäni sen rikollisemmin pelaa kuin muutkaan. Kai sitä jollain lailla pitäisi oppia rikkeitä salaamaan - tai sitten opetella kaatumaan. Siinä jää vastustajalta monta jäähyä viheltämättä, kun me ei suostuta kaatumaan. Sillä on kuitenkin niin iso vaikutus siihen jäähyn viheltämiseen.
Tuuliviiri rauhaton..
Paikalle Hakametsän jäähalliin oli vaivautunut vain 4692 katsojaa. Skandaali! Vaikka kyseessä olikin televisio-ottelu, se ei oikeuta tuollaisia katsojamääriä. Tamperelaisista on tullut ns. glory huntereita, jotka seuraavat suosikkijoukkueitaan silloin kun voitetaan, mutta parin tappion jälkeen jäädään jo kotiin.
Jokaisen sohvalle jääneen tamperelaisen kiekkoihmisen kannattaa mennä itseensä ja miettiä, pidetäänkö tällaisella toiminnalla yllä Tampereen mainetta suomalaisen kiekkokulttuurin kehtona. Televisiosta katsottuna peli ei ole koskaan niin hyvää kuin hallista katsottuna - ja sitä ohratuotetta saa myös jäähallista.