Kaksi pitkään talousvaikeuksissa kamppaillutta seuraa kohtasivat Hakametsän jäähallissa keskiviikkoiltana. Pelillisiä hienouksia ei vähämaaliseksi jääneessä ottelussa liiemmin nähty.
Ottelun ainoa maali nähtiin ensimmäisen erän viimeisellä minuutilla, kun loukkaantumisen jälkeen vahvan paluun kaukaloon tehnyt Ilveksen virkaatekevä kapteeni Tapio Laakso nousi vastustamattomasti Kaapo Kähkösen vartioiman Blues-maalin eteen ja iski voittomaaliksi jääneen osuman.
Ilves oli kaksi ensimmäistä erää pelillisesti niskan päällä, mutta samassa vaihdossa tulleita kolmea tolpankilautusta lähemmäksi eivät tupsukorvat enää maalintekoa päässeet.
Kotijoukkue pääsi ottelun aikana pyörittämään ylivoimaakin peräti reilun kahdeksan minuutin verran, mutta Ilveksellä oli suuria vaikeuksia päästä ylivoiman aikana edes Blues-alueelle, joten maalipaikatkin jäivät vähiin.
Vierailija Blues sai luotua muutamia tekopaikkoja ottelun aikana, mutta Ilves-maalilla kauden toisen nollapelinsä saalistanut Hannu Toivonen pelasi varman ottelun.
Kauden pirteästi aloittanut Ilves on viime kierroksilla pudonnut kuntopuntarin häntäpäähän, ja päävalmentaja Tuomas Tuokkola myönsikin paluun voittokantaan olevan joukkueelle tärkeää.
− Tämä oli meille iso voitto. Meillä oli teemana se, että jatketaan siitä, mihin Lappeenrannassa jäätiin. Emme pelanneet sielläkään huonoa peliä, mutta kiekko ei vain pomppinut meille.
− Tänään teimme sen työmäärän, millä pystyy voittamaan. Tosin ei kiekko tänäänkään oikein pomppinut meille, Tuokkola naurahti.
Ilves pelaa seuraavan kotiottelunsa vasta joulun alla Hakametsän jäähallin valtaavien naisten salibandyn MM-kisojen vuoksi. Tuokkolan ajatukset kuuden pelin vieraskiertueesta ovat yksinkertaiset.
− Meidän täytyy ruveta voittamaan vieraissa. Olemme tienneet koko ajan, että tämä putki on edessä. Olemme melkein kuukauden pois tästä hallista, ja se täytyy vain hoitaa.
Talousasiat tapetilla Blues-päädyssä
Pelaajakäytävän toisessa, Tapparan värein koristellussa, päädyssä keskustelu pyöri pitkälti ulkopelillisten asioiden parissa. Pelaajien saamatta jääneet palkat olivat jokaisen huulilla.
Päävalmentaja Jyrki Aho muisti kuitenkin teroittaa, että pelaajien pitäisi pystyä kaikesta huolimatta antamaan kaikkensa myös jäällä.
− Ei tässä auta mikään muu. Meidän on pakko pystyä pelaamaan, koska se on meidän työtämme. Vaikka tässä onkin kaikenlaista hulabaloota ympärillä.
− Ei se missään tapauksessa helppo ole, mutta meidän on pakko vain repiä ja tehdä sitä hommaa, ennen kaikkea toistemme tähden. Ei meillä ole muuta vaihtoehtoa. Samalla voimme vain toivoa, että asiat etenisivät niin, että voisimme taas keskittyä vain jääkiekkoon.
Kaikesta tsemppaamisesta huolimatta Aho myönsi, että epävarma taloustilanne ja seuran ympärillä pyörivät huhut vaikuttamat väistämättä myös kaukalossa.
− Epävarmuudessa eläminen on se kaikkein raskain juttu. Emme tiedä mitä tapahtuu, ja on kaikenlaisia huhuja sieltä sun täältä. Se epävarmuus syö meiltä energiaa. Se on kuitenkin koko ajan puheissa, vaikka parhaamme mukaan yritämmekin sitä huumoriksi kääntää.
− Se on tietenkin ihan ymmärrettävääkin, kaikki ovat huolissaan siitä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.
Superlahjakkuus keräsi kehuja
Uransa viidettä liigaottelua Tampereella pelannut vasta 16-vuotias puolustajalahjakkuus Urho Vaakanainen keräsi päävalmentajaltaan kehut ottelun jälkeen.
− Hän oli parhaiten kamppaileva pelaaja meiltä ensimmäisessä erässä. Se on 16-vuotiaalta jätkältä todella kova juttu. Hän on yllättävän kypsä pelaaja ikäisekseen.
Kaksinkamppailujen voittamisen lisäksi Vaakanainen pelasi hyvää peruspeliä kiekon kanssa, ja oli yksi espoolaisten takalinjan varmimmista suorittajista.
− Olen todella tyytyväinen hänen pelaamiseensa. Hän suhtautuu peliin oikealla tavalla. Ei näy mitään sellaista, että pitäisi tulla jotain läpisyöttöjä, vaan hän tekee nöyrästi perusduunia. Hän ymmärtää sen, että välillä on paikka pelata, ja välillä täytyy puolustaa. Kuten sanottu, erittäin kypsä pelaaja ikäisekseen.
Alkukaudella A-nuorten SM-liigassa pelannut Vaakanainen pelaakin Liigassa huomattavasti juniorikiekkoa yksinkertaisempaa peliä.
− Tietyt edellytykset eivät kuitenkaan 16-vuotiaalla ole ihan samat kuin jollakin kolmekymppisellä. Kyllähän sekin kertoo jotain pelaajasta, että hän osaa sopeutua pelin vaatimuksiin ja tietää rajansa. Tietenkin hänellä on paljon asioita, joissa hänen pitää olla vielä parempi, mutta jos tuon ikäinen kaveri, joka pelaa noin, jaksaa tehdä töitä, niin hänestä voi tulla vielä helkutin hyvä pelaaja.