– Tasainen finaalisarja tästä ainakin tulee, sen tämä peli näytti. Mutta siltä ovat näyttäneet kaikki runkosarjan pelimme HPK:ta vastaan – kaikki ovat olleet maalin pelejä. Hämeenlinna tuntuu tällä kaudella sopivan meille, kun haimme jo runkosarjassa täältä kaksi voittoa, mietti TPS-luotsi Kai Suikkanen ottelun jälkeen.
Finaalisarjan ensimmäinen kamppailu oli erittäin tasainen, väritön ja puhdas. Enimmäkseen peliä pelattiin keskialueella virheitä vältellen. Kumpikaan joukkue ei hallinnut peliä pieniä pyörityshetkiä lukuun ottamatta.
Ottelun avausmaali syntyi ajassa 17:39. TPS-puolustaja Joonas Järvinen laukoi löysähkösti siniviivalta ja yllätti HPK-vahti Teemu Lassilan luvattoman helposti. Osuma oli 21-vuotiaalle Järviselle pudotuspelien ensimmäinen. Lassila voi huoletta ottaa maalin niskoillensa, sillä laukaus lähti kaukaa ilman maskia.
Toinen erä jatkui samoissa tasaisissa merkeissä. TPS oli siirtyä kahden maalin johtoon Marko Tuulolan koukkaamisjäähyn aikana, mutta kiekko pomppasi maalinkulmalle unohtuneen Markus Nordlundin lavan ylitse. Toisen erän alku oli turkulaisilta muutenkin vahvaa pelaamista.
Mitä pidemmälle erä eteni, sitä paremmin HPK sai pelijuonesta kiinni. Tasoitusmaali syntyi lopulta hieman onnekkaasti. Erän epäonninen, TPS-puolustaja Nordlund lahjoitti kiekon maalin edessä Joonas Vihkolle, joka löi kiekon yhdellä kosketuksella läheltä yläkulmaan. TPS-vahti Atte Engrenille ei jäänyt mahdollisuuksia napakan laukauksen edessä.
Maalinsa jälkeen HPK jatkoi hyvällä luistelulla, ja pelin painopiste oli turkulaispäädyssä. Joonas Järvinen sai erän loppuun kaksiminuuttisen korkeasta mailasta osuttuaan HPK:n Toni Häppölää mailalla kasvoihin. Kerho ei kuitenkaan onnistunut maalinteossa ja näin toiselle erätauolle siirryttiin tasalukemissa 1-1.
TPS iskee tehokkaasti paikoistaan
Päätöserä alkoi hämeenlinnalaisittain heikosti. Kerho-kippari Jukka-Pekka Laamanen otti heti erän alkuun kaksiminuuttisen kampituksesta, eikä TPS jättänyt tilaisuutta hyödyntämättä. Johtomaalin alusti Sami Venäläinen upeilla kiemuroillaan, joidenka jälkeen kiekko ajautui ruotsalaispuolustaja Jens Skålbergille, joka sijoitti kiekon varmasti HPK-maalin yläkulmaan. Toisen syöttöpisteen keräsi Tuomas Suominen.
Maalin jälkeen HPK otti jälleen isännän ohjat kaukalossa, mutta kotijoukkueen hyökkäykset eivät tuottaneet tulosta. TPS puolusti järkevästi ja piti Kerhon poissa todellisilta maalipaikoilta.
Kerho nousi kuitenkin tasoihin ajassa 50:06. Ville Viitaluoma laukoi kiekon siniviivalta ja maalin edessä maskia tekemässä ollut Joonas Vihko sai ohjattua pelivälineen Engrenin selän taakse. Illan toinen osuma nosti Vihkon pudotuspelien pistepörssin kolmannelle sijalle.
– Kaksi jätkää lähti hakemaan rännikiekkoa ja sitten lopulta vain katsoivat toisiaan, eikä kumpikaan tehnyt mitään. Sitten Järvinen tekee torjuntaliikkeitä siellä maalin edessä, vaikka ei pitänyt olla mitään muuta tehtävää kuin ottaa se äijä pois, manasi TPS-valmentaja Kai Suikkanen tilannetta pelin jälkeen.
Tasoituksen jälkeen peli avautui ja molemmissa päissä nähtiin maalipaikkoja. HPK:lta lähimmäksi pääsivät Jari Sailio ja Niko Nieminen, mutta kaksikon ylivoimahyökkäys tyrehtyi kiekon pompattua ratkaisevalla hetkellä Sailion lavan ylitse.
Ensimmäisen finaalipelin ratkaisijaksi nousi viisi minuuttia ennen loppua TPS:n työteliäs nelosketju Jarkko Hattunen–Marko Virtala–Antti Erkinjuntti. Hattunen nousi oikealta laidalta läpi ja syötti Virtalalle vapaaseen tekopaikkaan. Lassila onnistui torjumaan Virtalan yrityksen, mutta irtokiekkoon ehti ensimmäisenä Erkinjuntti, jolla oli helppo työ iskeä Palloseura johtoon.
HPK haki tasoitusta, mutta ei siinä onnistunut. Lähimmäksi pääsi Ville Viitaluoma, jonka nosto puolittaisesta läpiajosta kohosi kuitenkin TPS-maalin ylitse. Loppulukemat 2-4 kaunisteli TPS:n jenkkipuolustaja Lee Sweatt sekuntia ennen päätössummeria.
Valmentajat tyytymättömiä peliin
Kummankaan joukkueen päävalmentaja ei ollut täysin tyytyväinen omiensa otteisiin. Voitosta huolimatta TPS:n Kai Suikkanen löysi omiensa otteista parannettavaa.
– Jäimme turhaan omiin useasti. Kiekkoa pitää pystyä liikuttamaan nopeammin ja sitä kautta hallitsemaan sitä peliä. Tietenkin se on myös vastustajan hyvyyttä.
– Tietenkin se on erittäin positiivista, että pystymme voittamaan vieraissa. Ei tämä kuitenkaan pelillisesti häikäissyt, muutama asia jäi meillä vähän puolitiehen. Erittäin tyytyväinen täytyy silti olla voittoon, ja nehän näissä kilpailuissa kuitenkin vain lasketaan.
Suikkanen ei koe omaa tai joukkueensa pudotuspelikokemattomuutta haitaksi.
– Olen niin helvetin kokematon, että on vaikea verrata sitä mihinkään. Minun mielestäni se on vain etu, että meillä on kokemattomia pelaajia, jotka eivät ole voittaneet mitään. Kyllä kai heillä on halu voittaa. Ainakin minulla on halu voittaa.
HPK:n Jukka Rautakorpi ihmetteli joukkueensa ryntäilyä.
– Odotetunlainen peli, aika kyttäilevää. Maalin hinta oli jälleen liian halpa. TPS:n ensimmäinen ja kolmas maali lähti meidän liian löysästä ja näennäisestä pelaamisesta.
– TPS ei yllättänyt, kaveri pelaa hyvää vastaiskukiekkoa. Meiltä unohtui tänään kärsivällisyys. Ei näitä pelejä kaahaamalla voiteta vaan jauhamalla. Vähän oli sellaista minäminä-kiekkoa. Ei TPS:ää vastaan voi näin pelata.
TPS:n nelosketjun työmyyrä Marko Virtala oli luonnollisesti iloinen vierasvoiton jälkeen. Mies odottaa jo innolla lauantain kohtaamista kotikentällä Turussa.
– Totta kai voitonnälän pitää tässä vaiheessa kautta olla kyltymätön. Emmehän me ole tulleet tänne hakemaan kuin yhtä asiaa. Kyllä meillä nälkää on ja uskomme omaan tekemiseemme.
– Loistava tapahtuma on tulossa. Siellä nähdään hyvää kiekkoa ja varmasti hyvää kannustusta.
Kaksi maalia iskenyt Joonas Vihko harmitteli HPK:n vaisua ilmettä.
– Ei ollut ihmeellistä peliä kummaltakaan. Vastustaja sai sen yhden maalin enemmän. TPS pelaa eri tavalla kuin KalPa, ei karvaa tai pidä kiekkoa niin paljon. Aika puolustuskannalla pelasivat tänään, mutta se varmasti kuuluu heidän vierastaktiikkaansa.
– Meiltä oli vähän liian flegmaattista peliä. Paljon enemmän pitäisi pystyä kääntämään ja iskemään vastahyökkäyksiin.
Sarja jatkuu lauantaina Turussa. Turku-hallin iso jääala tuo Vihkon mukaan peliin oman mausteensa.
– Turussa hyökkäysalueella on enemmän tilaa. Meidän pitää uskaltaa pitää kiekkoa ja pyörittää ja sitä kautta hankkia tepsille jäähyjä. Toisaalta oma puolustuspelaaminen hankaloituu, kun vastustajalla on enemmän tilaa hyrrätä.