HPK yhä elossa

LIIGA / Raportti
Torstai-ilta Hämeenlinnan Rinkelinmäellä tarjosi yleisölle ja tv-katsojille vastinetta koko lipunhinnan / lupamaksun edestä. Kaukalossa nähtiin kauden parhaita taklauksia sekä todella jännittävä kiekkopeli, jonka voitolla HPK varmisti jatkavansa yhä pelejä tämän kauden pudotuspeleissä.

Ottelun ympärillä pyörinyt sirkus oli saanut varmasti kaikkien mielenkiinnon heräämään. Molemmilla joukkueilla riitti latausta niin paljon, että ei olisi tainnut volttimäärä sähköverkkoon mahtua. Katsomon puolella menneitä tapahtumia ei ollut unohdettu, mutta molempien joukkueiden pelaajat näyttivät heti alusta lähtien, että valmistautuminen otteluun oli tehty huolellisesti.

Tyylikkään taklauspelin iltama

Aiemmin sarjassa oli keskitytty pikemminkin painimiseen, kun fyysisestä pelistä oli kyse. Nyt painotus oli kuitenkin aivan toinen, sillä merkit hurjalle taklaustaistolle lyötiin jo avausvaihdoissa. Ensimmäistä kertaa jäälle tullessaan HPK:n Erkki Rajamäki täräytti Mikko Kankaanperää todella voimakkaasti. Nuori TPS-laituri pökertyi hetkeksi aikaa täysin ja miehen ylösnousuyritykset antoivat aihetta pelkoon. Kankaanperä kuitenkin toipui saamastaan tällistä ja pystyi jatkamaan peliä hetken huilin jälkeen.

Pelin kaava oli hyvin pitkälti sama kuin edellisissäkin otteluissa. HPK piti kiekkoa ja sai painetta TPS:n hyökkäyspäätyyn vierailijoiden keskittyessä tiiviiseen ja kurinalaiseen puolustuspelaamiseen. Aina ei turkulaistenkaan paketti kuitenkaan pysynyt kasassa, ja erän puolivälissä Kerholle avautui tukku erinomaisia maalipaikkoja. HPK:n uudessa kuosissa olleen ykkösketjun kaikki jäsenet kokeilivat peräjälkeen vuorollaan Lassilan patjojen kestävyytta, ja heti perään Janne Laakkoselle oli loistava tekopaikka, mutta kuopiolaispojan lapa ei tyhjän maalin edessä tavoittanut kiekkoa sitten millään.

Erän loppupuolella TPS sai enemmän otetta, ja peli rauhoittui selvästi. Myös vierasjoukkue sai viimein omat tilaisuutensa Joni Puurulan vartioimalle maalille, mutta HPK:n puolustus ehti hätiin ylivoimahyökkäyksissä. Erätauolle siirryttiin maalittomassa tasatilanteessa ja toisesta erästä oli lupa odottaa kovaa vääntöä.

TPS ei anna periksi

Heti toisen erän alussa HPK-puolustuksen epätarkkuus ja huolimattomuus oli kostautua kuten sarjassa monesti ennenkin. Ville Vahalahti sai kiekon kuin lahjaksi ja tarjoili sen edellisen Rinkelinmäen pelin sankarille Mika Alatalolle, mutta kuin ihmeen kaupalla Puurulan patja pysyi kiekon tiellä. HPK:lla oli myös tilaisuutensa siirtyä johtoon, mutta kolmosketju Max Kenigin johdolla ei saanut kiekkoa sisään asti, vaikka lätkä Lassilan nenän edessä pitkään pyörikin.

Erän puolivälissä nähtiin tapahtumasarja, joka jo näytti kääntävän pelin kotijoukkueelle. Ensin TPS-pakki tarjoili Jani Kiviharjulle uskomattoman itsemurhasyötön ja Marko Tuulola ajoi turkulaishyökkääjän aivan pystyyn. Kyseessä oli kenties koko kiekkokauden komein taklaus ja kaikkien onneksi Kiviharjukin hetken orientoitumisen jälkeen pystyi toteamaan olevansa vielä yhtenä kappaleena.

Vain hetkeä myöhemmin Kerho avasi maalitilinsä ja jälleen pääarkkitehtinä oli Tuulola. Ylivoimapelissä Aki Heino vaihtoi yhdellä kosketuksella kaukalon toiselle puolelle ja Tuulolan rannekudin ohjasi maalin edestä sisään Janne Laakkonen. HPK-kapteeni sytytti omilla yksilösuorituksillaan koko joukkueen kovaan iskuun.

TPS:n tasoitus tuli kuitenkin vain muutaman minuutin päästä ja oli kuin isku vasten hienosti taistelleen HPK-nipun kasvoja. Hetkeä aiemmin juhlittu sankari Tuulola pelasi huonosti yhteen tilanteesta jälkeen jääneen Teemu Aallon kanssa, ja jo aiemmin HPK-maalia vaarallisesti lähenelleelle kaksikolle Vahalahti-Koivu avautui tilaa. Vahalahti näki tilaisuuden tulleen ja heitti Koivulle tyylikkään ja upean passin, jonka tämä iski suoraan verkon perukoille.

Alatalolle aukesi vielä loppuhetkillä mainio tekopaikka, kun Aalto hölmöili kiekon kanssa jo kolmannessa vaihdossa perätysten. Puurula oli hereillä eikä päästänyt TPS:ää johtoasemassa erätauolle. Kaikki oli siis vielä täysin auki kolmanteen erään lähdettäessä.

Henkinen kovuus testissä

Tasatilanne, kaksikymmentä minuuttia peliaikaa, selkä seinää vasten. Kolmas erä oli rankkaa pääkopan kestävyyden testiä HPK:lle. Kertaalleen TPS oli jo vienyt voiton Rinkelinmäellä kotiryhmästä tuolla saralla, mutta tällä kertaa hämeenlinnalaiset eivät antaneet tuumaakaan periksi.

Kuten tällaisissa tilanteissa on useasti tapana, nousi HPK-leiristä esiin yllättävä sankari. Veteraanihyökkääjä Tero Lehterä toi vauhdilla kiekon keskialueen läpi ja tarjoili hurjasti urakoineelle Tommi Santalalle laukaisupaikan. Santala viritti pyssynsä teholukemat täysille ja laittoi kaiken voimansa lyöntilaukauksen taakse. Lassila ei millään ehtinyt liukua peittämään etukulmaa täysin ja kuinkas ollankaan, lähes vain kiekonmentävästä raosta kilahti Santalan kuti etutolpan kautta sisään.

HPK sai johto-osumasta lisää virtaa, mutta volttimäärät olisivat voineet romahtaa, mikäli TPS olisi iskenyt heti maalinjälkeisessä vaihdossa. Mika Suoraniemi karvasi kiekon hyökkäyspäässä ja tarjoili Kankaanperälle avoimen tekopaikan. Vilkkuivatko pikku-Kangen silmissä vielä tähdet Rajamäen taklauksesta vai mitä, mutta Kankaanperä tälläsi tyhjästä maalista roppakaupalla ohi.

Koko sarjan ajan takkuillut Pallokerhon ylivoimapeli oli iskenyt jo yhden osuman, mutta kolmannessa erässä miesylivoimasta ei Kerholle näyttänyt hyötyä olevan. Hienosti tsempannut Jyrki Louhi kävi hakemassa kiekon alhaalta asti ja paineli samalla vauhdilla koko kentän läpi. Siniviivan kohdalla rymistelijälaituri lainasi kiekkoa hetkeksi Lehterälle ja jatkoi matkaansa samalla höökillä Lassilan tontille asti. Lehterä vippasi pikkumustan sinne päin, ja Louhi kurotti Marko Kauppisen vartioinnista piittamatta mailansa kiekon kulkuradalle - ja sinnehän se upposi maalin alanurkkaan.

- Meidän pitäisi pyrkiä tekemään tuollaisia vielä enemmän. Kiekkoa suorissa hyökkäyksissä vaan nopeammin maalille. Vähän sössin siinä ylivoimalla, se oli mun mies, niin se oli kiva paikata sitten, kertoi Louhi maalistaan.

Laitetaanpa peli vielä jännäksi...

HPK:n siirryttyä kahden maalin johtoasemaan alkoikin sitten kyttäysvaihe. HPK ei sortunut viime lauantain kaltaiseen passivoitumiseen ja peruutteluun, mutta vähensi silti selvästi kierroksia hyökkäyspelistään ja antoi aloitteen TPS:lle. Tällä kertaa taktiikka näyttikin toimivan mallikkaasti, sillä vierailijat pidettin poissa maalipaikoista.

Loppuhetkillä parrasvaloihin astui kuitenkin siihen asti tyylikkäästi näkymättömissä pysynyt Jari Levonen. Levonen oli antanut joukkueiden pelata ja taklata eikä ollut rankaissut jokaisesta pikkurikkeestä. Vielä kun Rajamäen läpiajo tehtiin tuloksettomaksi rajuilla painiotteilla, niin näytti silti, että Levonen oli laittanut pillinsä jäihin.

Näin ei kuitenkaan ollut, kun HPK otti ja Levonen antoi. Eskelinen ja Rajamäki lähtivät tyhmille, mutta samalla helpohkosti aiempaan linjaan nähden tuomituille kaksiminuuttisille alle puolen minuutin välein. Samaan aikaan TPS veti Lassilan pois maalin suulta ja pääsi pelaamaan pitkät tovit kuudella kenttäpelaajalla Kerhon kolmea vastaan. Kritiikkiä liikaakin osakseen saanut HPK-vahti Puurula oli kuitenkin päättänyt viedä HPK:n voittoon. Kerta toisensa jälkeen Kerho-kassari venyi tepsiläisten laukausten tielle ja varsinkin Kai Nurmisen sivalluksen nappaaminen sai ansaitut suosionosoitukset.

Vaikka TPS kuinka yritti loppuun asti, niin tällä kertaa HPK:n henkinen vahvuus oli sataprosenttista. Puurulan ohella suurkiitokset ansaitsevat pelin viime hetkillä kaikkensa peliin antanut kolmikko Santala, Tomas Kucharcik ja Vladimir Sicak. Loppusummerin pärähtäessä HPK varmisti kautensa jatkuvan, ja TPS menetti ensimmäisen katkaisumahdollisuuden.

Mainosspotti SM-liigalle

Viime päivinä julkisuuskuvaansa ryvettänyt SM-liiga sai illan ottelusta itselleen reilun kahden tunnin pituisen mainosspotin valtakunnanverkossa. HPK:n ja TPS:n taistelu oli niin monella tasolla kauden parasta kiekkoa, että kukaan ei voi olla peliin tyytymätön – lukuunottamatta tietysti vierailijajoukkuetta, jota ottelun tulos ei tietenkään tyydytä. Pelin korkeaa tasoa kehuivat myös molempien joukkueiden valmentajat.

- Molemmat joukkueet pelaa hyvää play-off kiekkoa. Tässä vaiheessa se on hyvä asia yleisölle ja meille kaikille. Tässä hallissa on mukava pelata, kun yleisö elää mukana. Se joka ei nauti tällaisessa ilmapiirissä pelaamisesta, niin ei kyllä nauti jääkiekosta, kertoi Palloseuran luotsi Kari Jalonen.

- Olen samaa mieltä, että pelataan erittäin hyvää jääkiekkoa. Meillä on vaikeata sen takia, että TPS pelaa ihan helvetin hyvää jääkiekkoa. Mille tahansa joukkueelle TPS olisi paha, vastasi HPK:n vastuuvetäjä Jukka Jalonen.

Tunnetaso taivaissa

Molemmat joukkueet antoivat kaukalossa kaikkensa, niin henkisesti kuin fyysisesti. Pelin intensiteetti ja joukkueiden voitontahto oli todellista pudotuspelitasoa. HPK karkotti varmasti voitollaan monta mörköä, jotka olisivat voineet kummitella pelaajien mielissä koko kesän. Sarjan kolmannen ottelun menettäminen kotijäällä ei painanut mielessä kahden maalin johtoasemassa, eivätkä viime hetkien jäähyt tuoneet muistikuvia vuoden takaisesta kolmannesta välieräottelusta Jokereita vastaan. Hämeenlinnalaisryhmä osoitti henkisen vahvuutensa.

- Kyllä ehdottomasti oli (taistelumieliala korkealla). Ainakin minä henkilökohtaisesti ajattelin, että eihän me nyt helvetti voida kolmea kertaa peräkkäin Tepsille hävitä omassa kotikaukalossa. Jos me halutaan, niin me voitetaan peli. Eihän tämä kaikkein helpoin tilanne ole, kun ei saisi enää hävitä pelejä – onneksi kolme kertaa kuitenkin saa hävitä. Kyllä kaikki on olleet tällaisissa paikoissa ennenkin, ei tutissut sen enempää, HPK:n tsemppiä kuvastanut laituri Louhi kertoi.

- Kyllä sitä löytyi ja välillä löytyi vähän liikaakin, pitää olla järkikin mukana. Pelkkä kova tunne ja yritys ei riitä, pitää olla ajatus mukana. Ei saa pelata itseään ulos. Ei me voida ruveta intoilemaan liikaa, pitää olla hallittua, kontrolloitua aggressiivisuutta, jarrutteli HPK-valmentaja Jalonen omiaan.

Mikäli molempien joukkueiden pukukopeissa säilyy sama fiilis lauantaihin asti, niin Turkuhallissa nähdään huima kamppailu. Tällä hetkellä kelkka kääntyi hieman HPK:n suuntaan, mutta TPS on yhä johdossa voitoin 3-2. Turkulaisilla ei kuitenkaan ole enää varaa menettää mahdollisuuttaan, sillä mahdollinen sunnuntaina pelattava seitsemäs ottelu Kerhon kotihallissa kahden peräkkäisen HPK-voiton jälkeen antaisi kaikki aseet HPK:lle.

Kummankaan ryhmän valmentajista ei pelin tason kehumisen lisäksi irronnut suurempia kommentteja pelistä, mistään tapahtumista sen ympärillä tai tulevasta. HPK:n Jalonen piti kuitenkin yhä mielessä Antti Miettisen pelikiellon ja toivoi joukkueen hoitavan sarjan seitsemänteen peliin, jotta runkosarjan paras pelaajakin saisi vielä mahdollisuutensa.

- Ollaan poikien kanssa sovittu, että pelataan kauden parasta kiekkoa ja taistellaan siitä neljän sakkiin menemisestä kynsin hampain. Nämä ovat olleet tiukkoja pelejä kaikki, olisi voinut kääntyä kumpaan suuntaan tahansa. Tänään HPK oli kolmannessa erässä nälkäisempi tai voitontahtoisempi, kommentoi Kari Jalonen.

- Saatiin ainakin yksi mahdollisuus lisää, yritetään käyttää se hyväksemme. Me ei olla pelattu yhtään huonoa peliä vielä, vaikka tiistaina peli olikin mitä oli; 80 laukausta ja tehottomia oltiin. Ei tehty virheitä omassa puolustuspelissä niin paljon kuin Turussa, ei ylihyökätty. Vain tosisoturit on näissä kehissä parhaimmillaan, olivat Jukka Jalosen sanat.

HPK:n leiristä esiin nostettavia pelimiehiä löytyy paljon enemmän kuin aiemmissa peleissä. Tommi Santalan työmäärä oli valtava ja voittomaali fantastinen piste i:n päälle. Työmyyrät Lehterä ja Louhi palkittiin uurastuksestaan. Joni Puurula pelasi unelmaottelun ja hälvensi yllään leijuneita epäilyksiä hyvillä kopeillaan. Erkki Rajamäen fyysinen peli oli plussaa, mutta jäähyjä ei ole näissä peleissä ratkaisuhetkillä varaa ottaa. Kapteeni Tuulola johti joukkojaan etulinjassa sekä kiekollisena että kiekottomana jykevällä taklauspelillä. Ainoat miinukset merkitään Teemu Aallolle, jonka toinen erä meni penkin alle sekä hieman vaisuhkosti pelanneelle Kucharcikin johtamalle kakkosketjulle.

Palloseuran nuori vahti Teemu Lassila oli jälleen kerran erittäin hyvä, tosin tällä kertaa ei yhtä maagisen jumalainen kuin ehkä aiemmin. Kaksikko Vahalahti-Alatalo pelasi hienosti yhteen luoden maalipaikkoja, mutta Alatalon osakkeita laskee typerä käytösrangaistus kolmannessa erässä. Mikko Koivun pelitapa ihastuttaa, kun nuorukainen vain pitää päänsä kylmänä kuten tänään.

Kimmo Peltosen suoritus oli myös mallikelpoinen TPS-pakiston johtajana. Sen sijaan Marko Kauppiselle ei sattunut paras päivä ja mies oli vastaanottamassa jokaista HPK-osumaa. Ykkösketjun kaksikko Lius-Nurminen vaeltelee yhä varjojen mailla ja syttymistä kaivataan lauantaiksi.

Paini jatkuu

Tuomari Jari Levosen suoritus oli pääsääntöisesti erittäin hyvä, mutta eipä Japakaan täysin puhtaita papereita saa. Vaikka peli suurelta osin hienoa olikin, niin Levonen salli väliin järkyttävät painiotteet ja kiekottoman miehen estämisen. Tosin samalla raitapaita piti huolen siitä, että pelaajat saivat päättää pelin tapahtumista. Viimeisten minuuttien linjan vaihtelut kummastuttivat. Kukaan ei kuitenkaan varmastikaan laittaisi hanttiin, mikäli Levonen viheltäisi myös sarjan loput ottelut.

Ottelusarja siis jatkuu lauantaina Turussa. TPS:llä on yhä mahdollisuus päättää HPK:n kausi ja edetä välieriin. Nyt testissä on myös turkulaisten henkinen kantti, tänään Kerho selvisi mittauksesta parhain arvosanoin.

» Lähetä palautetta toimitukselle