Huima kiekkonäytelmä Rinkelinmäellä

LIIGA / Raportti
HPK ja Kärpät tarjosivat lipun lunastaneille katsojille viihdettä todellakin koko rahan edestä. Peli oli kauden parasta kiekkoa Hämeenlinnassa ja olisi intensiteetiltään käynyt vaikka finaaliottelusta. Myös pelin loppuratkaisu oli todella harvinaislaatuinen ja osuva päätös lauantai-illan trillerille.

Ennen pelin alkua oli syytä odottaa, että luvassa olisi vauhdikasta ja taitavaa kiekkoilua, sillä molemmat joukkueet ovat siitä tunnettuja. Kumpikaan ryhmä ei pettänyt, ja tuloksena oli draamantäyteinen iltapuhde, joka lopulta kääntyi tasapeliksi - oikeutettu lopputulos molempien kannalta.

Kaksi erää tiukkaa vääntöä

Jo pelin alkuminuutit antoivat osviittaa siitä, mitä oli luvassa. Komeita taklauksia, vauhdikasta peliä, hienoja kuvioita ja erinomaista maalivahtipeliä. HPK oli lievästi niskan päällä ja pystyi rakentamaan vaarallisimmat tilanteet kahdessa ensimmäisessä erässä. Kärpät ei kuitenkaan alistunut, eikä myöskään lähtenyt peruuttelemaan ja puolustamaan, vaan tarjoili samaa lääkettä takaisin.

Maaleja ei ensimmäisen 40 minuutin aikana nähty kuin yksi, maalintekijänä kunnostautui pisteputken auki torstaina saanut Hannu Väisänen. Tomas Kucharcikin voittama aloitus päätyi hyvässä syysiskussa olevalle Aki Heinolle, jonka lyöntilaukauksen paluukiekon Väisänen kauhoi sisään ohi Niklas Bäckströmin.

Molemmilla oli mahdollisuutensa kokeilla maalintekoa myös ylivoimalla useampaankin otteeseen, mutta kiekkoa ei saatu hyvin pelanneiden maalivahtien ohitse. Lähimmäksi maalintekoa pääsi pirteästi pelannut Max Kenig pelin puolivälissä, kun Mika Skyttä pelasi piskuisen Kerho-sentterin läpiajoon. Kenigin epäonneksi tyylikäs vispaus kilpistyi kuitenkin maalitolppaan.

HPK? Kärpät? HPK? Kärpät?

Ottelun voittajan ratkaisu jäi siis kolmanteen erään ja millainen näytelmä siitä tulikaan. Ensin näytti, että HPK pystyy pitämään kiinni johtoasemastaan, mutta niin vain peli lipesi Kerhon käsistä. Ensin Brett Lieversin löysä veto laidasta ui kuin uikin Robbie Tallasin kainalosta sisään. Yleisöä kummaksutti miksi kanukkivahti ei liikauttanut eväänsäkään, mutta Tallas oli hukannut mustan laatan kokonaan näkökentästään mustaan laitamainokseen.

Lisää seurasi, kun Harri Suutarinen hävisi oman pään aloituksen todella nolosti ja päästi Jari Viuhkolan itse kaivamaan kiekon ja iskemään sen lähietäisyydeltä maalin perukoille. Kärppien johto-osumassakin Tallasin torjuntatyyli ihmetytti. Kärppien kolmas maali syntyi kahden todella typerän HPK-virheen seurauksena ja näytti jo siltä, että pisteitä ei Hämeenlinnaan jää.

Ensin Jyrki Louhi joukkueelleen alivoiman hölmöllä jäähyllään ja vähintään samanvertainen söhläys oli Teemu Aallon purkuyritys neljällä pelattaessa. Kiekko kopsahti suoraan hyökkääjän lapaan ja Kärpät pääsivät kolmistaan kikkailemaan kiekkoa HPK-maaliin, lopulta Jussi Jokisen onnistui laatta viivan yli toimittaa.

Peli ei kuitenkaan ollut vielä ohi, vaikka lähes puolet Rinkelinmäen yleisöstäkin ehti katoamaan tummaan syysiltaan. HPK veti maalivahtinsa pois ja yritti viimeisen minuutin aikana kahden maalin takaa-ajoa, normaalisti lähes mahdoton tehtävä. Kuin ihmeen kaupalla Kerho kuitenkin tuossa tehtävässä onnistui, ja millaisten vaiheiden jälkeen.

Ensin Kenig heitti takatolpalle syötön, joka kimpoili kahden Kärppä-pakin ja Olli Sillanpään jaloista ylös nousseelle Vladimir Sicakin lapaan. Tsekkipakki kiitti ja viimeisteli varmasti, nostaen samalla vielä toivonkipinän leijumaan halliin. Seuraavassa vaihdossa taistelu näytti jo kariutuvan, kun oululaiset pääsivät purkamaan kiekon alueeltaan.

Vastassa oli kuitenkin Tuomas Eskelinen, joka pääsi rännipurun eteen ja laukoi sen suoraan maalille valtaisaan ruuhkaan. Sieltä pikkumusta jotenkin pomppi Tony Virralle, joka iski kiekon ohi Bäckströmin. Juhlat jäällä ja katsomossa olivat valmiit.

Jatkoajallakin molemmilla ryhmillä oli omat tilaisuutensa koittaa lisäpisteen hankkimista. Jussi Jokisen tyylikäs kaatuminen tuotti Kärpille ylivoimamahdollisuuden, mutta HPK:n alivoimakolmikot pelasivat todella hienosti ja uhrautuvasti. Aivan loppusekunneilla Marko Tuulola pääsi aivan vapaasti yksin läpiajoon, mutta loppusummeri törähti, kun HPK-kippari oli vasta siniviivan kohdalla.

Kauden paras show

Ottelu oli parasta hokia, mitä tällä kaudella on Hämeenlinnassa nähty. Molemmat joukkueet lähtivät peliin urku auki, ja lopputulos oli sen mukainen. Taistelua, taklauksia, maaleja, jännitystä. Loppuratkaisu oli luokkaa Hitchcock, jokainen vielä hallissa ollut katsoja sai kokea adrenaliinin virtaavan.

Kerhon parhaimmistoa oli ehdottomasti erittäin pirteästi jo toisen pelin putkeen pelannut nelosketju. Erityisesti tulokashyökkääjä Juha-Pekka Loikas pelasi kauden parhaan pelinsä eikä Max Kenig jäänyt juuri pekkaa pahemmaksi. Myös valmennusjohto huomioi kavereiden pelivireen ja loppuhetkillä sekä jatkoajalla kaksikko sai lähes eniten peliaikaa HPK:n hyökkääjistä.

- Hyvä peli meidän ketjulta, todella hienoa että luottoa tuli. Meidän roolina on kuitenkin pitää oma pää puhtaana, mutta hyvä että tulee onnistumisiakin. Kärpät pelasi erittäin vauhdikasta kiekkoa eikä lähtenyt suoraan rikkomaan kuten jotkut joukkueet. Tällaisessa pelissä on kiva pelata, kertoi J-P Loikas.

- Meidän nelosketjun miehet, Kenig, Loikas ja Skyttä, pelasivat loistavan ottelun, ylisti puolestaan HPK-valmentaja Jukka Jalonen.

Vaikka HPK riemukkaan pisteen saalistikin, niin hieman risujakin täytyy ryhmälle jakaa. Kolmannen erän romahdus oli lähes yhtä näyttävä kuin oli sitten viime hetkien nousukin. Vastuunkantajia ei vieläkään tuntunut löytyvän niiden pelaajien joukosta, joilta ratkaisuja ja suurinta roolia odotetaan. Myös maalivahti Tallasin suoritus oli kaksijakoinen, hienoja torjuntoja himmensivät helpot hörppäykset. Ylivoimapeli oli varsinkin kolmannessa erässä umpisurkeaa, kiekon ylöstuonti tuntui lähes mahdottomuudelta.

- Paras peli, mitä Rinkelinmäellä on tänä vuonna pelattu. Ylivoimapeli oli todella huonoa, siinä oli yksi syy miksi peli melkein hävittiin. Loppujen lopuksi pistekin tällaisesta ottelusta on hyvä saavutus. Tallasin poisotto pelin lopussa oli uhkapeliä ja useimmiten tuollainen menee päin persettä, kertoi Jukka Jalonen.

"Nikke on muuri!"

Kärppien ykkösnimi oli ehdottomasti maalivahti Bäckström, joka kirvoitti suurilukuisen fanilauman kannustushuutoihin läpi kolmannen erän. Loistavia koppeja ja "Nikke" piti Kärppiä pystyssä tärkeinä hetkinä - viimeisen minuutin maaleille ei Bäckströmkään mitään voinut.

Lieversin johtama ykkösketju oli tuttuun tapaan Kärppien vaarallisin kolmikko, ja ainoa joka sai toistuvasti rakennettua peliä Kerhon hyökkäyspäätyyn. Muilla kentällisillä yritys jäi hieman puolitiehen. Kovapalkkaiset ja nimekkäät vahvistukset Jason Dawe ja Brad Smyth eivät erottuneet millään tapaa edukseen, ja kruununa oli Smythin sukeltamisesta istuma käytöskymppi.

- Yleisö varmasti tykkäsi, hyvä taistelupeli. Kaksi erää oltiin alakynnessä, sitten kolmannessa päästiin niskan päälle. Tuollainen nousu, minkä HPK teki on harvinainen ja se laittaa hieman miettimään, kommentoi peliä oululaisten vastuuluotsi Kari Heikkilä.

Kaikkiaan ottelun viihdearvolle täytyy arvosanaksi kiitettävä, plussan kanssa. Oma osansa tähän oli molempien joukkueiden faneilla, jotka pitivät loistavaa metakkaa läpi ottelun. Erityisesti Kärppien kannattajajoukko oli pitkän matkan jälkeen hienossa huutovireessä ja mölyä riitti.

» Lähetä palautetta toimitukselle