Jokerit puolusti HPK:n nollille

LIIGA / Raportti
Hannu Jortikan ryhmälleen Hämeenlinnan reissua varten suunnittelema taktiikka toimi prikulleen kuten valmentajaguru oli sen toivonutkin toteutuvan. Avauserän HPK-dominoinnin jälkeen ote pelistä kääntyi helsinkiläisvieraille, jotka lopulta jatkoajalla saalistivat mukaansa toisenkin pisteen.

Jo pelin avausminuuteista lähtien sävelet olivat hyvin selvät. HPK hallitsi kenttätapahtumia ja tilanteet vyöryivät Pasi Häkkisen vartioimalle maalille kerta toisensa jälkeen. Jokerien keskialueen sumputus ei toiminut, vaan Kerho sai pelin käännettyä jatkuvasti hyökkäyspäätyyn.

- Niillä oli vain kolme kenttää eivätkä ne tulleet ollenkaan syvälle meidän päähämme. Sen myötä saatiin sitten enemmän peliä hyökkäyspäätyyn ja muutama tilanne. Jokereilla taas ei ollut ekassa erässä yhtään paikkaa, HPK:n kolmosketjun hyökkääjä Jyrki Louhi luonnehti avauserää.

Erityisesti maalipaikkojen rakentelussa kunnostautuivat HPK:n kaksi ensimmäistä vitjaa, jotka hätyyttelivät loistavan pelin pelannutta Häkkistä lähes joka vaihdossa. Parhaat paikat avautuivat puolustaja Marko Toivoselle ja tsekkipakki Vladimir Sicakille, mutta kummankaan viimeistely ei ollut aivan riittävän tarkkaa. Avauserän torjunnat 4-19 kertovat käytännössä kaiken, mitä erästä on sanottavissa.

- Ensimmäinen erä oli liian passiivinen, koska me ei olla totuttu pelaamaan puolustuksen kautta. Se meni ihan totaalisesti yli, ja me maattiin tuolla keskialueella, Jokerien valmentaja Hannu Jortikka kertoi pelin jälkeen.

Pleijaritaistoa joulun alla

Toisessa erässä pelin kuva muodostuikin tyystin erilaiseksi kuin ensimmäisen kaksikymmenminuuttisen aikana. Kotijoukkueen hallinta vaihtui tasaiseksi väännöksi, jossa HPK:n kuviot tyssäsivät useimmiten keskialueelle ja Jokerit iski hanakasti ja vauhdikkaasti vastaiskuilla.

- Avauserä oli meidän, mutta ei oltu riittävän nälkäisiä maalin edessä irtokiekoissa. Sen jälkeen pelikuri katosi eikä saatu sitä missään vaiheessa kuntoon. Toisen erän alusta pelattiin liian riskillä, kolmannessa erässä oli sama trendi, HPK-luotsi Jukka Jalonen sätti omiaan.

HPK ei enää jaksanut pelata yhtä kurinalaisesti kuin avauserässä, vaan Jokerien keskialueen miehitystä yritettiin murtaa liiankin innokkaalla hyökkäyspelillä. Tästä oli seurauksena lukuisia ylivoimahyökkäyksiä narripaidoille. Helsinkiläisvieraiden viimeistelyprosentti näytti kuitenkin puhdasta nollaa. Loistavia maalintekopaikkoja tuhrattiin tarkkaavaisuuden puutteeseen tai sitten nuo paikat avautuivat Sami Heleniuksen tapaisille ”maalitykeille”.

- Toinen erä oli aika erikoinen, se kääntyi ihan selvästi. Meillä oli kahteen kertaan 3-1-hyökkäyskin, mutta ne maalintekopaikat tuntuivat tulevan vähän väärille miehille, Jortikka harmittelikin.

Toisessa erässä myös pelin kiihkeys ja taso nousivat aivan uusiin lukemiin. Parhaimmillaan päästiin jo kevään jännittävien pleijarivääntöjen tasolle, kun molemmat joukkueet painoivat täysillä päästä päähän ja tarjoillen mojovia taklauksia. Samalla yleisökin syttyi mukaan peliin, ja hetkittäin peli tarjosi katsojille todella mainiota kiekkoviihdettä.

- Täytyy myöntää, että oli ihan hyvä peli, vaikka maaleja ei yleisölle tullutkaan. Siinä sai olla varuillaan koko ajan ja peli oli sellaista play-off-kiekkoa, mitä kuuluukin olla. Painiakin oli, mutta on sitä pahempaakin nähty, tuo oli ihan ok mielestäni. Tuo on se nykyinen linja, Louhi kertasi ottelua.

Riskinotto ei aina kannata

Kolmas erä jatkui samoissa merkeissä kuin aiempikin erä, mutta nyt peli viimeistään näytti kääntyneen Jokerien eduksi. HPK toki yhä piti kiekkoa enemmän ja hallitsi peliä lievästi, mutta viimeinen into ja motivaatio näytti kadonneen erätauolla. Kerho jurnuutti tasaisella vauhdilla eikä pystynyt lyömään sitä ylivaihdetta sisään, jolla Jokerien tiivis puolustuspaketti olisi murrettu.

- Ei tässä mitään kaunisteltavaa ole: kolmanteen erään lähdettiin puolustamaan ja yritettiin saada muutama vastahyökkäys, ja samaa jatkettiin jatkoajalla, Jortikka kertoi.

Toisen erän tapaan Jokereille avautui nippu erinomaisia maalipaikkoja HPK:n kentällisten unohtaessa puolustusvastuunsa. Vierasjoukkue iski jokaisen kiekonriiston jälkeen nopeasti vastaan, ja aiheutti Kerhon pakistolle suuria ongelmia.

Erän loppupuoliskolla molemmat joukkueet näyttivät jo silmin nähden tyytyväisiltä tulossa olleeseen tasapeliin, eikä kummankaan tavoitteissa näyttänyt olevan pelin ratkaisu varsinaisella peliajalla. Jatkoajalla sama peli jatkui, ja viimein HPK:n riskeeraava pelityyli kostautui. Jokerien ykkösmiehet Glen Metropolit ja Marko Jantunen pääsivät iskemään nopealla vastaiskulla, jonka Metropolit ammattimiehen varmuudella viimeisteli ottelun voittomaaliksi vain kuusitoista sekuntia ennen päätössummeria.

- Ainakin tuossa toisessa erässä niitä tosiaankin aukesi Jokereille - ja siihenhän peli sitten lopulta ratkesikin. Kärsivällisyys loppui meiltä, ja yritettiin kotikaukalossa hakea ratkaisua vähän liiankin innokkaasti. Kyllä Jokerit on niin hyvä joukkue, että ei niitä auttaisi kovin montaa kertaa päästää niihin tilanteisiin. Eikä varsinkaan kaksikkoa Metropolit-Jantunen, joka oli niissä ylivoimahyökkäyksissä useampaan otteeseen, Louhi kirosi Jokerien saamia ylivoimahyökkäyksiä.

Kinkunsyöntiä kohti

Jokerit matkaa joulutauolle sarjakärjessä huiman loppukirinsä ansiosta. Viimeisestä kuudesta ottelusta saldona on peräti 11 pistettä ja edellisistä 11 ottelustakin ainoastaan yksi tappio. Tämä loistava putki on vielä sattunut samaan aikaan, kun joukkue on kärsinyt loukkaantumisista ja muista vaivoista, joiden takia tänäänkin Hämeenlinnassa oli mukana vain vajaa joukkue.

- Tietysti oli makeat pisteet. Kyllä aika huonoilla eväillä tultiin tänään tänne. Sitä todella pyydettiin joukkueelta, että tänään puolustetaan ja isketään vastahyökkäyksillä, Jortikka kertoi tyytyväisenä.

Jokeri-joukkueen esitys olikin tiistaina erinomainen, ja joukkueesta on vaikea löytää muita kuin onnistujia. Erityisen tärkeässä roolissa oli maalivahti Häkkinen, jonka torjunnat erityisesti avauserässä pitivät vierailijan pelissä mukana. Häkkisen syyskausi on muutoinkin sujunut erittäin positiivisesti ja jälleen kerran miehen otteet olivat ehdottomasti nollapelin arvoiset.

Hyökkäyksessä Metropolit ja Jantunen ovat pelottavan vaarallinen kaksikko, joka olisi voinut ylivoimahyökkäyksistä iskeä nipullisenkin maaleja Kerhon verkkoon. Pirteästi pelasi myös Teemu Laine, joka kunnostautui erityisesti kerholaisten ärsyttäjänä ikävän loistavalla jälkipelaamisellaan. Pakistosta yllättäjiä olivat Sami Helenius ja Olli Malmivaara, jotka aika ajoin olivat hieman tilanteista jäljessä, mutta kokonaisuutta ajatellen pysyivät hyvin vikkelien HPK-laitureiden perässä.

Kaikkiaan Jokerien esitys oli suorastaan mallikelpoinen joukkueelta, joka varamiehisenä joutuu lähtemään puolustusvoittoisella taktiikalla pahaan vieraspeliin. Nähdyn perusteella ryhmän asema liigan piikkipaikalla on ehdottomasti ansaittu, ja siitä iso osa on valmentajavelho Jortikan ansiota.

- Joukkue on tähän mennessä yllättänyt minut henkilökohtaisesti, suuri kiitos joukkueelle, yleensä suurempia kehuja välttävä Jortikka suostui myöntämään.

HPK puolestaan on juuttunut sarjataulukon keskivaiheille ja kärkipää on karkaamassa jo pelottavan kauas. Jokerien ykköstilaan on enemmän matkaa kuin SaiPan miehittämään taulukon toiseksi viimeiseen paikkaan. Hämeenlinnalaisryhmän syyskauden suurin kirous on ollut ailahtelevaisuus - hyvää ottelua seuraa lähes poikkeuksetta surkea suoritus.

- Kyllä me periaatteessa ollaan iskuetäisyydellä. Nyt olisi pitänyt kuroa rakoa kiinni Jokereihinkin. Enemmän meillä on kuitenkin matkaa ylöspäin kuin alaspäin, takaa tulee jengiä innokkaana. Hyvä kuitenkin siinä mielessä ettei missään nimessä lähdetä liian kylläisinä joulutauolle, Jyrki Louhi kertoi luottavaisin mielin.

Joukkueen roolipelaajat ja nuoremmat, pienempää vastuuta saavat pelaajat pelaavat omalla tasollaan illasta toiseen. Sen sijaan joukkueen kärkikymmenikön suoritustaso saattaa heitellä toisesta äärilaidasta toiseen. Jossain vaiheessa HPK-valmentaja Jalosen olisi loihdittava ryhmäänsä tasaisen suorittamisen meininkiä, sillä muuten pistetili ei tule karttumaan toivottuun tahtiin.

- Paljon meillä on vielä työsarkaa, varsinkin kokeneemmilla pelaajilla. Jos pakkikin useimmiten takakarvaa, niin kyllä silloin on pelannut päin persettä sen tilanteen - sen pitäisi peruutella omiin päin katse kohti toista päätyä ja ottaa hyökkäystä vastaan. Samanlaisia virheitä kuin Kärppiä vastaan, tänään tuli taas turpaan - peli olisi voinut ratketa jo aiemminkin meidän lahjoittamistamme ylivoimahyökkäyksistä, Jalonen manasi omiensa peliä.

HPK:n maalilla Joni Puurula pelasi jälleen erinomaisen pelin, vaikka ottelu olikin varmasti maalivahdille vaikea. Pitkät jaksot, joissa kiekko ei käynyt lähelläkään Kerho-päätyä kylmensivät Puurulan, ja hetken kuluttua vastaanotettavissa oli yksi lukuisista vastahyökkäyksistä.

Isoimmat miinukset saavat tsekkitaiturit Tomas Kucharcik ja Vladimir Vujtek. Kucharcik kävi toisesta erästä alkaen kuumana kuin hellankoukku, eikä pystynyt keskittymään tehtäviinsä enää kunnolla. Välillä valmentaja Jalonen paukutti taktiikkatauluansakin pirstaleiksi kaukalon laitaan, kun Kucharcik ei suostunut viilentymään sitten millään.

Vujtek taas sortui ylimääräiseen kikkailuun paikoissa, jotka olisivat kaivanneet suoraviivaisia ratkaisuja. Kaiken kruununa kolmannen erän nilkkaojennukset, jotka palkittiin kymmenminuuttisella filmaamisesta. Tony Virran, Anders Burströmin ja Jyrki Louhen asenteet olivat kohdallaan, mutta hyökkäyspelistä uupui se viimeinen rutistus.

Ottelun tuominnut Jyri Rönn lukeutui illan epäonnistujiin linjallaan, josta kukaan ei missään vaiheessa ottanut selvää. Lukuisia kyseenalaisia tuomioita, huutojäähyjä ja pahimmillaan peli olisi voinut toisessa erässä karata Rönnin käsistä täysin, mikäli valmentajat eivät olisi saaneet rauhoitettua pelaajiaan.

Illan seuratuin pelaaja istui katsomon puolella, kun pitkän NHL-uran tehnyt Janne Laukkanen oli seuraamassa illan ottelua. Kova pakkivahvistus kelpaisi varmasti kummallekin ryhmälle...

» Lähetä palautetta toimitukselle