Bluesin ja Tapparan viimeinen kohtaaminen tämän kauden runkosarjassa aloitettiin pienimuotoisin seremonioin, kun kaksi pelaajaa saavutti merkkipaalun otteluiden määrässä. Bluesin Markku Hurme sai 400. liigapelinsä täyteen ja Rami Alanko pelasi 300. ottelunsa.
Itse ottelua vei ensi minuutit Tappara. Jo parin minuutin kohdalla ruosteinen kanuuna Jussi Tarvainen pääsi tykittämään hyvästä paikasta kohti Jarmo Myllyksen vartioimaa maalia. Illan parhaaksi pelaajaksi myöhemmin noussut maalivahtikonkari kuitenkin kesti. Bluesin jalat tuntuivat jääneen tauolle, eikä peliin päästy mitenkään mukaan. Tappara oli selkeästi terävempi, kunnes kotijoukkuekin erän puolessa välissä sai juonen päästä kiinni, kiitos Kimmo Koskenkorvan kampituksesta ottaman jäähyn. Erotuomari Rönnin jo vihellettyä peli poikki, ajoi jälleen mainion pelin pelannut Tero Määttä puolivauhdilla Janne Grönnvallia, josta tämä ei pitänyt. Tilanteen ulkopuolelta tuli isoa miestä auttamaan Arto Kuki, ja kaksikko selvittikin Määtälle käsituntumalla mielipiteensä taklauksesta. Tämä taas laukaisi ketjureaktion, jonka seurauksena kaikki 10 kenttäpelaajaa olivat noin 5:n neliömetrin sisällä laidan lähettyvillä toisissaan kiinni. Kiitettävä suoritus sinänsä, sääli ettei pientä suukopua ja naamahierontaa kummempaa katsojille tarjottu.
Pelistä kuitenkin oli tulossa normaalipeliä kuumempi, se oli selvää. Yllättävän sallivan linjan ottanut Rönn näki tilanteessa kahden minuutin paikan kummallekkin pääpukarille, ja näin Blues pääsi ylivoimalle. Liigan toiseksi parhaan ylivoimajoukkueen kuviot olivat todella onnettomia, eikä järin erikoisia paikkoja saatu aikaan. Koko ottelun kuin unessa ollut Jan Caloun pyöräytti muutaman kerran kiekon maalin eteen, mutta kun kukaan ei ollut lyömässä irtokiekkoja sisään, selvisi Kuivalainen Tapparan maalilla helpolla. Lähes heti jäähyjen päätyttyä tarjottiin kotijoukkueelle jälleen ylivoimaa. Tällä kertaa kuviokin lähti jo pyörimään, mutta suurempia sydämentykytyksiä ei Tapparan kannattajille aiheutettu. Erän lopussa myös Tappara pääsi maistelemaan ylivoimaa, jolloin Esa Pirnes kiitti Ojasen Jannea syötöstä ja pujotteli ohi Blues-puolustuksen yksin maalille, josta hänen olikin helppo pistää kiekko yläkulmaan.
Toisessa erässä sattuu ja tapahtuu
Toinen erä alkoi samoin kuin ensimmäinen, Tapparan ollessa joukkueista terävämpi. Erän puoliväliin saakka mentiin samoissa päästä-päähän –tunnelmissa, joissa ensimmäinen eräkin pääosin vietettiin.
Ajassa 30.07 tapahtui kuitenkin pelin tunnelman kannalta käännekohta Cory Murphyn taklatessa polvella Janne Ojasta. Pelaajien reidet osuivat toisiinsa, ja hetken tilanne olikin todella pahan näköinen. Tilanne oli niin päivänselvä jalkakamppi, ettei Rönnillä oikeastaan ollut vaihtoehtoja, 5+20 Murphylle. Samaan aikaan Marko Tuomainen sai kympin, paimentaessaan vaihtoaitiosta äkäisesti paikalle sännännyttä Grönvallia.
Ojasella kuitenkin kävi onni onnettomuudessa, eikä polvi vääntynyt tilanteessa. Pienen paikkailun jälkeen mies kirmasikin taas jäällä, saaden yllättävän äänekästä palautetta kotijoukkueen kannattajilta aina kiekkoon koskiessaan. Ojanen itse totesi ottelun jälkeen pilke silmäkulmassa luulleensa saavansa kannustusta, mutta oli selvästi myös hiukan harmissaan saamastaan huomiosta. Koko loppuottelun jatkunut vihellyskonsertti olikin erittäin positiivista ja toi eloa katsomoon tavalla, jota ei Espoossa ihan viime aikoina ole usein nähty. Ilkeät kielet voisivat sanoa, että tähän vaikutti myös fanikatsomon suunnalta toisessa erässä kuultu rummun kalvon hajoaminen...
Tapparan viiden minuutin ylivoima oli suorastaan surkeaa, vaikka kotijoukkueen kannattajana saikin niitä nitroja taskun pohjalta etsiä. Tilannetta ei suinkaan helpottanut Tero Määtän ottama kaksiminuuttinen laitataklauksesta, jolloin vierasjoukkue pääsi puolen minuutin ajaksi kahden miehen ylivoimalle. Samaan aikaan Määtän kakkosen kanssa otti Jarmo Myllys aika heppoisen näköisen 10 minuuttisen töytäistyään Bissettiä maalin edessä. Myllys tosin kävi kuumana koko ottelun ajan, joten ehkäpä tämä oli erotuomarin tapa rauhoittaa miestä. Tilannetta seurasi varsinainen sotku, kun mietittiin kuka Bluesin viidestä jäähyaitiossa olevasta on ylimääräinen kaveri.
Jäähyboksista ei otteluita voiteta, muttei tänään hävittykään, kiitos Myllyksen loistavien torjuntojen. Kahdesta edellisestä pelistä nollapelin tilastoihinsa saanut Jamo nousi ottelun hahmoksi toisen erän lopun torjunnoillaan, joilla piti kotijoukkueen pelissä mukana välillä uskomattomissakin tilanteissa. Bluesin jäähyjen vihdoin loputtua tapahtui se, mitä usein tällaisessa tilanteessa tapahtuu. Tapparan yritettyä lähes seitsemän minuuttia putkeen ylivoimamaalia siinä kuitenkaan onnistumatta, iski vastustaja. Kiekko pyöri Tapparan päädyssä jossa Juha Gustafsson katkaisi kädellään purkukiekon, räppäisi roikun maalille, josta Markku Hurme ohjasi kiekon maaliin. Vielä aivan erän viimeisellä minuutilla Bluesilla oli mainio paikka tehdä johto-osuma, mutta 1-1 –tilanteessa poistuttiin erätauolle.
Loppupeli tasaisempaa
Ottelun kolmas erä ei enää mitään mullistavaa tarjonnut, kummallakin oli omat paikkansa kääntää ottelu edukseen, mutta kun ei niin ei. Eritoten kotijoukkueen panoksen olisi voinut olettaa olevan hiukan kovempi erän kahden viimeisen minuutin aikana, kun Tapparan sai jäähyn väärästä vaihdosta. Ylivoima oli kuitenkin todella onnetonta, vain yksi hyvä paikka saatiin rakennettua, ja sen Kuivalainen poimi varmasti.
Aiemmin mm. Miika Elomolla oli hyvä paikka päästessään nokikkain Kuivalaisen kanssa, mutta taas Paffa veti pidemmän korren ja torjui Elomon maanuoliaisen helposti. Kultakypärät jatkoivat tehottomina, ottelun kaksi ensimmäistä erää varjojen mailla surffaillut Jan Caloun tosin veivasi muutamat piruetit, mutta jälleen kerran maalinteko pysähtyi kun sen seuraavan miehen olisi pitänyt kiekkoon koskea. Tapparasta Janne Ojanen pääsi pari kertaa hyvään paikkaan, muttei kiekkoa myöskään sisään saanut.
Jatkoaika oli tyypillistä pelailua, kunnes Blues sai jäähyn, jolloin Tappara veti maalivahtinsa pois. Ylivoima pyörikin nätisti, mutta laukauksia ei liiemmin näkynyt. Myllys tahtoi kovasti vielä yrittää maalintekoa lopussa, mutta Ylönen piteli miestä hihasta kunnes peli vihellettiin poikki.
Piste oli molemmille tärkeä, ja varsinkin Tapparan Jukka Rautakorpi tuntui tyytyväiseltä peliin. Kapanen totesi pelin jälkeen jonkun muun hoitavan kommentoinnit, mistä päätellen mies ei ihan viimeisen päälle samaa mieltä Rönnin kanssa tuomioista ollut. Ottelun parhaat pelaajat olivat ehdottomasti maalivahdit, joista etenkin Myllys oli suorastaan huikeassa vedossa. Jos taso säilyy samanlaisena, ei kummallakaan liene enää huolta maalivahtipelistään. Hienoa espoolaisittain oli myös hallissa aikaan saatu meteli, sekä Tapparan lähes olematon kahvaus edelliseen vierailuun verrattuna. Toki mailalla jälleen pelattiin muutakin kuin kiekkoa, mutta nykyliigassa mailahäirintä on vain niin yleistä, ettei pieniä koukkaamisia ja mailalla naputtamisia enää tahdo katsomoon huomata. Mitään tavallisesta poikkeavaa ei tällä osastolla tänään siis nähty. Valitettavasti.
Blues jatkaa urakkaansa ylihuomenna torstaina, jolloin kotona vastaan tulee idän ihme Saipa. Tappara kohtaa torstaina kotonaan Hifkin ns. neljän pisteen ottelussa.