Blues oli ollut jokaisessa ottelussa terävimmillään heti pelien alussa, ja samaa odotettiin tänäänkin. Toisin kuitenkin kävi. Peliä oli pelattu 1.49 kun Miika Elomo otti turhaakin turhemman koukkausjäähyn hyökkäyspäädyssä. Vain hetkeä myöhemmin Tero Määttä sai hyvin kyseenalaisen kaksiminuuttisen poikittaisesta mailasta taklattuaan vastustajaa oman maalin takana. Tappara sai ylivoimansa kulkemaan, ja eihän siinä kauaa nokka tuhissutkaan kun Esa Pirnes syötti b-pisteellä kytänneelle Jussi Tarvaiselle, joka iski one-timerilla Tapparan johtoon. Tapparan kannalta Tarvaisen herääminen onkin tullut todella hyvään saumaan, uskollisimmatkin fanit kun alkoivat jo ihmetellä hyvänä play-off-pelaajana tunnetun”Taren” löysiä otteita.
Muutama minuutti Tapparan maalin jälkeen espoolaisyleisö innostui odottamaan jo tasoitusta. Pekka Saravo piti sääntöjen vastaisesti kiinni tänään varsin paljon jään pinnassa aikaa viettänyttä Jan Calounia, mistä sai kiitokseksi kahden minuutin huilin. Bluesin ylivoima ei kuitenkaan päässyt edes käyntiin kun Pasi Puistola ja Arto Kuki pääsivät kahdella yhtä vastaan läpi. Kuki lisäsi kasvattajaseuransa tuskaa tälläämällä alivoimalla jo 0-2:een.
-Veskallehan tollaset on vaikeita, kun ei pääse otteluun edes kunnolla sisään ennen maaleja. Ei siinä auttanut muu kuin yrittää nollata vaan tilanne, kommentoi Jarmo Myllys Tapparan salama-alkua.
Muutama minuutti Tapparan toisen maalin jälkeen Caloun ja Miska Kangasniemi nahistelivat itsensä jäähylle. Kangasniemi yrittikin lähes jokaisessa mahdollisessa tilanteessa hiukan lämmittää tulisieluista tsekkiä, siinä kuitenkaan pahemmin onnistumatta. Tasakentällisin neljällä pelaajalla pelattaessa Blues pelasikin erän parasta kiekkoaan, vaikkei sekään tarkoittanut kulmissa nyhjäämistä kummempia hyökkäyssommitelmia. Tappara taasen pyrki laukomaan pienemmästäkin kulmasta kohti epävarmalta tuntunutta Myllystä.
Hiukan erän puolivälin jälkeen Blues sai uudelleen maistella ylivoimaa, mutta vaikkei erän alun kaltaista katastrofia nähtykään, oli pakkopelin pyörittäminen todella hankalaa. Näytti siltä, että kukaan espoolainen ei uskaltanut tehdä omaa ratkaisua ja laukoa, vaan kiekkoa siirreltiin aivan liian pikkunätisti. Kuten tällaisissa tilanteissa usein käy, pääsi vastustaja nytkin jatkuvasti katkomaan syötöiksi tarkoitettuja hasardijättöjä. Jäähyn jälkeen Tappara sai jälleen kontrollin pelistä, ja esti usein Bluesin pääsyn jopa punaviivankin yli.
Ensimmäinen erä olikin ottelun parasta Tapparaa, ja tappiomieliala oli lähellä viedä allekirjoittaneestakin voiton vierasjoukkueen toisen maalin jälkeen. Bluesin pelaajat eivät onneksi kuitenkaan tätä mieltä olleet, ja jäällä nähtiinkin vielä kelpo hokia.
”Jääkiekko on nopea peli”
Näin on joku tuntematon kuuluisuus joskus sanonut, eikä enemmän oikeassa voisi olla. Toiseen erään jäälle saapui täysin erilainen kotijoukkue, joka punnersi itsensä tasoihin puolessatoista minuutissa tuskailtuaan ensin täyden erän pelkän punaviivan ylittämisessä.
Erää oli pelattu vain 13 sekuntia kun Tappara-fanien silmätikkuna tänään ollut Jan Caloun teki jälleen sen minkä hän parhaiten osaa – maalin lähes odottomattomaan paikkaan. Tero Määttä löysi mahtavasti syötöllään täysin vapaaksi jääneen Calounin, joka tutuksi tulleella tavalla kuljetti kiekon ohi maalialueen odottaen Lehdon menevän maihin ja upottaen pelivälineen verkon perukoille. Tämän maalin saa ottaa täysin harteilleen ratkaisevan merkkausvirheen tehnyt Janne Grönvall, joka ei Lehdolle paljoa mahdollisuuksia jättänyt.
Kavennuksesta ehdittiin hädintuskin toipua, kun Blues iski jo uudelleen. Pieni suuri mies, Kivenlahden kasvatti Mikael Jämsänen teki kauden ensimmäisen maalinsa eittämättä parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Arto Laatikainen veti viivalta korkeahkon vedon, jonka ”Miku” ohjasi maalin edestä sisään. Erää oli tässä vaiheessa kulunut vain 1.22.
-Me sovittiin siinä ensimmäisellä erätauolla, että aina pitää löytyä hyökkäyksestä joku äijä sinne maalille. Ja aina pitää laukoa. Meillähän oli todella vähän laukauksia ekassa erässä, kertoi Hannu Kapanen ottelun jälkeen.
Pelkkiä puheita ei Blues erätauolla harrastanut, vaan myös ketjukoostumuksia muokattiin. Erinomaisesti pelannut Peter Sarno siirtyi ykköskenttään Teemu Elomon tilalle, muodostaen erittäin hyvän ketjun yhdessä Calounin ja Markku Hurmeen kanssa.
Blues sai maaleista aivan uutta virtaa, ja otti pelin täysin hallintaansa. Juha Gustafssonin idioottimainen jäähy antoi vieraille kuitenkin mahdollisuuden toipua ja tulla peliin mukaan. Vaikkei maalia tehnytkään, tarttui Tappara tarjottuun tilaisuuteen, ja pääsi jälleen määräämään pelin tahdin. Muunmuassa Pasi Puistolalla oli loistava tilaisuus viedä Tappara uudelleen johtoon, mutta maanuoliainen meni hiuksenhienosti takakulmasta ohi.
Blues jatkoi hyvän alun jälkeen ensimmäisestä erästä tuttua hyökkäyspään höntyilyään, ja kun puolustaminenkin alkoi muuttua puurtamiseksi, pääsi Tappara iskemään. Jaakko Uhlbäck veti siniviivan tuntumasta nätillä lämärillä ajassa 34.22 tilanteeksi 2-3. Maalin syntyhetkellä huomio kiinnittyi kotijoukkueen kultakypärään, Jan Calouniin, jota ei huvittanut lähteä, miehelle tänään harmillisen tyypillisen, pyllähdyksen jälkeen puolustamaan. Caloun seisoskelikin tilanteessa jossain punaviivan tuntumassa, kaikkien muiden pelaajien pitäessä omia miehiään puolustusalueella.
Erän loppu oli Bluesilta lähes samanlaista totaalianemiaa kuin ensimmäinen erä, ajoittaisia valonpilkahduksia lukuunottamatta. Aivan erän lopulla Cory Murphy sykähdytti vielä yleisöä menettämällä kiekon hyökkäyksessä Aleksander Barkoville, joka polki 2-1-hyökkäykseen yhdessä Marko Ojasen kanssa. Barkovin syöttö jäi kuitenkin surkeaksi yritykseksi ja Myllyksellä oli helppo työ katkaista se.
Tasoitus ja jatkoajan katkera kalkki
Hiukan yllättävää oli, että mitä pidemmälle ottelu eteni, sen huonommin isot Tapparan miehet tuntuivat Bluesin kyydissä pysyvän. Aiemmissa kohtaamisissahan Blues on ollut se, joka on kärsinyt pitkäksi venyneistä otteluista. Tapparan parempaa fysiikkaa on myös erilaisissa spekulaatioissa pidetty tamperelaisten aseena Bluesia vastaan.
-En mä tiedä onko ne sen kovempikuntosia, kuin me tai muutkaan. Kyllähän kaikki tässä liigassa on niin kovakuntosia joukkueita, ettei ne erot suuria ole, analysoi Kapanen.
Tänään eroa ei tosiaankaan ollut, tai jos sitä oli, sitä oli vain Bluesin eduksi. Tappara sai väärästä vaihdosta jäähyn ajassa 44.36 ja Blues sai aiempaan nähden poikkeuksellisen helposti ylivoimansa kuntoon. Nyt myös viivalta uskallettiin laukoa ja yrittää ratkaisua toisin kuin aiemmissa ylivoimissa, tosin tuloksetta. Kun Tappara tuli täysilukuiseksi, missasi Tero Määttä siniviivalla hyökkäyspäädyssä syötön, päästäen kaksikon Barkov-Tarvainen läpi. Vireensä löytänyt Myllys kuitenkin torjui tamperelaisten lähentelyt. Tämän lähemmäs maalia ei Tappara enää erässä päässytkään ja loppu oli kotijoukkueen hienoista hallintaa.
Erän puolivälin tienoilla yleisön tuskan jo alkaessa kasvaa, sai Marko Tuomainen keskialueella kiekon ja lähti kuljettamaan sitä ylös. Tuomaisen play-offien tähänastinen tähtihetki tulikin yhdennellätoista hetkellä: ”Veke” nousi hyökkäyssinisen yli suojaten kiekkoa sitä tavoittelevalta Tappara-pakilta ja syötti sokkona rystyltä maalin eteen. Roolissa kuin roolissa viihtyvä Markku Hurme oli ensimmäisenä paikalla ja nosti kiekon nätisti ohi Mika Lehdon – peli tasan 3-3.
Enempiä tilastomerkintöjä erästä ei aikakirjoihin raapustettu. Blues oli astetta innokkaampi yrittämään ratkaisua, muttei kyennyt suoraviivaistamaan hyökkäyksiään tarpeeksi. Mielikuvituksettomuus kiekon ylöstuonnissa johtikin lähes poikkeuksetta ristikulmien käyttöön ja kulmapainien häviämiseen. Täysin toisenlaista hyökkäysten rakentelua esitti Tappara, joka sai lätyn aina sisään parilla nopealla poikittaissyötöllä. Tässä olisikin sinisillä opittavaa jatkoa ajatellen.
Ottelun varsinainen peliaika päättyi siis lukemiin 3-3 ja seurasi sydämille ja järjelle vaarallinen jatkoaika, jo toisen kerran tässä ottelusarjassa. Tällä kertaa ei ratkaisua kuitenkaan jouduttu odottamaan yhtä pitkään kuin viimeksi. Ajassa 63.31 vanha konkari Barkov huitaisi korkealla mailalla espoolaista, eikä parjatun Rönnin tilalla tuominnut Kruus epäröinyt pistää venäläistä jäähylle. Blues ehti pelata ylivoimaa minuutin ja 40 sekuntia, kun piskuisen kanukkipakki Cory Murphyn laukaus upposi maaliin ja räjäytti kotiyleisön ilonpurkauksiin. Sitä ennen mm. Mike Stapleton ehti kilauttaa jo kiekon yläriman kautta pari kerrosta kattoa kohti.
-Cory sopii tähän joukkueeseen. Hyvä liike ja pelisilmä, suitsutti Kapanen ratkaisijaansa ottelun jälkeen.
-Hänellä on ollut hiukan vaikeuksia päästä rytmiin polvivamman jälkeen, mutta nyt näyttää ihan hyvältä.
Voitto oli Bluesille henkisesti äärimmäisen tärkeä sen hävittyä kaksi edellistä peliä, joista ensimmäisen samanlaisessa tilanteessa, jatkoajalla Espoossa. Blues tarvitseekin enää yhden voiton mennäkseen jatkoon. Tapparalle avautuu jatkopaikka kaksi seuraavaa ottelua voittamalla. Jos ennen ottelua paineiden arveltiin siirtyneen Espoon suuntaan, ovat ne nyt satavarmasti hämärtämässä Hakametsän käytäviä.
-Tarkoitus ois voittaa perjantaina. Oli meillä viimekski saumoja Tampereella, vaikka lukemat olikin sellaiset kuin oli. Ja onhan meillä jokatapauksessa sunnuntaina sitten vielä toinen mahdollisuus, ennakoi Kapanen tulevaa.
Tapparan aseena tunnettuun vahvaan vääntöön ja kulmapeliin Kapasella oli seuraavaa sanottavaa:
-Jos Tappara viihtyy kulmissa, se sopii meille. Mikäs siinä, pyöriköön siellä vaikka koko ottelun, Kapanen nauratti kuulijoitaan.
-Meiän vahvuus on edelleen se liike, ja sitä me käytetään perjantainakin. Kyllä mä luotan tähän joukkueeseen, espoolaisvalmentaja vahvisti.
Pudotuspelit jatkuvat Bluesin ja Tapparan osalta siis perjantaina Tampereella sarjan ollessa ensimmäistä kertaa katkolla. Blues johtaa otteluvoitoin 3-2.