Blues otti tärkeän avausvoiton Tapparasta

LIIGA / Raportti
Viime vuoden pudotuspelipari Blues-Tappara aloitti tänään uusintakierroksensa. Lähtökohdat ovat kummallakin varsin erilaiset: viime vuonna Tappara voitti runkosarjan ja Blues selvitti hädin tuskin tiensä play-offseihin. Tällä kaudella kellossa on soinut toinen ääni, ja Blues lähtee kotiedun turvin kaatamaan tamperelaisia.

Peli aloitettiin tuttuun tyyliin kansallislaululla ja tunnelma oli yllättävän vähäisestä yleisömäärästä huolimatta hyvä. Tappara-faneja oli paikalle saapunut kiitettävä määrä, ja he pitivätkin hyvin meteliä läpi ottelun.

Kiekon pudotessa jäähän erot tavalliseen runkosarjapeliin korostuivat – jokainen tilanne pelattiin tiukasti loppuun saakka, ja ainakin kotijoukkue oli kuin toiselta planeetalta edellissunnuntain tv-peliin verrattuna. Blues painoi peliä heti alusta saakka Tapparan päätyyn, ja ajoi röyhkeästi vetopaikkoihin. Tapparan hyökkäykset ensimmäisessä erässä päätyivät lähes aina kulmiin, ja sieltähän on tunnetusti hiukan kinkkistä niitä ”pörsiä” iskeä.

Vain hiukan yli kolme minuuttia oli pelattu, kun hyvän ottelun tänään pelannut Teemu Elomo veti kovan lämärin ylärimaan. Kotijoukkue jatkoi hyökkäysten vyöryttämistä, ja kun noin viisi minuuttia oli pelattu, sai kultakypärä Jan Caloun kiekon loistavaan paikkaan ja pääsi Markku Hurmeen hyvän blokin ansiosta nousemaan vapaasti maalille. Caloun harhautti Pasi Kuivalaisen maihin, kiersi miehen ja veti kiekon maaliin. Ottelun avausmaali oli henkisesti erittäin tärkeä, ja vaikka muistissa oli viime vuoden ottelut, joissa Blues teki jokaisessa avausmaalin häviten kuitenkin kaikki kolme otteluaan, oli pahin peikko poissa sinipaitojen harteilta.

- Blues sai voimaa siitä ekasta maalista, myönsi Jukka Rautakorpikin pelin jälkeen.

Tappara oli päättänyt lähteä hakemaan avausosumaa, muttei käytännössä ollut päässyt kertaakaan edes maalintekosektorille ennen Bluesin avausta.

Muutama minuutti maalin jälkeen Blues jatkoi tolppakarkeloitaan Jiri Vykoukalin ampuessa sivurautaan. Tämän lähemmäs maalia ei Blues kuitenkaan enää erässä päässyt, vaikka saikin yrittää kaksi minuuttia ylivoimalla Pasi Puistolan otettua kahden minuutin jäähyn poikittaisesta mailasta. Jäähy tuli sikäli heppoisesti, että Puistola torppasi mailallaan paria päätä lyhyempää Mikael Jämsästä, osuen kaveria niskan seutumille. Fysiikan lakihan sen jo määrää miten siinä käy, ja jääkiekon lakia tänään noudattaneella erotuomari Rönnillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin passittaa porkkanapöksy jäähyboksiin huilille. Jäähy tuli kotijoukkueen kannalta hyvään saumaan sillä Tappara oli juuri alkanut saada otetta pelistä, saaden viimein myös kunnollisia hyökkäyksiä aikaan.

Tapparan alivoima oli läpi ottelun todella hyvää, ja suhteellisen agressiivinen neliö piti Bluesin miehet erittäin hyvin poissa laukaisupaikoista. Puistolan jäähynkään aikana Tapparalla ei ollut todellisia vaikeuksia pitää maaliaan puhtaana, siksi heikkoa oli espoolaisten kiekon ylöstuonti. Vain kerran saatiin kuvio edes hetkeksi kasaan, suurin osa ylivoimasta vietettiin oman siniviivan tuntumassa.

Tappara terästäytyy

Jos ensimmäinen erä antoi espoolaisyleisölle aihetta iloon, aiheutti toinen erä sille lähinnä sydänvaivoja ja piikkiä nitrojen kulutuksesta kertovaan käyrään. Tappara tuli peliin kuin uudestisyntyneenä; isot miehet alkoivat käyttää fyysistä etuaan hyväkseen, vieden taklauksia useammin perille ja riistäen kiekon espoolaisilta usein jo keskialueella.

Blues ei päässyt muutamaa välähdystä lukuunottamatta käytännössä edes hyökkäyssinisen yli, maalipaikoista nyt puhumattakaan. Pitkä päätyyn oli ainoa ratkaisu, eikä sekään järin onnistuneelta vaikuttanut. Väistämätön tapahtuikin ajassa 23.35 Johannes Alasen tasoittaessa pelin 1-1:een. Tilannetta edelsi ”sinisten” räikeä merkkausvirhe, jonka ansiosta Alanen sai vapaasti kytätä maalin edustalla irtokiekkoa. Myllys ei maalille mitään voinut, ja miehensä kadottaneet pakit saavatkin ottaa sen täysin niskoilleen.

Hetki maalinsa jälkeen otti kirvesrintojen joukkue vaihtovirheestä jäähyn, päästäen Bluesin hetkeksi pälkähästä. Mitään ei kuitenkaan tyypilliseen tapaan saatu aikaan, joten jäähyn kärsineen Sami Venäläisen luistellessa aitiosta takaisin kentälle, vietiin kotijoukkuetta taas. Hyvin otteitaan tiivistänyt puolustus kuitenkin painoi Tapparan hyökkääjät nyt määrätietoisesti kulmiin, eikä todella pahoja tilanteita Myllyksen maalilla nähty muutamaa enempää.

Ajassa 28.58 Mikko Luoma otti jäähyn kiinnipitämisestä, kun liukas luikero Jan Caloun oli sääntöjen mukaisin ottein liian hankala kiinnipidettävä. Noin minuuttia myöhemmin Tuukka Mäntylä teki joukkuetoverilleen seuraa huidottuaan rangaistuksenarvoisesti vastustajaa. Blues siis pääsi kahden miehen ylivoimalle, ja sai harjoitella kuvioitaan yli 1,5 minuuttia, tuloksetta. Hyviä paikkoja toki saatiin aikaiseksi, mutta aina Kuivalainen oli tiellä, tai kiekko vedettiin tolppia hipoen ohi maalin. Pasi Kuivalaisen suuri torjuntamäärä toisessa erässä selittyykin pitkälti vierasjoukkueen alivoiman määrällä, tasakentällisin Tappara vei peliä.

1-1 -tilanteesta mentiin kuitenkin erätauolle, ja oli selvää, että Bluesin oli pakko terästäytyä ja alkaa ”pelaamaan omaa peliään”, eli vauhdikasta ja nopeaa kiekkoa, mikäli se halusi voiton itselleen ottaa. Toisen erän hidastelulla ja huonolla syöttelyllä Tappara rankaisisi varmasti.

Blues kolmannessa jälleen tasolleen

Jos toinen erä oli Tapparan, oli kolmas yhtä selkeästi Bluesin. Kotijoukkue jatkoi siitä mihin ensimmäisessä erässä jäi, vieden henkisesti äärimmäisen tärkeän avausvoiton nimiinsä.

Erää pelattiin pitkään suhteellisen tasaväkisesti, vaikka Blues ehkä hiukan niskan päällä olikin. Teemu Elomon ottaessa pakkotilanteessa estämisestä jäähyn, pääsi Tappara ensimmäistä kertaa ottelussa ylivoimalle. Koko runkosarjan ajan joukkueen murheenkryyninä ollut ylivoima ei ottanut toimiakseen tänäänkään, ja Blues jopa sai erinomaisen tilanteen johtomaalin tekemiseen kyseisellä alivoimalla kapteeninsa toimesta.

Hetkeä ennen Elomon vapautumista rangaistuksestaan, otti vierasjoukkueen Jussi Tarvainen myös estämisestä jäähyn. Sanomattakin lienee selvää, ettei Blues juuri mitään ylivoimalla taaskaan aikaan saanut. Kuviot pyörivät jo hiukan paremmin kuin aiemmin, mutta paljon on vielä tehtävää maalipaikkojen hyödyntämisessä ja ylivoiman pyörittämisessä, jos runkosarjan tehokkuuteen aiotaan yltää.

Kun erä oli puolessa välissä, kehitti Blues hyvän myräkän Kuivalaisen maalin eteen, ja kakkoskentässä tänään viilettänyt Miika Elomo sai kaatuessaan kiekon. Elomo senior siirsi pikkumustan kuitenkin vielä maalin kulmalle, josta Peter Sarno sen ihanasti maaliin siirsi.

- Oli ihmeellinen se toinen maali, miten niin pieni asia voikin vaikuttaa. Äijällä kroppa melkein maalin takana kun kiekko tulee lapaan ja se on siellä, mietti Rautakorpi.

Vain nelisen minuuttia edellisestä, kiekko on Tapparan maalin takana tshekkipakki Marusakilla. Miehellä pimenee hetkeksi joko vintti, näkö tai kädet, ja kaveri syöttää suoraan Jan Calounin lapaan siniviivalle. Caloun jatkaa suoraan vieressä nousseelle Teemu Elomolle, joka nyt kolmatta kertaa samankaltaisesta paikasta yrittäessään vihdoin onnistuu ohittamaan kuukauden pelaajaksikin valitun Pasi Kuivalaisen.

Blues kaunisteli vielä lukemia viimeistelemällä tyhjiin. Tappara veti maalivahtinsa pois kun peliä oli alle minuutti jäljellä. Mike Stapleton sai kiekon ja nousi maalille. Liekö syynä edessä ollut tamperelaispakki vai halu lahjoittaa kaverille maali, mutta Stapleton jätti vielä kiekon taakseen vapaassa paikassa ja antoi Miika Elomon laukoa yleisön ekstaasiin.

Onnistumisia toivotuista osoitteista

Voitto on Bluesille henkisesti todella tärkeä, ja paineet siirtyivätkin sen myötä pitkälti Tampereen suuntaan, jossa seuraava kohtaaminen perjantaina pelataan. Kotijoukkueen kannalta mieluisaa oli myös runkosarjassa unten mailla vaeltaneen Juha Ylösen hieno peli. Ei liene liioittelua väittää, että tämä oli miehen kauden parhaita pelejä, vaikkei kapteeni tänään pisteiden makuun päässytkään.

Ylösen vanavedessä tason nousua toivottiin myös Marko Tuomaiselta, jolle jäikin vielä parannettavaa, sekä muutamalta muulta, joista Peter Sarno esitteli tänään hyökkäyspäässä todella upeita harhautuksia ja kikkoja. Näin espoolaisittain on sääli, etteivät verkot hyvistä paikoista huolimatta soineet useammin. Sarnon heikkous on silti edelleen puolustuspeli, ja siinä miehellä onkin paljon petrattavaa. Nyt puolustusvastuu jäi lähes tyystin kentän muille hyökkääjille.

Maalissa konkari Jarmo Myllys oli juuri niin hyvä kuin toivottiin ja odotettiin. Toivoa sopii, että taso pysyy myös jatkossa yhtä hyvänä. Kentän kuningas Myllyksen kanssa oli kuitenkin jälleen kerran tuttu mies, numero 11 – Jan Caloun.

Tapparasta onnistujia on vaikeampi kaivaa esille. Esa Pirnes raatoi hyvin koko ottelun ajan, ja myös Pasi Kuivalainen onnistui tontillaan hyvin.

Ottelun jälkeen Bluesin valmentaja Kapanen oli puheliaalla päällä:

- Meidän pitäisi vielä enemmän liikkua ja kontrolloida peliä. Mä näen, että se on juuri se meidän ase Tapparaa vastaan. Ja sitten tää henkinen puoli, mistä eilen jo puhuin.

- 1. ja 3. erä oli sellaista peliä, kuin oli suunniteltu. Siinä toisessa Tappara tukki todella hyvin keskialueen, eikä meidän purkupeli onnistunut ollenkaan, Kapanen kertoo.

Muutoksia taktiikkaan Kapanen ei aio tehdä.

- Turha sitä on lähteä muuttamaan. Samalla taktiikalla pelataan vieraissakin, liikettä ja kiekon pitoa, Kapanen lopettaa.

Tapparan Jukka Rautakorpi oli vähäsanainen ja erittäin pettyneen oloinen taiston tauttoa.

- Paha on enää ostoksillekkaan tässä vaiheessa kautta lähteä, Rautakorpi sanoi viitaten Marusakin esitykseen.

- En sano siitä sen enempää, oli vastaus taktiikkaan liittyviin kysymyksiin.

Sarjaa siis jatketaan perjantaina Tampereella, Bluesin johtaessa otteluvoitoin 1-0.

» Lähetä palautetta toimitukselle