Siinä missä Tappara kehittää peliään kevättä kohti, pyrkii TPS pahimmillaan selviämään edes yhdestä erästä. Ei tarvita kummoistakaan kristallipalloa ennustamaan, että kotijoukkueella on edessään todella vaikea tehtävä, mikäli se meinaa saa saada pisteitä sarjakakkoselta. Välillä näytti siltä, että kaikki TPS:n painjaismaisesta kaudesta on jo sanottu, mutta mennyt viikonloppu toi vielä yhden lisämausteen.
Perjantaina TPS sai vihdoin aikaan tulosta, kun se nousi Porissa Ässiä vastaan rinnalle ja jopa ohi voittolaukauskisassa. TPS:n peli oli parempaa kuin aikoihin. Palloseuralla oli pelissään ideaa ja rakenne, joka toimi paikoin jopa oikein kelvollisesti. Lisäksi joukkue huokui tahtoa ja oikeanlaista epätoivoa. Vaikutti, että TPS oli päättänyt kairata ottelusta voiton. Vain paria päivää myöhemmin, ei tuosta ollut enää paljoakaan jäljellä, kun TPS hävisi kotonaan KalPalle aneemisen esityksen jälkeen.
TPS hakkasi päätään seinään koko vuoden viimeisen kuukauden, kun kovan työn tuloksena oli vain maalin tappioita. Nyt palloseura sai palkintonsa, mutta onnistumisetkaan eivät tunnu avaavan mitään lukkoja.
TPS:n voikin siis sanoa olevan melko arvaamaton ryhmä, sillä etukäteen näyttää olevan mahdotonta ennustaa, että millainen TPS jäälle luistelee. Tosin arvaamattomuutta ei ole ase, sillä parhaimillaankaan TPS:n pelaaminen ei ole riittänyt voittojen ottamiseen. Itseluottamusta ja positiivista jatkumoa TPS kaipaa, sillä perjantaina se kohtaa lähes kovimman mahdollisen vastuksen.
Tappara on varmasti oppinut viime Turun pelin hurlumhei-hengestä, jolloin joukkueet mättivät yhteensä yksitoista maalia ja pelasivat niin sanottua ”valmentajan painajaista.”
Tapparan rutiinitaso on melko korkea. Vaikka joukkueen peli ei vielä rullaakkaan niin saumattomasti, kuten päävalmentaja Jukka Rautakorpi varmasti haluaa, niin virheiden sattuessa joukkueen säntillinen puolustusasenne pelastaa paljon. Muut viisikon pelaajat pystyvät pääsääntöisesti paikkaamaan virheet, joten Tapparan koko paletti ei sorru yhteen kiekonmenetykseen.
Tapparan peli ei vielä ole täydellistä, mutta Rautakorven joukkueet useimmiten lämpenevät kevättä kohti. Eikä sovi unohtaa, että tälläkin hetkellä Tappara tekee sitä, mikä eniten merkitsee, eli tulosta. Tästä kertoo joukkueen seitsemän ottelun voittoputki.
Vaikka Tappara ei usein tee montaa maalia, niin vaikka peli repeäisikin, joukkue löytää keinon voittaa pelejä. Tämä, jos mikä, on kovan joukkueen merkki.
Maalinedustat ratkaisevat
Tappara on kurinalainen joukkue, kuten Rautakorven ryhmät yleensä ovat, mutta etenkin viime ottelussaan Jokereita vastaan Tappara oli omassa päässään yllättävänkin altis kiekonmenetyksille, kun joukkueen pakkeihin lyötiin painetta.
Tässä olisi myös TPS:n ase. On kyseenalaista, että jos TPS lyö painetta, niin pystyykö se tekemään sen organisoidusti ja järkevästi? Jos ei, niin jälki voi olla kotijoukkueen kannalta rumaa.
Tappara ei välttämättä ole mikään kone, kuten sen maine kertoo, kyseessä on inhmimillisiä virheitä tekevä joukkue, jolla on myös kosolti malttia. Ja sitä samaista malttia sillä riittää molempiin suuntiin pelatessa.
TPS:n pitäisi jollain ilveellä päästä samanlaiseen ilmeeseen ja edes auttavaan järjestelmällisyyteen, jota Porin pelissä viikko sitten nähtiin. Silloin TPS ylitti, tavalla tai toisella, keskialueen nopeasti ja kiekolliselle pelaajalle oli tarjolla apuja lyhyillä syötöillä. Puskemallakin TPS voi hyökkäysalueelle päästä, mutta silloin hyökkäysketjun pelaajien tulisi olla samalla sivulla. Muuten TPS:n peli menee helposti yksinkuljetteluksi ja seisoville miehille syöttelyksi.
Tapparalle TPS:n kuskailu ja summitainen roiskiminen olisi mannaa, sillä joukkue rokottaa keskialueen kiekonmenetyksistä taatusti.
Tapparan vahvuudeksi voidaan huoletta laskea myös maalinedustapelaaminen molemmissa päissä. Omalla maalillaan Tappara saanee olla rauhassa, sillä TPS:n hyökkääjät eivät useimmiten aja tarpeeksi ahneesti maalille. Ja vaikka ajaisivatkin, niin Tapparan puolustus ei tule tekemään sitä helpoksi ja mukavaksi.
Hyökkäyspäässä kirvesrinnat eivät jätä tilanteita kesken. Tilanteita lienee luvassa, sillä TPS:n maalille on paikoin häkellyttävän helppo päästä, eikä asiaa auta se, että todennäköisesti tolppien välissä aloittavalla Fredrik Norrenalla on tapana pudotella kiekkoja paljon eteensä.
Ei ole lainkaan epätodennäköistä, että Tappara ratkaisisi pelin pelkästään rutiinisuorituksellaan ja voittamalla maalinedustapelit molemmissa päissä.
Haastaakseen Tapparan, TPS tarvitsee taktisen selkänojan lisäksi peliinsä juuri niitä asioita, mitä päävalmentaja Kai Suikkanen sunnuntain ottelun erätaukohaastattelussa peräänkuulutti: munaa ja sydäntä.
