JYP on yllättänyt jälleen tällä kaudella ja jahtaa yhä kotietua play-offeihin, vaikka tiistainen murskaluvuin tullut kotitappio Tapparalle mutkisti hieman matkaa. Ilman monivuotista supertähteään Petr Tonia kauteen startannut pikkujoukkue manattiin jälleen liigan hännille, mutta Jyväskylässä tuo kuuluu syksyyn siinä missä lehtien putoaminen puista. JYPin viime kaudenkin kohtalainen menestys oli median mukaan ylisuorittamista, joka ei voisi missään tapauksessa uusiutua tälle kaudelle. Toisin on käynyt.
JYPin organisaatiolla taitaa olla liigan heikoimmat resurssit, mutta kenties liigan paras taito puristaa niistä kaikki irti. Ilta illan jälkeen anttivirtaset ja jarkkoimmoset tekevät tarvittavat maalit ja jarikorhoset ja teroleinoset pitävät oman maalinsa puhtaana. Viime otteluissa ei maaleja hurrikaanipaidoissa ole tehnyt tosin juuri kukaan.
Puolustus on toiminut, vaikka puolustuksen runkomiehet ovat olleet jatkuvasti sivussa loukkaantumisten takia tai häärineet kaukalossa lähinnä piikin voimalla. JYPin ässä hihassa on kuitenkin laadukas juniorityö, josta ammentaa varamiehiä lyhyellä tähtäimellä ja runkopelaajia pidemmällä aikavälillä.
JYPin pelitaktiikkaa illan otteluun voi vain arvailla. Ennen maalihanojen tyrehtymistä joukkueella oli kaksi ilmiasua. Vauhdikasta hyökkäyspeliä pelaava tyyli, jossa keskialue ylitettiin heittämällä tai keskialueen tukkimiseen perustuva passiivinen pelityyli. Myös tiistainen tappio Tapparalle luulisi sisuunnuttaneen hurrikaanipaidat, joten tämä tuo oman mausteensa JYPin nuoren joukkueen peliin. Nähdäänkö Turkuhallissa sisuuntunut vai entistä alistuneempi JYP?
Palloseuralla kulkee
TPS:n tahtotalkoot ovat tuottaneet vahvaa tulosta. Palloseuran ongelma on ollut oman pelityylinsä löytäminen. Silti organisaatiossa ollaan luotettu menestyksen tulevan automaattisesti kevään mukana. Viimein Turussa ollaan ymmärretty, että finaalipaikka ei ole kevääseen liittyvä luonnonilmiö, joka tippuu taivaista ilman työtä. TPS:n materiaali ei ole enää sen kaltainen, että edes play-off paikkaa voisi pitää itsestäänselvyytenä. Tätä on kannattajien ja ennenkaikkea Ruissalon ollut vaikeaa käsittää. Joukkueen pelaajabudjetti ei kerro aina joukkueen taitotasoa. Tämän kauden Palloseurassa se kertoo ainoastaan, että rivimiehille maksetaan aivan liikaa euroja. Se on yksinomaan osoitus joukkueen epäonnistuneesta kasaamisesta.
Mutta vielä ei ole liian myöhäistä oppia. Nyt Aurajoen rannoilla ollaan ymmärretty, että näin heikon joukkueen on pelattava sissisotaa eikä rynnättävä rinta rottingilla taisteluun. Kun ei voi dominoida, on rikottava. Mestaruusviirien heiluessa katosta, totuus on pyritty torjumaan ja selittelemään heikkoa menestystä sekundaarisilla argumenteillä - kuten loukkaantumisilla. Loukkaantumisten suhteen TPS on päässyt todella helpolla jos sitä vertaa liigan muihin joukkueisiin.
Nuoren veräjänvartija Teemu Lassilan tuomaa psykologista merkitystä Palloseuran ryhtiliikkeeseen ei voi väheksyä. Vaikka Teemu Lassila tuskin on parempi maalivahti kuin Jason Elliott, hänen oikea-aikaiset onnistumisensa ovat tehneet omasta kasvatista eräänlaisen onnenkalun, jäniksen käpälän, jota ei vaihdeta. Henkisillä asioilla on suuri rooli joukkueurheilussa.
Osoitus tästä hengestä oli tiistainen ottelu Kärppiä vastaan, jossa turkulaiset nousivat kolmen maalin takaa tasoihin ja jatkoajalle ja napsivat yhden vieraspisteen mukaansa Raksilasta.
Ottelu lienee molemmille tärkeä, joskin Palloseuralle tappio olisi dramaattisempi. JYP koettaa tarrata kotietuun ja välttää pahimmassa
tapauksessa kuudennen sijan, jolloin se joutuisi kohtaamaan sille hankalan vastustajan Oulun Kärpät play-offien ensimmäisellä kierroksella. TPS:lle ottelu on se normaali giljotiinipeli,
jossa tappio hankaloittaisi asemaa merkittävästi kevään jatkopelien kannalta.
Otteluun voisi nimetä ennakkosuosikiksi sarjataulukossa alempana olevan TPS:n. Tämä sillä olettamuksella, että JYPin pelillinen lama jatkuu ja Palloseuralla olisi yhä lentokelit. Päivän kunto ratkaisee ja se puoltaa vahvasti kotijoukkueen selvämaalista voittoa. Siinä mielessä huomenna saattaisi olla paluu ns. "normaaliin päiväjärjestykseen". Ainakin tuon torstai-illan ajaksi.