Joukkueiden tasainen keskinäinen sijoitustaisto, Ilveksen kauden ensimmäisessä paikallispelissä ottama murskavoitto sekä Tapparan viime aikoina selkeästi terävöityneet otteet saavat todennäköisesti hitaasti kauteen syttyvät hämäläiset keskiviikkona sankoin joukoin Hakametsän jäähalliin. Syytä onkin, sillä molemmat joukkueet ovat pelanneet viime aikoina jännittäviä ja tapahtumarikkaita otteluita varsinkin kotihallissaan.
Tapparan venyttää pisteputkeaan
Isännöintivuorossa illan kamppailussa olevan Tapparan alkukausi on ollut hyvin kaksijakoinen. Avauskierroksen synkän paikallisottelun jälkeen joukkueen peli yski pahasti, kunnes kurssi kääntyi kuudennessa Pelicans -kamppailussa (28.9). Sen jälkeen Kirvesrinnat ovat kaivaneet pisteitä joka ottelusta. Lauantain jatkoaikavoitto Ässistä oli hieno esitys runsaslukuiselle yleisölle, ja samalla kolmas peräkkäinen voitto-ottelu. Lauantai-illan maaleista vastasivat tutut yhdistelmät, kun Petri Kontiolan ja Stefan Öhmanin ketjut olivat jälleen pelipäällä.
Sen sijaan Janne Ojasen johtama kolmikko ei tahdo löytää millään peliinsä sitä kuuluisaa punaista lankaa. Laitamiehet Tomas Chlubna ja Sami Venäläinen ovat edelleen ilman avausmaalia marraskuun lähestyessä jo vinhaa vauhtia.
Toisaalta se, että joukkue napsii hyvällä tahdilla pisteitä vaikka kaikkea potentiaalia ei vielä ole saatu materiaalista irti, on tulevaisuutta ajatellen hyvä merkki. Toinen positiivinen asia joukkueen kannalta on, että vaikka ylivoimapelin kulmakivenä viivalla pelaava Robert Kantor on ollut viime ottelut sivussa flunssan takia, ei joukkueen yv-teho ole laskenut. Tappara onkin edelleen sarjan paras ylivoimajoukkue (20,27%).
Jos Tappara säilyttää edellisistä kotiotteluista jääneen iloisen peli-ilmeen ja joukkueen tiivis viisikkopeli kehittyy edelleen viime otteluissa nähdyllä tavalla, on Tampereen herruuden vaihtuminen tänään lähellä. Sairastuvalla on ollut viime aikoina hiljaista, kun Robert Kantorkin lienee jo toipunut flunssan jäljiltä pelikuntoon.
Ilveksellä takkuisempaa
Pirteästi avauskierroksilla esiintynyt Ilves on ajautunut viime otteluissaan ongelmiin. Joukkueen kuntokäyrä onkin lähes täydellinen vastakohta Tapparan vastaavalle, sillä viimeiset neljä ottelua ovat päättyneet kissapetojen kannalta murheellisesti tappioihin. Ilveksen viime pelien tuloksia tarkastellessa huomio kiinnittyy etenkin päästettyjen maalien suureen määrään, joukkueen verkkoon on ladottu peräti 5,6 kiekkoa/ottelu viidessä viime kamppailussa.
Ilveksen synkempien aikojen valopilkku on ollut taiteilija Jesse Niinimäen johtama ketju, jossa laidoilla pelaavat Marko Luomala ja kauden avanneessa paikallispelissä liigauransa ensimmäisen maalin tehnyt Simo Vidgren. Myös pienikokoinen mutta ärhäkkä Steve Kariya on vastannut odotuksiin maaleilla. Puolustuksessa pari Koistinen-Laurila on hoitanut leiviskänsä kunnialla, mutta muuten joukkueessa monella pelaajalla on itsetutkiskelun paikka.
Virheitä tulee liikaa, ja on selvää että yli viiden päästetyn maalin keskiarvolla voittaminen on lähes mahdotonta. Myös joukkueen ylivoimapeli on takellellut pahasti, sillä vain Pelicansilla on Ilvestä kehnompi yv-prosentti. Jotain positiivista tälle saralle tuo kuitenkin Cory Murphyn piristyminen, pieni kanukki on joukkueelle kullanarvoinen mies juuri ylivoimapelaajana.
Ilves joutuu antamaan tasoitusta Timo Peltomaan ja Jussi Pesosen verran, kun molemmat parantelevat vielä aiemmissa otteluissa tulleita kolhujaan.
Vaikka Ilves onkin ennakkoon ajatellen jopa selkeä altavastaaja illan ottelussa, on loppuun pakko lisätä yksi totuuden sisältävä klisee. Paikallispeleissä edellisten otteluiden tilastot tai tekemiset eivät ennenkään ole ratkaisseet mitään. Tuorein esimerkki tästä löytyy niinkin läheltä kuin edellisestä paikallispelistä.