Kotijoukkueen viimeisimmät kolme peliä ovat surkean alun jälkeen antaneet toiveita paremmasta huomisesta. Vaikka peli ei olekaan ollut kauneudella pilattua, on se ollut tehokasta. Viimeisistä kolmesta ottelusta kasassa on neljä pistettä ja ainoastaan yksi tappio, sekin jatkoajalla HIFK:ta vastaan. Varsinkin Ville Hirvosen, Olli Julkusen ja Tommi Hannuksen muodostama kolmosketju on ollut erinomainen. Sen sijaan torstaina floppasi ennalta vahvin ketju, Jari Kauppilan ykkösviisikko. TPS:ää vastaan ei yksikään kenttä saa romahtaa, muutoin tulee rumaa jälkeä.
Kesken viime kauden ykkösmaalivahdiksi noussut Mikko Rämö on ollut joukkueen suurimpia onnistujia. Avausottelussa maalissa torjui vielä Carl Grahn, mutta haparoi sen verran, että Rämö on sen jälkeen pelannut jokaisen ottelun. Viime kaudellakin Rämö oli hyvä, mutta ajoittain pääsi liian helposti kiekko livahtamaan maaliin. Täksi kaudeksi mies näyttää saaneen varmuutta otteisiinsa, vaikka kausi vasta alussa onkin. Mahdollista on kuitenkin, että lahtelaisten maalin suuta vartioi lauantaina Grahn, koska valmentaja Hirvonen saattaa suoda Rämölle huilivuoron.
Pelicansin vahvin ase on ollut tiivis joukkuepuolustaminen. Vastustajaa ei päästetä omalle maalille, eikä edes alueelle helposti. Myös nopeat vastahyökkäykset ovat olleet yleisiä keskialueen onnistuneen karvauksen myötä. Hienoa on myös nähdä, että paljon puhuttu suoraviivainen peli näyttää vihdoin toteutuneen myös käytännössä. Joukkue pyrkii viemään kiekkoa joko suoraan maalille tai päädyn kautta, mutta edelliskausien kulmissa pyöriminen on jäänyt vähille.
TPS:llä alku vaikeaa
TPS:ää on monilta tahoilta veikattu sarjan kärkeen tällä kaudella. Materiaali on liigan parhaita ja vaihtuvuus viime kaudesta oli pieni. Alkukausi ei silti ole sujunut ongelmitta. Maalinteko on ollut tuskaista monista hyvistä tilanteista huolimatta. Lisäksi omiin on ropissut aivan liikaa osumia, kuten myös Pelicansilla. TPS:llä on tähän mennessä kaksi voittoa ja kolme tappiota, voitot SaiPaa ja viimeksi torstaina Tapparaa vastaan. Vaikka näiden voittojen välissä joukkue kävi häviämässä Helsingissä Jokereille 5-2 tahmean esityksen jälkeen, on suunta parempaan päin. Tapparaa vastaan joukkue pelasi vahvasti, vaikka saikin ratkaisevat maalit tehtyä vasta päätöserässä.
TPS vaihtoi ketjukoostumuksia Tappara-otteluun. Antti Aallon ketjussa pelasivat Kai Nurminen ja Mikko Eloranta. Niko Mikkola siirtyi pelaamaan puolestaan Mikko Koivun ja Ville Vahalahden kanssa. Ketjut toimivat ottelussa erinomaisesti ja oletettavasti joukkue jatkaa samalla miehityksellä. Jiri Vykoukal lienee edelleen sivussa jalkavammansa vuoksi, mikä tekee suuren aukon puolustukseen. Muiden pitäisi ottaa enemmän vastuuta takalinjoilla.
Turussa on ennenkin kausi lähtenyt heikosti liikenteeseen, mutta kevättä kohden joukkue on lähes poikkeuksetta noussut aivan kärkikahinoihin. Tälläkin kaudella joukkue on suurimpia mestarisuosikkeja hieman heikosta alusta huolimatta. Suurin kysymysmerkki löytyy ehkä joukkueen valmennuksesta, Jukka Koivu toimii ensimmäistä kauttaan liigajoukkueen päävalmentajana. Tämä tuskin kuitenkaan menestystä kaataa, koska Koivulla on pitkä putki joukkueen kakkosvalmentaja ja taktista tietämystä pitäisi riittää.
TPS ennalta vahvempi
Materiaali puhuu TPS:n voiton puolesta, kuten myöskin hieno viimeisin ottelu Tapparaa vastaan. Pelicans on sen sijaan taistellut hienosti pisteitä viime otteluista, eikä ole luovuttanut missään vaiheessa, siitä kertoo kaksi viime hetken tasoitusmaalia HIFK:ta ja viimeksi Ilvestä vastaan. Kummallakin kerralla maalintekijänä oli upean mailatekniikan omaava puolustaja Martin Cech.
Kaiken kaikkiaan kotijoukkue on kuitenkin kotiedusta huolimatta altavastaaja. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka ennätystasainen liiga näkyy kaukalossa, pystyykö kotijoukkue haastamaan ennalta parempansa.