Ilves on pelannut ailahtelevasti tauon jälkeen. Ensin tuli HIFK:lta takkiin murskalukemin, tämän jälkeen Ässät kaatui vieraskentällä suurinumeroisesti. Seuraavaksi paikalliskamppailussa joukkue jäi nollille Tapparan tehdessä kolme osumaa. Edellinen ottelu oli taas juhlaa, pienessä kriisissä oleva Espoon Blues otti tamperelaisilta nokkiinsa numeroin 7-1.
Ilveksen selvästi parasta osaamista on näyttänyt odotetusti
ykkösnyrkki, Viitakoski - Helminen- Dahlman. Ketjun takana puolustavat niin ikään hyvin pelanneet Teemu Jääskeläinen ja Cory Murphy. Bluesista täksi kaudeksi Ilvekseen hankittu Murphy on ollut, jopa hieman yllättäen, joukkueen paras pistemies sekä myös paras maalintekijä. Kaudesta kauteen huipputasolla jatkava, 39-vuotias Helminen on epäilyistä huolimatta kotimaisen liigan parhaita keskushyökkääjiä ja varsinkin syöttäjiä.
Tiukasti suoraa pudotuspelipaikkaa havitteleva Ilves on varmasti taas vaikea vastustaja kotijoukkueelle. Nyt joukkue on seitsemäntenä liigassa, pisteen päässä edellä majailee Ässät. Sijoitus ei sinänsä kerro paljoakaan, sillä Ilveksellä on matkaa kolmanteen sijaan vain kolme pistettä ja vastaavasti 11:nteen sijaan vain neljä pistettä. Nousua kärkikahinoihin auttaisi tietynlaisen tasaisuuden löytäminen. Alkukauden hurmoksen jälkeen joukkue kärsi neljä tappiota peräjälkeen. Tämän jälkeen on edetty tasaisen epävarmasti, voittoja ja tappioita on tullut lähes vuorotahtiin.
Pelicansin asema tukala
Petteri Sihvosen saappaissa ei olisi nyt kaikkein mukavinta. Pelicansilla on tauon jälkeen allaan kolme murskatappiota, HPK:lle, HIFK:lle ja viimeksi Lukolle. Hämeenlinnassa ja IFK:ta vastaan kotona taistelutahtoa vielä löytyi, mutta tulos oli lopulta huono. Raumalla tiistaina romahdettiin sitten kunnolla, vaikka osasyy löytyi puolustuksesta. Sihvonen joutui peluuttamaan käytännössä koko pelin läpi neljällä puolustajalla, mikä ei voi olla näkymättä tuloksessa.
Puolustuksen taakse ei voi kuitenkaan kokonaan piiloutua. Myös Pelicans-hyökkääjät olivat varsin vaisuja. HIFK-pelissä yritystä löytyi ja muutama kunnon maalipaikkakin saatiin aikaan, mutta ratkaisut
olivat liian hätäisiä. Raumalla sitten ei enää ollut puhettakaan maalipaikoista, sillä peli pyöri käytännössä 60 minuuttia lahtelaisten päädyssä. Edes Shayne Toporowskin jättäminen pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle ei sytyttänyt pelaajia. Huolestuttavinta on, että Lukkoa vastaan Pelicansin paras pelaaja oli seitsemästä takaiskumaalista huolimatta Mikko Rämö.
Joukkueen johto on antanut selvästi ymmärtää, ettei uusia hankintoja pystytä tekemään, ennen kuin joku lähtee. Seura tietysti toivoo, että tämä joku on Toporowski. Miehen surffailua katsottiin turhankin kauan, koska hidas kanadalainen oli joukkueen heikoimpia lenkkejä alkukaudesta suurimmasta palkkapussista huolimatta. Nyt ”Topperin” odotetaan etsivän uuden seuran itselleen, ja näin Pelicans saisi käyttöönsä tukun kahisevaa puolustajaa varten. Ilman tätä uutta puolustajaa nousu pudotuspelitaistoon näyttää lähes mahdottomalta. Liian kauan ei voi odotella, koska toivottomassa tilanteessa on enää turha joukkuetta vahvistaa. Toisaalta riskihankintaankaan ei ole varaa.
Vieläkö yleisö löytää hallille?
Ilahduttavin asia Lahdessa sysimustan syksyn keskellä on ollut suuret yleisömäärät. Viimeisimmässä kotiottelussa HIFK:ta vastaan hallissa oli kauden ennätysyleisö, yli 4600 silmäparia. Tosin helsinkiläiset ovat olleet usein yleisömagneettina, joten Ilves-otteluun ei voi millään odottaa näin suurta yleisöä, varsinkaan viimeisimpien tulosten jälkeen.
Kotijoukkueen puolustajapula jatkunee edelleen, mutta A-junioreista on odotettavissa väliaikaista apua. Toni Kiren saanee ainakin näytönpaikan.