Pelicans vajonnut apatiaan?
Kaksi hienoa peliä ja voitot Kärpistä ja Lukosta. Niitä on seurannut neljä tylsää vääntöä. Neljässä pelissä vaivaiset kolme maalia. Toki loppukevään ultra-kapean kaluston muutamat loukkaantumiset ovat tehneet urakasta taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Ajat ovat siis raskaita Kaanimiehistölle. Tähtäin on kuitenkin asetettu jo ensi vuoteen. Luvassa on parempaa. Väliaikatiedot sopimusneuvotteluista antavat odottaa aivan toisenlaista menestystä tulevalla kaudella.
Haastetta riittää kuitenkin vielä tälläkin kaudella. Ainakin kotiottelut pitäisi pystyä kahlaamaan kunniallisesti. Torstaisessa HPK-pelissä ei ollut mitään kunniakasta. Taistelumoraalista ei valmennusjohdon pidä puhua silloin, kun kaukalossa mennään nippanappa A-junnuvauhtia.
Ässillä hieno noste päällä
Ässistä on tullut playoff-peleihin haluaville joukkueille todellinen painajainen. Sääli on sairautta ja Ässiä vastaan ei mitään ole saanut ilmaiseksi. Viimeksi ovat HIFK ja Lukko saaneet ”lisää paskaa housuun”. Ilman paineita on näköjään nautinnollista pelata. Kertokaa se Pelicansillekin.
Moni porilaisista on nostanut tasoaan playoff-tavoitteen karattua käsistä. Scott Langkow on paras liigan ulkomaisista maalivahdeista ja hän kykenee kääntämään pelejä omalla henkilökohtaisella panoksellaan. Tuonkaltaiset pelimannet ovat arvokkaita miehiä tulevillakin kausilla.
Ottelu nro 346 - mikä mahtaa olla sen merkitys?
Pelicans-Ässät ei ole sarjataulukon kannalta tärkeä peli. Tärkeäksi sen kuitenkin tekee tulevan kauden asenne. Kauden loppuun pitää saada tekemisen meininki. Lyhyen loman jälkeen alkavat kesätreenit ja sellaista nappulaa ei ole keksittykään, jolla saisi puutteellisen asenteen äkkiä kohdalleen, jos velttoiluun on opittu. Olkoonkin, että joukkueiden vaihtuvuus on nykyään melkein joka vuosi varsin suuri.
Näytön paikkoja nämä ovat - sekä Ässien että Pelicansin pelureille. Näyttöjä voisivat antaa myös Kaanien A-juniorit - jos vain pääsisivät näyttämään osaamistaan.