Amerikkalaisen Ted Satorin ja ex-maajoukkuepuolustaja Hannu Virran valmentama Blues aloitti kauden komeasti kolmella voitolla. Sen jälkeen suunta muuttui. Yhdeksästä viime ottelustaan joukkue on saalistanut vain yhden voiton. Tappioita on tullut seitsemän. Ja mikä merkillisintä, kaikki hävityt ottelut ovat päättyneet pienimmällä mahdollisella erolla vastustajan hyväksi. Lievää helpotusta Bluesin vaikeaan tilanteeseen tuli viime perjantaina, kun espoolaiset saivat kotonaan pisteen tasapelillä Ässiä vastaan.
Lukon ensimmäinen kuukausi tämän syksyn liigassa on sujunut tasaisemmissa merkeissä, ilman isoja nousuja tai laskuja. Voittoja ja tappioita on tullut kutakuinkin vuorotahtiin. Väliin mahtuu pari tasapeliä. Lukko on koko kauden kulkenut suurinpiirtein piste per peli tahdissa.
Henkinen kantti ratkaisee
Sanonta "valhe-emävalhe-tilasto" pitää tällä hetkellä Bluesin kohdalla melko hyvin paikkansa. Nimittäin esimerkiksi ylivoimatehokkuudessa Blues on liigan parhaimmistoa. Ykkösmaalivahdin vastuuta kantanut Jere Myllyniemi on torjuntaprosentilla mitattuna veskarien ehdotonta eliittiä. Lisäksi maalisuhde joukkueella on +3, kun Lukolla vastaava luku on neljä maalia miinuksella.
Kun näitä Bluesin tilastoja vertaa pistemäärään ja sijoitukseen sarjataulukossa, tulee eittämättä mieleen kysymys: Mikä mättää? Bluesin henkinen kantti on joutunut erittäin kovalle koetuksella yhden maalin tappioiden myötä. Joukkueessa on kyllä hyviä ja kokeneita pelimiehiä, kirkkaimpana tähtenään Jan Caloun. Mutta miten hyvistä yksilöistä saadaan toimiva joukkue? Kollektiivinen henkinen kipsi ei murene helpolla. Irtoaako siitä Lukkoa vastaan edes pieniä palasia? Se jää nähtäväksi.
Toisin kuin Blues, Lukko on etenkin kotonaan osoittanut venymiskykyä napsimalla niukkoja voittoja. Vieraissa peli on ollut ailahtelevampaa. Lukon suurimmat ongelmat ovat kuitenkin edelleen maalinteossa. Kiekko saadaan usein hyvälle osumaetäisyydelle, mutta ratkaisupaikkojen tullessa tuhlaajapoikia porukasta löytyy yhä liian monta. Kotipeleissä oma maali on pysynyt keskimäärin melko hyvin varjeltuna. Mutta myös Erik Hämäläisen johtamalla Lukon puolustuksella on viime peleissä kiekko ajoittain lipsunut kohtalokkain seurauksin. Myös Toni Porkan loukkaantuminen lisää paineita muille puolustajille. Henkistä vahvuutta koetellaan Lukonkin leirissä.
Loukkaantumishuolia
Kauden vanhetessa loukkaantumiset ovat sekoittaneet Lukon kentällisiä jonkin verran. Puolustaja Toni Porkka on siis poissa jäiltä nivusvamman vuoksi, eikä paluun ajankohdasta ole vielä tietoa. Hyökkääjä Mikko Luovilla epäillään selässä välilevyn pullistumaa. Kauden alusta asti sivussa ollutta Markus Jämsää odotellaan kaukaloon lähiaikoina. Viime viikolla kuumeillut maalivahti Antti Jokela palannee haastamaan Petri Vehasen. Samu Isosalon koko syksy menee polvivammasta toipumiseen.
|
Bostonin scoutti katsastaa Lukon puolustajia lue lisää |
Bluesilta poissa pelistä on niin ikään nivusvaivainen pitkäaikaispotilas sentteri Juha Ylönen. Käsivammaa paranteleva Jukka Tiilikainen on kehissä seuraavan kerran aikaisintaan marraskuun puolella.