Syyskauden päättyessä on hyvä katsoa hieman taaksepäin ja luoda silmäys joukkueiden tähänastisiin otteisiin. JYPin syyskausi ei tuloksellisesti ole ollut mitenkään huono. Joukkue on sarjassa yhdeksäntenä, mutta tasaisen keskikastin takia sillä on viidenteen sijaan matkaa viisi pistettä. Toisaalta toiseksi viimeinen sijakin on vain kolmen pisteen päässä.
Viime kauteen verrattuna JYPillä on kuitenkin paljon parannettavaa. Viime marraskuun voittoputkessa joukkue pisti seurahistoriaa uusiksi, mutta tämän vuoden marraskuulta saldo oli paljon heikompi – yhdeksästä pelistä seitsemän pistettä ja vain kaksi voittoa. Muutamien kesällä poistuneiden avainpelaajien roolit ovat sittenkin olleet liian suuria täytettäviksi. Toista Eric Perriniä nyt olisi ollutkin lähes mahdotonta löytää, mutta ei joukkueen riveistä ole noussut toista Tuomas Pihlmaniakaan – voimahyökkääjiä kyllä on, mutta heidän maalintekotaitonsa ei ole Pihlmanin luokkaa. Jaakko Uhlbäckin maalimäärä on lähimpänä Pihlmanin lukuja, mutta Uhlbäckin tasaisuus ei ole ollut toivotunlaista.
Jarkko Immosen, Antti Virtasen ja Jari Korhosen erinomaiset alkukaudet ovat JYPin harvoja valopilkkuja. Nämä kaverit ovat matkalla uusiin piste-ennätyksiinsä ja ovat ratkaisseet joukkueelleen monia pelejä. Muista onnistujista voi mainita ainakin Jyri Marttisen, joka on piste-ennätyksensä jo tehnyt. Myös Mikko Mäenpää on petrannut viime kaudesta paljon, vaikka pistetili ei olekaan vielä auennut.
Tapparan lähtökohdat kauteen olivat erittäin vaikeat. Lähes koko joukkue meni mestaruuden jälkeen uusiksi, eikä kovan luokan vahvistuksia tullut tilalle kovinkaan montaa. Alkuvaikeuksien jälkeen Mika Saarinen on saanut joukkonsa kuitenkin ruotuun, eikä Tappara ole enää kovinkaan kaukana viime kauden sijoituksistaan sarjassa.
Tapparassa, vähän kuin JYPissäkin, toivottiin tämän vuoden ratkaisupelaajien nousevan lähinnä omista reserveistä. Tähän mennessä paras huutoon vastaaja on Sami Venäläinen, joka on noussut edelliskausia suurempaan rooliin ja tehnyt jo ajat sitten piste-ennätyksensä liigassa. Venäläinen on myös joukkueensa paras pistemies.
Tapparalle voi nostaa hattua myös lukuisten nuorten sisäänajamisesta joukkueeseen. Mitenkään päätähuimaavia nuorukaisten tehot eivät ole, mutta näin monen juniorin yhtäaikainen sisäänajaminen liigajoukkueeseen onnistuu äärimmäisen harvoin. Siksi Tapparan suoritus on lähivuosien parhaita tässä suhteessa. Petri Koskinen, Petri Kontiola, Teemu Nurmi ja Jarkko Pyymäki esimerkiksi ovat sellaisia pelaajia, joiden ympärille voi muutaman vuoden päästä rakentaa liigajoukkueen.
Joukkueen marraskuu oli huomattavasti JYPin vastaavaa parempi. Kahdeksasta ottelusta tuli yhtä monta pistettä, ja joulukuun viisi otteluakin ovat tuoneet jo kuusi pistettä. Tällä pistetahdilla pysyy kyllä liigan kärkijoukkueiden mukana. Toisaalta Tappara on ollut viime aikoina selvästi parempi koti- kuin vierasjoukkue, joten JYPin kotietu on tänään kirjaimellisesti etu. Joukkue on viimeisen kuukauden aikana pystynyt voittamaan vieraissa vain SaiPan sekä Ilveksen, jota paikallisotteluna ei kuitenkaan voi yksiselitteiseksi vierasotteluksi laskea. Jotain siis joukkueen pelille tapahtuu lähes aina, kun bussi lähtee liikkeelle Hakametsän pihasta.
Tapparan vierasilme on tänään se, joka ratkaisee pelin. Jos joukkue pystyy puolustamaan Hippoksella yhtä tiukasti kuin esimerkiksi TPS, kotijoukkueen illasta tulee erittäin vaikea. Mutta jos JYPille antaa vähänkään tilaa hyökkäysalueella, voiton todennäköisyys pienenee huomattavasti. Erikoistilanteet ovat tänään sikäli merkittäviä, että Tappara on pelannut sarjassa eniten alivoimaa ja JYP eniten ylivoimaa. Kaiken todennäköisyyden mukaan kotijoukkueen ylivoima tulee tänään siis testattua moneen kertaan. Tom Laaksosen tuomarointi vaikuttanee myös asiaan.
Jos ottelu menee jatkoajalle, tuloksena on joko tasapeli tai vierasvoitto, sillä JYP ei ole kertaakaan voittanut tällä kaudella jatkoajalla. Jos joukkue olisi voittanut kaikki pelaamansa jatkoajat, se olisi tällä hetkellä kuudentena sarjassa tasoissa HPK:n kanssa.