”Kaksi kirjainta, M ja E - me”
Kotijoukkueen peli on ensimmäisessä kahdessa ottelussa näyttänyt olevan kohdallaan. Liigan parempaan puoliskoon veikatut TPS ja Blues ovat kaatuneet ja mikä ehkä kuvaavinta, molemmissa peleissä JYP on siirtynyt johtoon vasta kolmannessa erässä ja pitänyt johtonsa loppuun asti. Tämä kertoo siitä, ettei usko omaan tekemiseen ole tappioasemassakaan loppunut ja joukkueen sisällä myös henki on ilmeisen hyvä. Muutaman pelin perusteella on aivan liian aikaista tuulettaa suurta menestystä tai varmaa playoffpaikkaa, mutta lupauksia paremmasta ilmassa on ollut. Pelityylikin on ollut rohkeampaa ja viihdyttävämpää kuin ennen, myös vieraskaukalossa.
Erityisen ilahduttavaa JYP:n pelissä on ollut maalien jakautuminen tasaisesti. Uuden valmennuksen kasaamat ketjut on koottu siten, että nimimiehet on jaettu kolmeen ketjuun, jolloin heidän rinnalleen pääsee nuorempia lupauksia pelaamaan ja tehoja löytyy muualtakin kuin ykkösketjulta. Toistaiseksi tämä kokeilu on ollut onnistunut, ja kaiken lisäksi myös nimetön nelosketju on ollut todella pirteä ja ratkaisi torstainakin voiton kahdella kolmannen erän maalillaan. Puolustuksessa toistuu myös juniorien peluutus nimimiesten vierellä - vajaan 400 liigapelin mies Pekka Poikolainen kouluttaa vierellään a-junioreista nostetusta Miika Huczkowskista liigapelaajaa ja Jyri Marttinen on kokeneen arvokisakävijän Angel Nikolovin opissa. Molemmat pakkiparit ovat pelanneet hyvin ja saaneet paljon vastuuta myös ylivoimalla.
Tähänastisten pelien tilastoista selviää, että JYP-pelaajien kahden pelin 13 tehopisteestä yhdeksän on alle 21-vuotiaiden pelaajien tekemiä ja vain neljä yli 21-vuotiaiden. Tämän kauden kuudesta maalista neljän tekijät saavat vielä ikänsä puolesta pelata a-junioripelejä. Onko siis Matti Alatalo viimeinkin se valmentaja, joka saa lupaavat JYP-nuoret nousemaan ratkaisijoiksi myös liigassa? Sitä on vielä liian aikaista sanoa, mutta vaikka tahti hyytyisikin, on kauden aloitus joka tapauksessa nuorilta pelaajilta paras vuosiin.
Myös Ässät luottaa joukkuehenkeen ja taisteluun
Jos on Matti Alatalo saanut lentävän lähdön liigapäävalmentajauralleen, ei Mika Toivolankaan aloitus ole ollut hassumpi. Valmentajalle vaikean kaupungin, Porin, luottamus on toistaiseksi voitettu omalle puolelle ja Toivola on onnistunut siinä, mitä on mainostanut ennen kauden alkua - Ässät on ollut liigan taistelevin joukkue. Kun lisäksi porilaisten pelaajien määrää joukkueessa on lisätty ja pisteitäkin on tullut, luulisi ainakin porilaisyleisön löytävän tiensä halliin. Mitä muuta voi omalta joukkueelta enää toivoa kuin menestystä, taistelua ja peliaikaa omille pelaajille?
Toivolan Ässät hävisi avauskierroksella Lukolle, mutta kotivoitto Kärpistä oli vakuuttava ja maaleista näkyi valtava taistelun määrä. Taistelu onkin ainoita aseita, millä Ässät voi kärkijoukkueita (en nyt tarkoita tämänhetkistä kärkijoukkuetta, vaan ns. suurseuroja) vastaan pärjätä, sillä materiaali ei kestä vertailua huippujoukkueiden kanssa varsinkaan puolustuksen osalta. Mutta niin kauan kuin joukkue pystyy pelaamaan taitojensa edellyttämällä tasolla ja korvaamaan taidolliset puutteet asenteella, tullaan hengen voittoja materiasta näkemään.
Ässien yhtenäisin koostumus on tähän asti ollut jo viime kaudella kasattu ketju Timo Salonen - Markku Tähtinen - Samu Wesslin, jonka viimeksi mainittu lenkki johtaa jopa koko liigan pistepörssiä tällä hetkellä. Ulkomaalaisten heräämistä joukkueessa vielä odotellaan, koska Pohjois-Amerikan kaukaloita kolunneet Petr Sachl ja Richard Rochefort eivät ole vielä päässeet täysin sinuiksi suomalaisen pelityylin kanssa. Rochefort on kuitenkin väläytellyt jo hyvää aloitustaitoaan ja Sachl vahvaa kulmavääntämistään, joten tulossa ollaan sieltäkin suunnalta. Puolustus on pelannut perusvarmaa peliä, sellaista mihin heidän taitonsa riittää, ja maalissa Scott Langkow on pelannut erittäin hyvin. Töitä tulee Ässien maalilla varmasti riittämään, mutta pohjoisamerikkalaiset maalivahdit tunnetusti viihtyvät kiekkosateessa ja Langkow ei ensimmäisten pelien perusteella montaa helppoa maalia tule päästämään.
Vastustajan heikkouksiin on iskettävä
Molemmat joukkueet ovat varmasti pohtineet tarkkaan vastustajiensa heikkoja kohtia ja yrittävät painostaa niitä. JYP:n saumat ovat Ässien hitaassa puolustuksessa, johon aiotaan varmasti luoda painetta aktiivisella karvauksella. Ässät saattaa sortua jäähyilyyn, jolloin JYP:n ylivoiman olisi toimittava. Hyviä syöttöjä ja toimivia kuvioita on nähty ensimmäisissä peleissä, mutta huonon viimeistelyn takia vasta yksi ylivoimamaali on nähty. JYP:n maalivahtipeli on toiminut toistaiseksi erinomaisesti, mutta vähäisen liigakokemuksen Tero Leinoselle ja Juha Pitkämäelle saattaa kuitenkin tulla vielä huonoja päiviä. Tähän asti nähdyillä otteilla kotijoukkueen maalivahtikaksikko ei kalpene yhtään Ässien Langkowlle.
Ässillä taas on hienoinen fyysinen yliote JYP:n pelaajiin nähden. JYP-hyökkäyksessä on kyllä hyvin vahvoja pelaajia kuten Tuomas Pihlman ja Pavel Vostrak, mutta suurelta osalta pelaajista ei vääntövoimaa löydy satakiloisia pakkeja vastaan, joten maalinedusta- ja kulmapeli jäävät muutamien pelaajien harteille. Vahvat vääntäjät ovat avainasemassa, koska Scott Langkowlle tuskin uppoavat kaukovedot ilman maskia. Vaikeasti lähestyttävälle maalinedustalle kun lisätään vielä vaikeasti ohitettava maalivahti, piilee tässä Ässien vahvuus. Vaikka JYP:n paketti ei ole hajonnut avauspeleissä, ei joukkue ole niin hyvä, että se kykenisi täysin eliminoimaan vastustajan hyökkäykset. Paikkoja siis Ässillä tulee varmasti olemaan, mutta ne pitää myös hyödyntää.
JYP:n ainoa loukkaantunut on voimasentteri Janne Hauhtonen, jonka taklauksia ja vääntöä kyllä kaivattaisiin varsinkin puolustuspelissä. Hänen kuntoutumisensa nilkkavammasta on vielä epävarmaa, mutta jos hän pelaa, istutetaan hänelle varmaankin kakkossentterin paikka Antti Virtasen ja Tomas Chlubnan väliin. Pekka Kärkkäinen siirtyy tällöin nelosketjuun. Petri Virolaisen pelaaminen on myös epävarmaa, sillä Tomas Chlubnan lämärin saaminen nilkkaan ei ole niitä mukavimpia hetkiä jääkiekkoilijan uralla. Jos Virolainen on edelleen sivussa, päässee Mikko Mäenpää avaamaan liigauransa. Hyvät harjoituspelit pelannut Mäenpää on ollut ensimmäiset kaksi ottelua sivussa viime kauden junioripeleistä jäljellä olevan pelikieltonsa takia.
Loukkaantumiset ovat vaivanneet Ässiä läpi harjoituskauden, mutta näillä näkymin ainoa merkittävä poissaolija lauantain pelistä on Vjatsheslav Fandul ja hänkin pääsee pikapuoliin mukaan. Fandulin nykykunto on mielenkiintoista nähdä, edellisistä liigapeleistä kun on puolitoista vuotta aikaa.
Peliin lisämielenkiintoa tuo myös viimekesäinen pelaajaliikenne JYP:n ja Ässien välillä. JYP-pelaajista Eric Perrin ja Jarkko Immonen pelaavat viimekautista seuraansa vastaan, Ässien riveissä taas Jarkko Glad luistelee ensi kertaa patapaidassa Hippoksen jäälle ja valmentaja Mika Toivolakin vastasi vielä viime kaudella JYP-pakkien peluutuksesta. Entisistä JYP-pelaajista Ässien joukkueessa nähdään vielä puolustaja Timo Ahmaoja, mutta hänelle lähes jokainen liigapeli on peli entistä seuraa vastaan, joten sen suurempia tunteita tähän kohtaamiseen tuskin liittyy.
Miten käy?
JYP on kotiyleisönsä turvin hienoinen ennakkosuosikki. Ässät sytyttää aina vastustajana, joten äänekästä kotiyleisöä tulee paikan päällä olemaan paljon - toisaalta myös porilaisia tulee ainakin yhden bussillisen verran. Kaikki viihdyttävän jääkiekkoillan tunnusmerkit ovat siis ilmassa.
Joukkueiden pelilliset vahvuudet menevät sen verran ristiin, että ottelusta tulee ehdottomasti mielenkiintoinen. Viekö voiton sitten liikkuvampi JYP vai vahvempi Ässät, sitä on mahdotonta sanoa varmaksi. Veikkaan, että pelistä tulee tiukkaa vääntöä, jonka JYP voittaa jatkoajalla 3-2.