Ilves piti valtaa Tampereella 90-luvun lopussa, Tappara oli vastaantulijana. Eräskin paikallispeli on jäänyt elävänä mieleen. Peliä ehdittiin pelaamaan reilut kolme minuuttia, Ilves johti 3-0, Tappara ehti vaihtamaan maalivahtia ja Vesa Toskala Ilveksen maalissa oli torjunut kerran. Lukijoiden pettymykseksi en muista niitä Tapparan hienoja hetkiä paikallispeleissä, koska olen yrittänyt pyyhkiä ne pois mielestäni. Kyllä niitäkin on ollut ja paljon, kaikki kunnia vastustajalle.
Ilveksen vahvan joukkueen hajotessa Tappara otti vallan itselleen, Jukka Rautakorven tulon myötä.
Viimeiset 3-4 vuotta on paikallisherruus pysynyt Hakametsän hallin eteläpäässä.
Tapparan vaihtuvuus
Tällä kaudella on menty eteenpäin, Tampere-cupin peli ja ensimmäinen paikallispeli päättyivät tasan. Tappara aloitti kauden hyvin, mutta sitten on tapahtunut pientä tökkimistä. Voittoja on tullut plakkariin 5 kappaletta, ja tappioita seitsemän. Viime kauden mestarit menettivät lähes eniten pelaajia joukkueestaan, ja sitä korjaustyötä tehdään parhaillaan. Pelaajia on tullut ja mennyt. Palikoita haetaan paikalleen, mutta yhdessä kaudessa joukkuetta ei paranneta viime kauden kopioksi, jos sellaista edes haetaan.
Valmennukseen on tullut uutena miehenä Mika Saarinen. Uudet metodit vievät aikansa, joten sen suhteen on turha hötkyillä. Harva valmentaja saa täysin uuden porukan pelaamaan nopeasti, varsinkin kun pelaajapaketti täytyy aloittaa nollista. Vanha systeemi pois pelaajien mielestä, ja uutta tilalle.
Tapparan vahvuuksia on ollut tällä kaudella maalivahtipeli, ja se jatkunee hyvänä, kun viime vuosien mv-valmentaja Jaakko Siren palasi joukkueeseen mukaan.
Jotain “tarttis silti tehrä”. Joukkue majailee sijalla 11, ja ottelut ovat ollet tuskaisia. Kun kiekko ei mene maaliin, niin eipä silloin juuri pelejä voiteta. Kuudessa kotiottelussa 12 maalia, eipä niillä voittoja juuri tule. Ilveksen vastaavat luvut ovat 6 ottelua, 26 maalia. Kotiyleisö on saanut ainakin rahoilleen vastinetta.
Ilves parantanut
Ilves aloitti kauden huikeasti, joukkue oli jo vähän aikaa sarjakärjessä. Sitten tuli musta hetki, ja neljä ottelua meni tappioilla. JYPiä vastaan joukkue paransi selvästi. Nyt on mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu jatkossa. Pysyykö vire päällä vai oliko JYP-peli vain pieni “työtapaturma”.
Ilveksellekin on tullut uusi valmentaja, Lukkoa 90.luvulla valmentanut Vaclac Sykora. Pelitavan oppiminen vie aikaa myös Ilveksellä, mutta viime kauden pohjanoteeraus on unohdettava.
Viimein pitkästä aikaa paikallispelit ovat todennäköisesti palautuneet sille tasolle, mitä jääkiekkoilun kehdossa on odotettukin. Ei kahdeksan peliä samaa vastustajaa vastaan ole järkevää. Ennen kun pelejä oli vain neljä kaudessa, niin niitä odotettiin pelaajien ja katsojien toimesta. Ottelun ratkaisija sai kaupungilla ihailevia katseita osakseen, hävinneen puolen pelaajat eivät kehdanneet ihmisten ilmoille juuri mennä lainkaan. Ja ne ottelut olivat lähes poikkeuksetta loppuunmyytyjä ja tunnelma oli mitä mainioin. Nykyään kuulee toisessa päässä istuvan ihmisen yskinnän. Hakametsä on muuttunut kirkoksi.
Entä itse ottelu?
Illan ottelussa voi käydä kuinka päin tahansa. Kuntopuntari on Ilveksen puolella, mutta niillä voi heittää vesilintua Tampereella. Ottelu päättyy kuitenkin 12-12-lukemiin, maalivahdit eivät pelaa lainkaan, ja Raimo Helminen sekä Janne Ojanen heitetään suihkuun tappelusta.