Ilveksen vuoristorataa
Ilves on voittanut kaksi ottelua tämän kauden liigassa ja hävinnyt kolme.
Voittoa seuraa tappio, hyvää virettä ei saada pidettyä päällä.
HPK:ta vastaan Ilves pelasi huonohkosti, pelin taso vaihteli huimasti jopa pelin sisällä.
Esim. toisessa erässä Ilves teki yhden maalin, mutta Joni Puurula Kerhon maalissa ei saanut ainuttakaan torjuntaa.
Kolmannen erän Ilves oli hallitsevampi osapuoli, vaikkakin HPK voitti pelin Eero Somervuoren viime hetken maalilla.
Silloin kun Ilves haluaa, se osaa pelata taktillisesti hyvin, mutta keskittyminen ei vielä riitä täyttä 60 minuuttia.
Peli on parantunut liigan alusta lähtien koko ajan, mutta vieläkään ei olla sillä tasolla, mitä joukkue ajaa takaa.
Ilveksen tsekkihyökkääjien sekä David Nemirovskyn muodostaman ketjun peliä on ilo katsella. Miehet pyörittävät peliä,
ja jatkuvasti tietävät, missä ketjukaveri on. Syötötkin ovat sen mukaisia; lähes sokkosyötön näköisiä, mutta silti
kiekko löytää kaverin lavan. Em. herroista on varmasti iloa Ilvekselle huomattavasti enemmän, kunhan koko joukkueen peli avautuu uomiinsa.
Nuori Tuomas Nissinen on korvannut ykkösmaalivahti Bruce Racinen erittäin hyvin. Ottaen huomioon, että mies pelaa
ensimmäistä kauttaan liigassa, ovat otteet silmää tyydyttäviä. Paluukiekkoja Nissiselle tulee aika paljon, mutta puolustajat ovat sisäistäneet Nissisen pelityylin, eivätkä vastustajat usein pääse ensimmäisenä paluukiekkoon kiinni.
Puolustuksen tukipilariksi on nousemassa Bert Robertsson. Hän pelaa perusvarmaa peliä, ei häikäise, mutta ei taatusti petäkään. Tietää mitä tekee, ammattimiehen lailla.
Ennen kautta puolustuksen tukipilariksi kaavailtu J-P Laamanen on pettänyt pahasti odotuksiin nähden. Sekavaa peliä, puolustuspäässä isoja ongelmia ja mikähän vika miehen luistimissa on? Vai onko hänellä krooninen keskikorvan tulehdus? Jos Laamanen saa parannettua peliään, on Ilveksen puolustus astetta kovempi.
..kun maalihanat aukenivat
HIFK ja Ilves pelasivat 90-luvun puolenvälin jälkeen erittäin kiihkeätempoisia ja hienoja otteluita. Nyt ne ovat muisto
vain. Joukkueet ovat olleet muutaman vuoden alamaissa, verrattuna kauteen 1997-1998. Syitä on monia molemmilla.
HIFK:n pelityyli on aina ollut SM-liigajoukkueista lähinnä NHL-tyyliä. Peliä pyritään pelaamaan
nopeasti ja otteet ovat kovia. Joskus on ylilyöntejä sattunut, mutta usein joukkue on kärsinyt niistä turhaan. Ja kun kerran on saanut maineen, siitä pidetään kiinni lopppun asti ns. "asiantuntijoiden" mielestä. Joukkue kerää ihailijoita
ja vihailijoita.
HIFK on saanut pidettyä viime kauden lopussa saadun vaihteen päälle. Välillä vain vaihde putoaa päältä pois.
Kärppiä vastaan HIFK menetti kahdesti kolmen maalin johdon, mutta voitti ottelun loppujen lopuksi.
HIFK on tällä kaudella tehnyt eniten maaleja - ja myös päästänyt eniten. HIFK:n hyökkäys toimii, puolustus ei niin hyvin. Kuten myös Ilveksellä.
HIFK hankki keväällä Tapparasta maalivahti Tom Draperin. Draper ei ole ollut HIFK:ssa sillä tasolla, millä hänet on totuttu näkemään. Tapparassa mies pelasi välillä todella maagisesti ja turhautti vastustajan hyökkääjät.
Helsingissä se on vain muisto mukavissa iltapäiväunissa. Maalivahtipeli on se, millä joukkue pärjää pitkässä juoksussa.
Varamaalivahti Timo Laaksoharju on hyvä maalivahti, mutta ei vielä valmis ykköseksi liigatasolla.
Puolustuksen ykkösmiehenä häärii taitava tsekkipelaaja Marek Zidlicky, vaikkei pisteitä ole paljoa tullutkaan ( vielä ) .
HIFK:n puolustuksen ja koko liigan puolustajien pistepörssiä johtaa Robert Kantor. "Urkurin" pelotteena siniviivalla on erittäin kova lyöntilaukaus. Kun vielä pakistossa pelaavat Pasi Saarinen ja Riku-Petteri Lehtonen, luulisi, että
oma pää pysyisi puhtaana.
HIFK:n hyökkäys on ollut tehokas, kuten aikaisemmin tuli mainittua. Varsinkin nelosketjussa kautensa aloittanut
Carlo Grünn on yllättänyt erittäin positiivisesti, ainakin suuren yleisön. HIFK:ssa on tiedetty nuorukaisen potentiaali. Vai kuka odotti, että Grünn on pistepörssin kärjessä yhdessä Ilveksen David Nemirovskyn kanssa? Myös superlahjakas Tuomo Ruutu on ollut vireessä, tällä hetkellä piste per ottelu tahtia. Hyökkäyksessä ovat vielä seuraavat nimet: Timo Pärssinen, Roman Simicek ja muut huippupelaajat, ei ihme, että joukkue johtaa maalintekokilpailua tällä hetkellä.
Lopputulosta odotellessa
Ilveksen ja HIFK:n ottelut ovat olleet aina tasaisia. Ei myöskään tämä ottelu muuta odotuksia mitenkään.
Viime kaudella HIFK ei kyennyt voittamaan Ilvestä kertaakaan. Vain kerran päädyttiin pistejakoon, kolmessa muussa pelissä
voiton korjasi Ilves. Mikäli molempien joukkueiden tämän kauden trendi pitää, ottelun jälkeen tulostaululla on korkeintaan
muutaman maalin ero suuntaan tai toiseen, sekä aika varmasti paljon maaleja tehtynä.