Ottelusarja on ollut erittäin tasainen, vaikka etukäteen oli puheita HIFK:n selvästä hallinnasta. Ilves on iskenyt altavastaajan roolista rinnalle ja ohi. Voitettuaan neljännen ottelun joukkue pääsi tilanteeseen, jossa sillä on kolme mahdollisuutta katkaista sarja. Kolmannen kerran kohdalla on myös HIFK:lla sama mahdollisuus.
Ilves pelasi jokaisessa voitto-ottelussa hieman eri tyylillä. Tuorein ottelu oli sensijaan tyyliä “annetaan olla”. Ketään ei juuri kiinnostanut pelaaminen. Ei kai vierasottelu niin pelottava ole?
Edellisellä kerralla kuitenkin voitto saatiin puhtaalla pelillä HIFK:sta. Joukkueella on hyvät mahdollisuudet voittaa ottelu. Se vaatii vain joukkueelta taistelua ja tahtoa hamaan loppuun asti.
Juha Pitkämäki, joka edellisissä otteluissa nousi viimeiseksi lukoksi, oli kuolevainen sunnuntain ottelussa. Hänet vaihdettiinkin ensimmäisen erän jälkeen Tuomas Nissiseen, joka ei päästänyt enää yhtään maalia ottelun lopun aikana. Tosin HIFK:ltakin oli paras terä poissa.
Koko Ilveksen joukkue näytti aneemiselta ja mistään ei haluttu tehdä töitä. HIFK rankaisi kovaa ja nopeasti. Ilveksen valmentaja Vaclav Sykora lienee pitänyt tarpeellisen puhuttelun joukkueelle, jotta edellisen ottelun kaltainen ei toistu.
Aktiivinen pelaaminen on kaiken a ja o. Peruuttelemalla ei maaleja synny. Vaikka eräillä keskustelupalstoilla on Ilveksen pelitapaa haukuttu HIFK:n kannattajien toimesta, ei epätasapainoisella pärjää missään. Eräitten keskustelijoiden mielestä Ilves jopa kahvaa. Mutta eihän sellainen voi pitää paikkansa, eihän? Ilveshän on legendaarinen taitojoukkue. HIFK pelaa kaunista, jopa valloittavaa jääkiekkoa. Lisää tälläistä halleihin. Kaikki muut pelaavatkin huonoa jääkiekkoa.
Ja sitten takaisin päiväjärjestykseen..
HIFK näytti olevan jo hetken ahdingossa kun Ilves painoi päälle. Maalivahtipeli ei toiminut, hyökkääjät eivät saaneet mistään kiekkoa sisään, selityksiä tappioille keksittiin mitä ihmeellisimmistä syistä. Suurin syy tappioihin oli se, että Ilves yksinkertaisesti pelasi tehokkaampaa jääkiekkoa kuin HIFK. Siitä on turha valittaa. Miettikääpä itse. Haluatteko että joukkueenne pelaa tehokasta jääkiekkoa ja voittaa otteluita VAI pelaa hienoa jääkiekkoa, mutta häviää ottelunsa?
Onhan tuohon edellämainittuun asiaankin muitakin teitä kuin ääripäät, eli molemmat voidaan yhdistää.
Jan Lundellin siirto maalille Dave Stathoksen sijaan oli oivallinen valinta Hannu Aravirralta. Sitä odotettiinkin jo, koska Stathos ei ole onnistunut mestaruuteen vaadittavalla torjuntateholla. HIFK pelasi ensimmäisen erän kuin hurmoksessa, mutta ottelun taso laski romahdusmaisesti toiseen ja kolmenteen erään. Ottelu oli käytännössä ohi, koska pudotuspeleissä on vaikeampaa päästä takaa-ajoasemassa rinnalle ja edes ohi.
Joukkueen paras pelaaja on ollut allekirjoittaneen mielestä Pasi Saarinen. Pisteitä ja varmaa peliä illasta toiseen. Maalintekijöitä saatiin pudotuspeleissä lisää, joten voidaan odottaa lisää tehoja useammalta pelaajalta.
Kuudennesta ottelusta odotetaan sähköistä kohtaamista. Illan ottelu voi päättää toisen joukkueen kauden ja jatkaa toisen kautta. Tai sitten pelataan kerran vielä. Vain voittajat muistetaan.