Lauantain ottelun joukkueilla on ollut vaikeuksia maalinteossa. IFK on pystynyt tekemään kolmessa ottelussa viisi maalia, Pelicans neljä. Keskenäisessä ottelussa vanhat tilastot eivät kuitenkaan merkitse paljoa ja maalihanat saattavatkin aueta kunnolla.
Pelin avainalueista maalivahtipeli on joukkueilla suhteellisen tasaista. IFK:n maalivahti Dave Stathos ei ole pelannut ns. unelma pelejä tällä kaudella, eikä välttämättä ole edes maalissa. Pelicansin maalilla kaksi ottelua kolmesta pelannut Mikko Rämö ei ole ollut syy joukkueensa tappioihin. Erikoistilannepelaamisessa IFK on ollut joukkueista selvästi vahvempi, vaikkakin otos on vielä pieni. Ylivoima IFK:lla on toiminut n. joka viidennellä kerralla, Pelicansilla kerran kuudestatoista. Alivoimien luvut on samassa suhteessa ylivoiman kanssa. Erikoistilannepelaaminen saattaakin kääntää vaakakuppia IFK:n suuntaan ennakkoveikkailuissa.
Pelicans kaipaa ratkaisijoita
Kahden tappion jälkeen Pelicans hävisi myös kotiottelunsa JYPiä vastaan, mutta sai peliään jo paremmin auki. Pelicans hallitsi peliä ja laukoi vastustajan maalia kohti peräti 45 kertaa. Joukkueen valmentaja Petteri Hirvonen pitikin luonnollisesti joukkueensa suurimpana ongelmana jyväskyläläisiä vastaan nimenomaan maalintekoa.
Pelicansin riveistä puuttuu vielä IFK:ta vastaan pelikiellosta kärsivä Shayne Toporowski. Ykkösketjun ratkaisijaksi kaavaillun Toporowskin puuttuminen näkyy varmasti Pelicansin hyökkäyspelissä. Pelicansin toistaiseksi tehokkain pelaaja on ollut kapteeni Jari Kauppila kahdella maalillaan. Kokeneempaa osastoa Pelicansin hyökkäyksessä edustaa IFK:stakin tuttu Toni Mäkiaho. Nuoret Daniel Widing, Oliver Setzinger ja Olli Julkunen ovat suurissa rooleissa.
Pelicansin puolustuksesta löytyy myös varmasti kotiyleisöä kiinnostava uusi nimi, Santeri Heiskanen. Heiskanen, joka värikkäänä pelaajana harvoin onnistuu epäonnistumaan kentällä näkymisessä muistetaan vuosistaan IFK:n puolustuksessa ja hyökkäyksessä. Toisen uuden nimen, Radek Philippin ja Martin Cechin lisäksi Pelicansin puolustus on hivenen ohut, ja saattaakin joutua vaikeuksiin jos IFK saa hyökkääjänsä liikkeelle ja painetta hyökkäyspäätyyn.
IFK kaipaa ratkaisijoita
IFK:n suurimpia ongelmia on ollut tehojen jakautuminen epätasaisesti. Toistaiseksi käytännössä kaikki joukkueen maalit ovat syntyneet ykkösketjun Pärssinen-Harkins-Kuhta järjestäminä. IFK:n ykkönen onkin sitten toiminut paremmin ja varsinkin sentteri Brett Harkins on pystynyt luomaan paikkoja muille pelaajille. Lappeenrannassa viimeistely ontui, mutta varsinkin ylivoimalla ykköseltä voi edelleen odottaa tehoja.
IFK:n nuoret pelaajat ja tsekit Martin Spanel ja Roman Vopat ovat olleet pettymyksiä. Otteluiden voittaminen on suhteellisen vaikeaa niin kauan kun kakkos- ja kolmosketjuilta ei tule minkäänlaista panosta. Nuoremmat nuoret Arttu Luttinen ja Eetu Holma ovat valmiita ottamaan suurempaa roolia hyökkäyksessä mikäli muiden pelaajien otteet eivät ala parantua.
IFK:n puolustus on toistaiseksi toiminut suhteellisen hyvin. Ajoittain pelaajat ovat tehneet turhia virheitä, mutta kokeneempien Mikko Kurvisen ja Pasi Saarisen paluu kaukaloon auttanee asiaa. Näillä näkymin IFK:n puolustus saa lisää lisävahvistusta vasta ensi torstaina Bluesia vastaan.
IFK:n kapteenin ja tärkeimmän puolustajan Toni Söderholmin otteet ovat toistaiseksi vaihdelleet huomattavasti kauden aikana. Avausottelussa syntyi kaksi maalia Jokereita vastaan, mutta Tappara-pelissä Söderholmilla oli vaikeuksia omassa päässä ja edellisessä ottelussa Lappeenrannassa Söderholmilla ajettiin suihkuun protestoinnin takia.
IFK:n maalivahtikysymys on mielenkiintoinen. Kakkosvahti Timo Laaksoharju pelasi torstaina lainassa Järvenpään Haukoissa, ja torjuikin 42 kertaa ja joukkueelleen jatkoaikavoiton. Laaksoharjun pesti Haukoissa kesti ainoastaan yhden pelin eikä hänen pelaamisensa Pelicansin vastaan olisi mitenkään kovin kaukaa haettu ajatus.