Epäselvyyttä ei varmasti siis ole siitä, kuka on illan seuratuin hahmo. Karalahdelta on kuitenkin melkoisen turha kuitenkaan odottaa mitään ihmetekoja, sillä takana on puolentoista vuoden pelaamaton jakso.
Mielenkiintoa toki herättää, saako Jere Karalahti luotua IFK:hon sitä henkeä, joka joukkueelta on ollut kateissa jo kaksi kautta. Eikä tämän kauden alkukaan mitään herkkua ole katsojille tarjonnut. IFK:n lauantainen jatkoaikavoitto saattoi tuntua hienolta, mutta jääkiekollisia hienouksia pelistä sai hakea suurennuslasin kanssa.
Ulkomaalaiset, IFK:n ikuinen murheenkryynikö?
IFK:lla on ollut suuria ongelmia ulkomaalaisten hankinnan kanssa useana kautena Pentti Matikaisen alaisuudessa ja näin on tälläkin kaudella. IFK:n viidestä ulkomaalaisesta vain keskushyökkääjä Brett Harkins on tehnyt tarvittavaa työtä, jotta häntä voidaan kutsua ulkomaalaisvahvistukseksi. Harkins pelasi itsensä IFK-fanien sydämiin viimeistään lauantaina syöttäessään peräti viisi IFK:n kuudesta maalista. Harkins on kaikenkaikkiaan syöttänyt IFK:n 11:sta maalista kahdeksan, joten turhasta miehestä ei ole kyse.
Muut ulkomaalaiset sen sijaan saavat katsoa pitkään ja hartaasti peiliin. Viime kauden sensaatioksi noussut Dave Stathos on ollut kaukana tasostaan, eikä ole pelannut huippupelejä sitten viime kauden runkosarjan. Keskitasoa mies on ollut, mutta se ei missään nimessä ole riittävää IFK:n kaltaisessa seurassa, jossa odotukset ovat korkealla. Ladislav Benysek on pelannut taas perusvarmaa puolustuspeliä, mutta muutaman kerran oli pahasti tuuliajolla Pelicansin nopeita hyökkääjiä vastaan.
Tsekkihyökkääjistä taas Roman Vopat on laskenut vahvasti tasoaan ja Martin Spanhel on tapauksena ihan omaa luokkaansa. Taklauksia välttelevä, maskia maalinkulmalla tekevä tsekki ei ole lähelläkään häneltä odotettavaa tasoa. Ainakin Spanhelin jatkosta IFK:ssa on liikkunut useita huhuja, eikä miehen kannalta mitenkään mairittelevia.
Kotimaisissakin vain muutamia onnistujia
Osalta IFK-kannattajia aina negatiivista palautetta saava Kimmo Kuhta on pelannut tasaisen varmasti, kuten viime kaudellakin. Mies pistää kiekon maaliin pienemmästäkin tilasta ja on osoittanut, että viime kauden 22+16=38 pistettä 43 ottelussa eivät tulleet pelkällä tuurilla. Toinen hyvin onnistunut pelaaja on Kuhdan kanssa samassa ketjussa pelaava Timo Pärssinen. "Pärä" on varsinkin alivoiman taistelullaan pyrkinyt herättämään hyvin joukkuettaan.
Puolustajista kohtalaisesti ovat onnistuneet Toni Söderholm, jolla hänelläkin on puolustuspelaamisessa parannettavaa ja Pasi Saarinen, joka on pitkän tauon jälkeen palaamassa omalle tasolleen.
Sinänsä surkeaa IFK:n kannalta, että tässä ovatkin kotijoukkueen ainoat onnistujat. Jotta IFK:lla olisi edes pienoinen mahdollisuus kaataa vahvassa vireessä oleva Espoon Blues, on muidenkin kentällisten otettava pelistä vastuuta. Jokaisen olisi hiljalleen aika miettiä, löytyykö IFK-henkeä paidan sisältä vai pitäisikö koko teoria IFK-hengestä haudata Töölöpallokentän Saharaan?
Bluesilla tiukka ohjelma
Espoon Blues, jonka ulkomaalaishankinnat ovat onnistuneet huomattavasti IFK:ta paremmin, on kolmen voitollisen ottelun jälkeen hävinnyt kaksi seuraavaa, tosin nekin vain yhden maalin erolla. Viimeisin tappio tuli eilen, kun Tampereen Ilves haki pisteet Espoon Areenalta.
Blues sai jo eilen takaisin vatsaflunssasta kärsineen, myös helsinkiläisyleisön suosikin, Jan Calounin. Caloun on vaarallinen jokaisessa tilanteessa, jossa mies kentällä on.
Bluesin hyökkäys ei ole hirveästi viime kaudesta uudistunut miehistöllisesti, mutta pelillisesti on. Ted Satorin siirryttyä ykkösluotsiksi Bluesin peli on alkanut muotoutumaan tiukan puolustuksen, hyvien vastahyökkäysten ja luisteluylivoiman kombinaatioksi, jolla monet tulevat olemaan tulevan kauden liigassa espoolaisia vastaan helisemässä.
Mainittavina pelaajana Bluesista ovat kunnostautuneet vanhat konkarit Marko Tuomainen, Markku Hurme ja Bruce Gardiner, joilta odotetaan vahvaa panosta myös IFK:ta vastaan. Varsinkin kaksi ensinmainittua heräävät varmasti taistelemaan entistä joukkuettaan vastaan.
Bluesin maalilla pelaava Jere Myllyniemi on noussut puskista liigan huipputorjujien joukkoon. Mika Oksan valitettavan sairastumisen vuoksi Bluesin ykkösmaalivahdiksi noussut Myllyniemi on ottanut oman paikkansa Bluesin maalin suulla. Tosin on vielä epävarmaa, peluuttaako Blues-valmennus Myllyniemeä kahtena peräkkäisenä päivänä.
Miten käy?
Ottelu oli vielä ennen eilistä Blues-Ilves-ottelua selvää kauraa Bluesille, sillä niin lepsuja IFK:n otteet ovat olleet kotikaukalossa. Bluesin toinen peli kahteen päivään ja Karalahden paluun tuoma noste katsomossa saattavat hieman tasoittaa puntteja. Kovan päivätyön saa IFK-silti ottelussa tehdä, jotta se pääsisi pisteiden makuun Bluesia vastaan.
Molemmat joukkueet pääsevät otteluun ilmeisen täysillä kokoonpanoilla, koska mitään suurempia loukkaantumisia ei kummallakaan ole.