Mielipide

Kruunu vai sarvet?

NHL / Kolumni
Kuinka pysäyttää Los Angeles Kingsin ykkösketju? Kumpi on finaalisarjan parempi maalivahti? Kenestä tulee kauden 2011–2012 Stanley Cupin voittaja? Jatkoajan NHL-toimittajat vastaavat finaalisarjan kiperimpiin kysymyksiin.

Todennäköisyyksiä vastaan pudotuspelien alusta asti taistelleet New Jersey Devils ja Los Angeles Kings ovat hakemassa silausta hienolle pudotuspelikeväälleen. Runkosarjasijoituksessa jokaisella kierroksella vahvempiaan kaataneet idän kuutonen Devils ja vielä suurempi nousija, lännen kahdeksanneksi sijoittunut Kings, ratkovat nyt paremmuuttaa historiallisen yllättävässä ottelusarjassa ensimmäistä kertaa toisensa pudotuspeleissä kohdaten.

Ilja Kovaltšukin, Zach Parisen ja Martin Brodeurin johtama New Jersey on vasta historian toinen kuudennelta sijalta finaaliin ponnistanut joukkue (ensimmäinen oli Calgary Flames vuonna 2004). Tähdille taustatukea ovat antaneet kaikki neljä tasaisesti onnistunutta ketjua, sekä runkosarjassa tasapaksummin esiintynyt puolustusmiehistö. Myös Marek Zidlickyn hankinta siirtotakarajan umpeutuessa on osoittautunut jälleen kerran onnistuneeksi liikkeeksi toimitusjohtaja Lou Lamouriellolta.

Kahdeksannelta sijalta finaaliin ponnistanut Los Angeles puolestaan on kevään 2006 Edmonton Oilersin ohella toinen joukkue, joka on onnistunut yrityksessään sitten konferenssijärjestyksen mukaisten pudotuspelijoukkueiden jaon tultua voimaan kaudella 1993-94. Kings-kevään voimahahmoja ovat olleet erityisesti Dustin Brown, Anze Kopitar sekä maalivahti Jonathan Quick. Myös kaksikko Mike Richards - Jeff Carter sekä jo useaan kertaan flopiksi tuomittu Dustin Penner ovat onnistuneet pudotuspeleissä useamman kerran.

Ennen finaalisarjaa pudotuspelien pistepörssiä johtaa Devilsin Kovaltšuk tehoin 7+11=18. Kahden pisteen päässä kolmantena on Kingsin Brown. Myös ainakin Kopitarilla ja Parisella on vielä hyvät saumat taistella kevään pistekuninkaan tittelistä 15 ja 14 kertyneellä pisteellä.

Maalivahdeissa tilastoetu on Quickin puolella, sillä päästettyjen maalien keskiarvo 1,54 sekä torjuntaprosentti 94,6 ovat selkeästi Brodeurin vastaavia (2,04 ja 92,3) edellä.

Jatkoajan toimittajat kävivät läpi ottelusarjan kuumimmat kysymykset.


Rob Scuderi on suuressa roolissa Kingsin takalinjoilla.

Los Angelesin ykkösketju on ollut pudotuspelien paras ketju tasakentällisin. Millä keinoin DeBoer kumppaneineen aikoo pysäyttää Kingsin ykkösketjun?

Saara Vähäkuopus: Devils on ollut jokaisessa tämän kevään ottelusarjassaan tasakentällisin erinomainen. Devilsin viisikkopuolustus on tiivis ja vaikkei puolustajisto paperilla näytäkään poikkeuksellisen nimivahvalta, on Peter DeBoerin puolustajien peluutus onnistunut mainiosti. Devilsin puolustuspää masensi Flyersin nimekkäät maalitykit ja Rangersin tähdet. En näe, että Kingsillä on heittää kehään edellisiä vastustajia vahvempaa hyökkäystä kuumasta ykkösketjustaan huolimatta. Kingsin ykkösketju pysähtyy samoin eväin kuin edellisten: vahva karvauspeli, tiivis viisikkopuolustus ja Martin Brodeur.

Vili Pihlajamäki: DeBoer on onnistunut pudotuspeleissä juuri siinä, ettei lähde reagoimaan liiaksi mihinkään yksittäiseen osatekijään. Panthers oli yllättäjänä mukana ja vielä kotiedulla, Flyers Claude Giroux’n johdolla oli tehokas ensimmäisellä kierroksella ja konferenssivoittaja Rangers Idän finaaleissa kaatui juuri sillä kuuluisalla omalla pelillä.

Devilsin neloskenttä on ollut erittäin pirteällä päällä ja rohkealla pelillään on saanut vastustajansa sekaisin. Tehoja on tullut erittäin hyvin. Niin hyvin, että niitä odotetaan jo lisää. Yksittäisissä vaihdoissa ainakin DeBoerin kannattaisi kokeilla rohkeasti tuota ykkösketju vastaan nelosketju.

Antti Wennström: Maltilla ja kylmäpäisyydellä. Stanley Cup -kokemus ja viisas, maltillinen pelaaminen pitää avaimia aggressiiviselta ja vauhdikkaasti karvaavalta Los Angelesilta pois. Ykkösketjun pysäyttäminen näyttää mahdottomalta, mutta Dustin Brown ja kumppanit eivät saa päästä Devilsin korvien väliin, kuten esimerkiksi Phoenixille näytti käyvän. Oma peli katoaa, jos tuijottaa liikaa siihen, mitä ärsyttävä vastustaja tekee.

New Jerseyn alivoima on ollut surkeaa (74,2%), mutta Los Angelesin ylivoima (8,1%) on vielä onnettomampaa. Kumpi onnistuu kaunistamaan numeroitaan tässä sarjassa?

Pihlajamäki: Kingsin leirissä ollaan varmasti tiedostettu tämä ylivoiman surkeus. Epäilemättä he ovat harjoitelleet uusia kuvioita Lännen finaalien ratkettua. Hyökkäysosastoa riittää kahteen taitavaan ylivoimakentälliseen ja viivalla on Drew Doughtyn tasoinen pommittaja. Uskon Kingsin tekevän useamman ylivoimamaalin tämän kevään finaaleissa.

Vähäkuopus: Ei pidä unohtaa, että runkosarjassa Devils pelasi koko liigan parasta alivoimaa. Ruma alivoimaprosentti pudotuspeleissä johtuu osittain Florida-sarjasta, jossa Devilsin alivoima epäonnistui syystä tai toisesta pahasti (66,7%). Jos katsotaan Devilsin myöhempien otteluiden lukemia, nähdään paremmin joukkueen tämän hetkinen taso. Philadelphiaa vastaan alivoimaprosentti oli sentään 84,2%.

Rangersia vastaan Devilsin alivoima petti alkupään otteluissa, mutta viimeiset kolme peliä Devils on pelannut päästämättä ensimmäistäkään maalia alivoimalla. Devilsin edelliset pudotuspelivastustajat ovat lisäksi olleet tehokasta ylivoimaa pelaavia joukkueita, joten sanon tähän, että erikoistilanteissa etu on ehdottomasti New Jerseyn puolella ja alivoimaprosentti paranee.

Wennström: Todennäköisemmin alivoimaprosentti, mutta ensisijaisesti viitaten tuon Florida-sarjan aiheuttamaan tilaston "vääristymään", ja yleiseeen maalilukujen laskemiseen. En usko maalijuhliin finaalisarjassa.

Ilja Kovaltšuk on tehnyt ylivoimamaaleja yksinään (5) melkein yhtä paljon kuin Kings-pelaajat yhteensä (6). Pitääkö Losin ottaa Devilsin viivatykki erityisesti huomioon vai onko venäläisen vire niin kova, ettei edes erikoisvartiointi pysty häntä hyydyttämään?

Wennström: Peluutusta sopii seurata mielenkiinnolla. Kings on jakanut pakkiparinsa niin, että liikkuva puolustaja pelaa puolustavamman kanssa, eli varsinaista "nollapeliparia" sillä ei ole, eikä varmasti tule. Brown ja kumppanit tulevat varmasti taklauksin hiillostamaan venäläistähteä. Puolustajista parhaiten Iljan perässä pysyy ykköspari Doughty-Rob Scuderi.

Vähäkuopus: Devilsin hyökkäyksestä löytyy syvyyttä, joten pelkkä Kovaltšukin pysäyttäminen tuskin kantaa loppuun saakka. Sen lisäksi Kovaltšuk on ilmeisen haasteellinen vartioitava: löytyy kokoa, taitoa, näkemystä ja laukausta. Ehdottomasti Kingsin täytyy ottaa Kovaltšuk huomioon, mutta kokonaan häntä tuskin on mahdollista hyydyttää, enintään aavistuksen haitata.

Pihlajamäki: Venäläishyökkääjä pitää laskea viivapelaajaksi muiden joukossa. Erityishuomion antaminen saattaa herpaannuttaa alivoimaneliön peliä, ja muille Devils-hyökkääjille aukeaa tilaa. Zach Parise, Patrik Elias, Travis Zajac ja niin edelleen. David Clarkson on pelannut myös mallikkaasti ”Paholaisten” ylivoimakuviossa maalin edustalla. Venäläisen vire on kova, mutta maalihanan tyrehdyttäminen ei välttämättä vaadi kuin muutaman hyvän pelin. Venäläissielu voi turhautua nopeasti ja sen jälkeen paletti hajoaa.

Kuinka joukkueiden nelosketjut ovat ottaneet roolia tähän mennessä?

Vähäkuopus: New Jerseyn nelosketju pelaa elämänsä kevättä ja on ollut ratkaisevassa asemassa Devilsin pudotuspelimenestyksessä. Ryan CarterStephen GiontaSteve Bernier on tavallisen jarruketjun raatamisen lisäksi tehtaillut yhteensä tehot 9+10 ja ollut osallisena kahteen voitto-osumaan.

Kingsin nelosketju ei ole hyökkäyspäässä pisteillä juhlinut, mutta on hoitanut oman hommansa asiallisesti.

Pihlajamäki: Devilsin neloskenttä on ollut aivan huikea. Yleisesti pohjimmaisen hyökkäyskolmikon rooli on pelata 0-0:aa, mutta DeBoerin taistelijat ovat ratkaisseet pelejä. Kingsin vastaava on pelannut myös mallikkaasti, mutta tämän osaston keskinäinen kamppailu menee selvästi idän finalistille.

Wennström: Nostaisin Kingsin nelosketjusta esiin yhden pelaajan: Jordan Nolan. Kärkäs ja liikkuva pelaaja, joka vaikuttaa tulleen liigaan jäädäkseen. Nykyisin Latviaa valmentavan Ted Nolanin poika on Kingsin seitsemännen kierroksen varaus, joka heiluttaa tarvittaessa myös nyrkkejään. Pelaa vähän, tekee paljon. On tehnyt vain yhden maalin pudotuspeleissä, mutta voi yllättää.


Tuulettaako Elias jälleen?
Tomi Hänninen - http://www.chilipictures.fi

Onko joukkueissa vielä pelaajia, joilla olisi varaa parantaa otteitaan?

Wennström: Jeff Carter on tehnyt kolme neljästä pudotuspelimaalistaan samassa ottelussa. Kakkosketjun otteet ovat olleet pirteitä, mutta ei se nyt mikään mairitteleva saldo ole. Raikulipoika saisi edelleen ottaa itseään niskasta kiinni maalinteon suhteen.

Vähäkuopus: Täytyy sanoa, että loistavan runkosarjan jälkeen olisin odottanut varsinkin Patrik Eliasilta enemmän tehoja. Eliasin lisäksi potentiaali enempään olisi myös Petr Sykoralla, joka joutui Rangers-sarjassa jo penkitetyksi. Saa nähdä heruuko DeBoerilta Sykoralle luottoa jälleen finaalisarjassa.

Pihlajamäki: Vaikea Stanley Cup –finalisteista on heikkoja lenkkejä etsiä. Maalivahdit ovat loistaneet, puolustajat ovat tehneet oman pään hoitamisen lisäksi tehopisteitä ja joukkueiden edessä on viilettänyt hyvävireinen hyökkäyskalusto. Devilsin puolustuksen pääarkkitehteihin kuuluva Anton Voltšenkov pystyy nähtyä parempaan, joten asetetaan hänelle pienet suorituspaineet.

Finaaleihin ei päästä heikolla maalivahtipelillä, mutta onko Jonathan Quickilla nyt ennakkosuosikin asema Martin Brodeuria vastaan?

Wennström: On. Asetelma on sikäli hauska, että vielä 90-luvulla teinipoika Quick jännäsi pudotuspeleissä Brodeurin puolesta. Nyt Quick haastaa suosikkiaan, ja on tasaisuutensa vuoksi sarjassa etulyöntiasemassa. Finaalien osalta tilastot kuitenkin nollataan, nyt taistellaan entistä enemmän henkisellä puolella.

Vähäkuopus: Tämän hetken tilastoihin tuijottamalla Quick on on ennakkosuosikki. Brodeurin puolella on kuitenkin lähes ainutlaatuinen pudotuspelikokemus. Brodeur päihitti konferenssifinaaleissa jo yhden Vezina-kandidaatin, joten toisenkaan voittaminen ei liene mahdottomuus.

Pihlajamäki: Kyllä on. Quick oli jo runkosarjassa loistava ja otteet ovat vähintäänkin pysyneet samoina kevään edetessä. Brodeur on pelannut varmaa peliä ja lisännyt siihen muutaman näyttävän pysäytyksen. Quickin ennakkoasema Brodeuria kohtaan johtuu myös hieman joukkueiden välisestä asetelmasta. Näen Kingsin olevan hieman edellä, eikä vähiten maalivahtipelin ansiosta.

Kummasta joukkueesta leivotaan vuoden 2012 Stanley Cup –mestari ja miksi?

Pihlajamäki: Los Angeles Kings ansaitsee historiansa ensimmäisen Stanley Cupin voitoin 4-2. Joukkue on hävinnyt tämän kevään pudotuspeleissä vain 2 kertaa ja olisi vaikea kuvitella heidän häviävän neljä ottelua seitsemän ottelun otannalla. Joukkue on pitkästä aikaa rakennettu oikein.

Vähäkuopus: New Jersey Devils. Kingsiä vastaan pätee pitkälti samat reseptit kuin Rangersia vastaan. Puolustus on kummallakin joukkueella erinomainen, joten se kenellä on enemmän maalintekovoimaa vie finaalisarjan nimiinsä. Devils nostaa maljaa voitoin 4–2.

Wennström: Los Angeles Kings. New Jerseyn paikka finaalissa ei ole onnenkantamoinen tai vastustajan huonoutta. Jokaisella Devilsin kohtaamalla joukkueella on ollut tänä keväänä kuitenkin jokin heikkous, johon henkisesti vahva ja tasaisen leveä Devils on päässyt iskemään maltilla ja omalla rytmittämisellään.

Florida Panthersilla se oli kokemuksen puute ja peli tasakentällisin, Philadelphia Flyersilla se oli maalivahtipeli ja ratkaisupelaajien nuoruus, New York Rangersilla se oli kuluttavan pelityylin raskaus ja tehojen loppuminen. Los Angeles Kingsillä vastaavaa heikkoutta ei ole, eikä se anna yhtään virhettä anteeksi. Kings mestariksi voitoin 4-2.

» Lähetä palautetta toimitukselle