Philadelphiassa oli jo pidempään liikkunut ikäviä huhuja joukkueen nuorten keulakuvien, kapteeni Mike Richardsin ja Jeff Carterin tavasta viettää kosteita iltoja kaupungin yökerhoissa. Huhut kiihtyivät keväällä 2011 Flyersin pudottua pudotuspelien toisella kierroksella Boston Bruinsia vastaan. Tämä loi toimitusjohtaja Paul Holmgrenille paineen tehdä jotain. Riippumatta siitä, kuinka paljon puheilla lopulta oli tekemistä todellisuuden kanssa, jotain oli tehtävä. Philadelphiassa syntyi tarve päästä juhlivasta kaksikosta eroon. Lisäksi joukkue tarvitsi tilaa palkkakuluihin uuden ykkösmaalivahdin hankintaa varten.
Kesällä Carter sai lähtöpassit Columbukseen. Kaikki ymmärsivät tilanteen. Näin oli tehtävä. Mieluummin Carter, kuin Richards, ajateltiin. Kuitenkin vain hetkeä myöhemmin samana päivänä Flyers ilmoitti kaupanneensa kapteeninsa Los Angelesiin. Philadelphiassa oli epävirallisesti julistettu suruaika. Ainakin hetkeksi.
Syksyllä Richards näytti kotiutuneen Los Angelesiin hyvin, vaikka tehopisteitä ei edellisten kausien tahtiin syntynytkään. Hyvänä johtajana Richards sopi nuoreen Kings-ryhmään erinomaisesti. Carter sen sijaan tuntui tuskailevan, kunnes helmikuussa Columbus vaihtoi hänet Jack Johnsoniin. Carter muutti Kalifornian lämpöön Richardsin kämppäkaveriksi ja vanha huhumylly oli valmis. Epäilijöiden harmiksi molemmat keskittyivät kuitenkin edelleen kaukalon sisäpuolella tapahtuviin asioihin.
Siinä missä Flyersin pelaajat ovat Philadelphian tunnetuimpia tähtiä, saa jääkiekkoilija kulkea suhteellisen rauhassa Los Angelesissa filmitähtien ja muusikoiden viedessä suurimman huomion. Kaukalon ulkopuolella on siis tarjolla huomattavasti pienempi rooli, kuin urheiluhullussa Philadelphiassa. Molemmat pelaajat ovat myös nostaneet esiin sen, kuinka helppoa uuteen joukkueeseen oli sopeutua, kun organisaatiossa oli tuttuja kasvoja entuudestaan.
Runkosarjan perusteella näytti, että kaupasta oli eniten hyötyä Flyersille. Kahdesta ”omasta pojasta” vastineeksi saadut tulevaisuuden nimet Wayne Simmonds, Jakub Voracek, Brayden Schenn ja ensimmäisellä kierroksella Columbukselta saadulla varausvuorolla varattu Sean Couturier osoittivat olevansa kovia pelimiehiä jo nyt. Flyers pelasi vahvan runkosarjan, kun taas Kings joutui tekemään hartiavoimin töitä päästäkseen edes pudotuspeleihin. Sinne se kuitenkin selvisi, viimeisenä joukkueena läntisestä konferenssista.
Pudotuspeleissä Flyers putosi jo toisella kierroksella Devilsiä vastaan, mutta Kings on porskuttanut sensaatiomaisesti aina Stanley Cup –finaaleihin saakka. Finaaleissa vastaan asettuu juuri Flyersin pudottanut Devils. Jotta tarina olisi täydellinen, yhtenä vakuuttavaa jälkeä tehneen losangelesilaisryhmän menestyksen arkkitehdeistä on häärinyt Richardsin johtama ketju. Keskushyökkääjän tontilla operoiva Richards on ollut totutun vahva, kun tosipelit ovat alkaneet. Toisella laidalla pelaa niin ikään totuttua vaisummin runkosarjassa pelannut Dustin Penner. Toisen laitahyökkääjän paikalla viilettää aiemmin urallaan pääasiassa keskushyökkääjänä pelannut Carter.
Usein isojen pelaajakauppojen yhteydessä pohditaan sitä, kumpi joukkue voitti ja kumpi hävisi. Kuka kyykytti ja ketä. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että Richards ja Carter voivat näyttää heidät kaupanneelle Holmgrenille pitkää nenää. Molemmista leireistä on kuitenkin vakuuteltu, että mitään kaunoja ei ole. Pelaajakauppa teki hyvää molemmille joukkueille.
Selviksi voittajiksi on tässä vaiheessa jo helppo julistaa kaupassa liikkuneet pelaajat. Heistä jokainen on saanut uuden nosteen uralleen. Flyersissä oli tarjolla iso rooli nuorille hyökkääjille, kun taasen nuorekas Kings on oivallinen paikka kokeneemmalle pelaajalle, jolla parhaat vuodet ovat kuitenkin vielä edessä. Joukkueista Kings näyttää tällä hetkellä voittaneen kaupassa, mutta Flyersin vuoro saattaa hyvinkin olla jo ensi vuonna.
Siihen asti Philadelphiassakin varmasti jännitetään pääsevätkö seuran entiset ykkösvaraukset nostelemaan jääkiekon himoitunta palkintoa viimeisen finaalin päätteeksi.
