Los Angeles Kings sekä Phoenix Coyotes ovat edenneet pudotuspeleissä hyvin samanlaisilla sävelillä. Hyvä puolustus, tiivis keskialue, nopeat hyökkäykset ja huikea maalivahtipeli. Siinä lyhyesti Läntisen Konferenssin parhaiden joukkueiden tunnusmerkit. Mikä sitten erottaa joukkueet, ja miten ne ovat tänne asti selvinneet?
Kotiedun omaava Coyotes kohtasi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Chicago Blackhawksin. Tasainen sarja kääntyi kuitenkin lopulta Coyotesin eduksi otteluvoitoin 4-2. Toisella kierroksella vastaan asettui Nashville Predators, mutta tällä kertaa vastustaja ei kestänyt Phoenixin kyydissä viittä peliä kauempaa, Coyotesin vietyä sarjan nimiinsä lukemin 4-1.
Tasaisena joukkueena suorittavan kojoottilauman loistavan kevään taustalla löytyy myös isoja yksittäisiä onnistujia. Maalivahti Mike Smith on löytänyt itselleen Phoenixista uuden kodin, ja mikäs Arizonassa on asustellessa kun koppi tarttuu ja joukkue pärjää. Smithin kanssa puolustuspäätä on ollut tilkitsemässä Keith Yandlen ja Oliver Ekman-Larssonin johtama puolustus. Varsinkin nuoren ruotsalaispuolustajan otteet ovat olleet ajoittain jopa häikäiseviä.
Hyökkäyspäässä Coyotesin suurin yksittäinen yllättäjä on ollut tanskalaishyökkääjä Mikkel Boedker. Runkosarjassa vain 11 kertaa maalannut hyökkääjä on onnistunut pudotuspeleissä maalinteossa kolmesti. Boedkerista on muodostumassa Phoenixille isojen maalien mies, sillä hyökkääjän maaleista kaksi olivat jatkoaikamaaleja ottelusarjassa Chicagoa vastaan.
Runkosarjassa alisuoriutunut Los Angeles Kings on pudotuspeleissä herännyt henkiin. Ensin kaatui runkosarjan ykkönen Vancouver otteluvoiton 4-1, ja toisella kierroksella kumoon meni konferenssin kakkonen St. Louis Blues puhtaasti 4-0.
Maalivahti Jonathan Quick on ollut pudotuspeleissä huikeassa vireessä ja toisin kuin runkosarjassa, on tällä kertaa saanut tukea kenttäpelaajilta. Kings on tehnyt keskimäärin kolme maalia ottelussa ja on onnistunut jokaisessa ottelussa tekemään ainakin yhden osuman.
Los Angelesin hyökkäyksen kärjessä on kapteeni-varakapteeni -yhdistelmä Dustin Brown - Anze Kopitar. Kahden pelatun kierroksen jälkeen Brown on liigan tehotilaston kärjessä yhdeksällä plussalla ja iso sloveeni on jäänyt hänestä vain plussan verran. Molempien tilastoa kaunistaa myös alivoimaosuma, Brown on onnistunut jopa kahdesti vajaalla pelattaessa.
Ykkösduon lisäksi St. Louis-sarjassa kunnostautuivat runkosarjassa pettymyksen tuottaneet Mike Richards ja Dustin Penner. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikki Kingsin vakiohyökkääjät - nelosketjun sentteriä Colin Fraseriä lukuun ottamatta - ovat tehneet tämän kevään pudotuspeleissä ainakin yhden maalin, joten hyökkäyksestä lyötyy syvyyttä kahden kärkiketjun takanakin.
Merkittäviä poissaoloja kummallakaan joukkueella ei ole. Los Angelesilta puuttuu riveistään pitkäaikaispotilas Simon Gagne, Phoenixin joutuessa pärjäämään ilman pelikiellossa olevaa Raffi Torresia. Loukkaantumisista tai poissaoloista ei kumpikaan joukkue kuitenkaan etua saa.
Maalivahtipeli molemmilla joukkueilla on suurin piirtein niin hyvää kuin se vain voi olla. Näetkö kuitenkin, että tällä osa-alueella toinen joukkue saisi vaikka sen pienen, ratkaisevan edun?
Heikki Kallionsivu: Ei, en näe. Kumpikin maalivahdeista haparoi yhden voiton vastustajalle, sillä nähdynlaista huippupelaamista heiltä ei koko sarjaa tulla näkemään. Mutta kun molemmat tyrivät yhden ottelun, niin siinäkin suhteessa mennään tasatahtiin. Sekä Quick että Smith ovat kuitenkin tällä hetkellä “in the zone”, jolloin heidän silmissään kiekko näyttää isolta ja liikkuu hitaasti ja molemmilta tullaankin näkemään huikeita pelastuksia. Ero joukkuieden välillä syntyykin puolustuksessa ja ennen kaikkea hyökkäyksessä.
Juuso Sainio: Erot tulevat olemaan tällä osa-alueella pieniä, mutta mahdollisesti ratkaisevia. Smithin mailapelaamisesta olen jauhanut läpi pudotuspelien ja jatkan siitä vieläkin. Kings karvaa välillä todella aggressiivisesti, joka nostaa Smithin roolia Coyotesin pelaamisessa. Helpoin tapa purkaa loistava karvaus on pelata kiekko nopeasti omista pois, ja kun maalivahtisi pelaa yhtä hyvin kiekkoa kuin Smith? Kiekko tulee todella nopeasti Kingsin päätykiekon jälkeen takaisin keskialueelle.
Kiekkojen pysäyttämisessä maalivahdit tulevat todennäköisesti olemaan ihan samalla viivalla. Yksi tai kaksi helppoa maalia suuntaan tai toiseen, mutta tuolla osa-alueella miehet ovat tasoissa. Mailapelaamisessa Smith on kuitenkin todella paljon Quickia edellä, ja näin tasaisessa sarjassa se saattaa olla juuri se pieni ja ratkaiseva ero.
Phoenixin puolustajat ovat Rostislav Kleslan ja Keith Yandlen johdolla kunnostautuneet hyökkäyspäässä. Pystyykö Kings-puolustus vastaamaan Coyotes-pakkien tehoiluihin? Ja kestääkö isoja minuutteja kellottavien nuorten pakkien Drew Doughtyn ja Oliver Ekman-Larssonin kunto näin isoja jääaikoja?
Kallionsivu: Kings-puolustuksessa on hyödyntämätöntä tulivoimaa, sillä esim. ykkösylivoimassa pelaava Alec Martinez on vielä pisteittä pudotuspeleissä. Siksi en usko Phoenixilla olevan käytännössä niin paljoa hyökkäyssuunnassa tehokkaampaa puolustusta kuin mitä tilastot näyttävät.
Kestää, sillä nuorten pakkien onneksi he ovat saaneet levätä ennen sarjan alkua useamman päivän. Jos Blues- tai Predators-sarja olisi venynyt seitsemänteen peliin, niin urakoimaan joutuneena nuorukaisen otteet olisivat olleet vain varjo siitä, mitä lähipäivinä tullaan näkemään. Kummankaan fyysinen tai henkinen kunto ei vielä kestä jatkuvaa pitkäkestoista urakointia a la Chris Pronger tai Ray Bourque, mutta viikon tauon aikana nuoret miehet ovat ehtineet ladata akkunsa.
Sainio: Puolustuksessa joukkueet ovat myös erittäin tasaiset. Coyotesin puolustus on ehkä paperilla nimettömämpi, mutta jäällä kuusikko suorittaa loistavalla tasolla illasta toiseen. Chicago ja Nashville yrittivät painostaa tuon puolustuksen virheisiin aktiivisella karvauksella, mutta Smithin avulla puolustajat selvisivät noista yrityksistä jopa yllättävän helposti.
Kestää varmasti. Kuten Kallionsivu sanoi, tässä on jätkät saaneet ihan riittävästi lepoaikaa edellisten sarjojen jälkeen. Ekman-Larsson on myös siitä erittäin hieno puolustaja, että miehen pelityyli ei ole hirveän kuluttava. Pelaajat jaksavat varmasti. Kysymys onkin, pysyykö suoritusvarmuus läpi sarjan niin korkeana kuin nyt on nähty? Olen luottavainen, että Coyotesin puolella ainakin pysyy.
Los Angelesin ylivoima on ollut heikkoa ja Phoenixin vain keskinkertaista. Millä eväillä onnistumisprosenttia nostetaan? Pitäisikö antaa uusille miehiä mahdollisuus vai vanhoille uudet kuviot?
Kallionsivu: Losin pitäisi vaihtaa ykkösylivoiman maskimieheksi Dustin Brown Jeff Carterin tilalle. Carter pelaa liian kiltisti maalin edessä, eikä isosta kropastaan huolimatta estä tehokkaasti maalivahdin näkyvyyttä. Ei kaikkien maalien tarvitse tulla rannevedolla, vaan yhtä lailla pomppu perseestä lasketaan, joten siihen vaan maalivahdin maskin eteen seisomaan!
Ja viivamiesten Martinezin ja Doughtyn pitäisi laukoa enemmän maalia kohti, nyt kiekkoa siirrellään viivassa liian varovaisesti ja hitaasti.
Sainio: Viime keväänä Boston Bruinsin ylivoima oli surkeaa aina finaaleihin asti. Finaaleissa tuo ylivoima takasi joukkueelle Stanley Cupin voiton. Ylivoima on mielenkiintoinen pelin osa-alue. Joskus se ei vaadi kuin yhden tai kaksi onnistumista, jonka jälkeen koko ylivoimapelaaminen lähtee toimimaan kuin itsestään.
Vanhat sanonnat tulevat tässä toteen. Kiekkoja maalille, miehiä maskiin ja irtokiekot sitään. Molemmilta joukkueilta löytyy kyllä tarvittavat työkalut tehokkaaseen ylivoimaan. Yksinkertaistamisen kautta löytyy tässä tilanteessa tie onneen.
Brown-Kopitar -kaksikko on ollut Läntisen Konferenssin tehokkain parivaljakko pudotuspeleissä. Miten Dave Tippett apulaisineen aikoo vaientaa duon? Saako Martin Hanzal vai Boyd Gordon tehtäväkseen varjostaa iso sloveeni tehottomaksi? Ja minkä ketjun Sutter heittää Phoenixin johtavaa pistemiestä, nopeaa Antoine Vermetteä vastaan?
Kallionsivu: Uskon, että Sutter peluuttaa Mike Richardsin kenttää Vermetteä vastaan. Tärkeämpää kuitenkin olisi saada puolustuspäässä loistavasti pelannut Doughty samaan aikaan Vermetten kanssa jäälle. Ja mielellään Willie Mitchell neutraloimaan superpitkällä mailallaan ulottuva tshekkihujoppi Hanzal.
Sainio: Shane Doan ja Ray Whitney ovat olleet yllättävän vaisuja tähän mennessä, mutta syy löytyy juuri peluutuksesta. Tässä sarjassa Tippettin pitää pystyä peluuttamaan tuota ketjua tehokkaammin kuin aikaisemmin näissä pudotuspeleissä. Ketjua kannattaa jopa peluuttaa "liikaa". Jos mahdollisuus on hyökkäyspään aloitukseen Kingsin nelosketjua vastaan, pitää se paikka käyttää aina.
Molemmat joukkueet ovat tulleet pudotuspelien aikana tunnetuiksi loistavasta puolustuspelaamisestaan. Ratkaisut tapahtunevat yksilötasolla. Ykkösketjun miehien lisäksi, keneltä odotat ratkaisevaa panosta kun ottelusarjan voittaja ratkaistaan?
Kallionsivu: Yhtä lukuun ottamatta Los Angelesin isopalkkaiset miehet ovat tänä vuonna vastanneet huutoon. Poikkeus on Jeff Carter, joka toisella kierroksella nosti tasoaan Vancouver-sarjasta, mutta ei ole vieläkään tehnyt kuin yhden maalin. Carter on parempi luontainen maalintekijä kuin Brown ja silti kapteenilla on kuusi maalia ja ex-Flyersilla vasta yksi. Jos Carter saa nostettua tasoaan parilla pykälällä, niin Losilla ei tule olemaan sarjassa hädän päivää.
Sainio: Ekman-Larsson olisi jälleen kerran se tylsä vastaus, mutta jätän tuon kortin nyt käyttämättä. Lauri Korpikoski on kuitenkin pelaaja, jolta odotan tässä sarjassa paljon. Loukkaantumisen jälkeen pelaamaan palannut Korpikoski ei ole vielä esittänyt parastaan näissä pudotuspeleissä, mutta nyt on sen aika. Korpikoski omaa potentiaalin ratkaista näitä pelejä, ja nyt jos koskaan Coyotes tarvitsee Korpikoskea.
Kun summeri soittaa viimeisen kerran ja on kättelyiden aika, kumpi joukkue jatkaa matkaansa Stanley Cup -finaaleihin?
Kallionsivu: Kahdella ensimmäisellä kierroksella pidin Los Angelesia sarjan altavastaajana, mutta tällä kertaa pidän kalifornialaisia selvinä suosikkeina. En näe yhtään uskottavaa perustetta väitteelle, että Phoenixin tuhkimotarina saisi jatkoa. Kings Stanley Cup finaaliin voitoin 4-2.
Sainio: Ei kahta ilman kolmatta. Coyotes pudotti Nashvillen nopeammin kuin odotinkaan, mutta tällä kertaa mennään pitkän kaavan kautta. Phoenix Coyotes pelastaa organisaation tulevaisuuden, jatkaa taivaltaan Arizonassa ja vie tämän sarjan lukemin 4-3. Tänä keväänä Phoenixissa juhlitaan Stanley Cupin voittoa. Tuon lausunnon voitte liimata jääkaapin oveen. Se pitää.
