Washington voittanut kuudesta pudotuspelisarjasta Rangersia vastaan neljä. Kaksi sarjaa, jotka Rangers on voittanut, ovat olleet juuri pudotuspelien toisella kierroksella. Parhaimmat muistot ajoittuvat kevääseen 1994, jolloin Capitals kaatui matkalla mestaruuteen. Historia ja tilastot puoltavat Rangersin etenemistä sarjassa eteenpäin, mutta paremmuus on todistettava myös jäällä.
Rangersin ensimmäinen kierros meni ennakko-odotusten vastaisesti pitkän kaavan kautta. Ottawalla oli kaksi ottelupalloa jymy-yllätyksen mahdollistamiseksi. Runkosarjasta tutulla pelityylillä Rangers kuitenkin merkkautti sarjan nimiinsä 4-3. Pudotuspeleissä erittäin arvokkaalla materiaalin leveydellä oli juuri niin suuri merkitys, kun yleisesti luullaan. Tähtipelaajien hiipuminen oli koitua kohtaloksi.
Brad Richards oli tehopisteiden valossa joukkueen paras pelaaja. Huonoksi häntä ei missään tapauksessa voi leimata, mutta parempaa tekemistä odotettiin. Toivottavasti pidot paranee kun pelit kovenee. Kapteeni Ryan Callahan piristyi seitsemännessä ottelussa, mutta muuten hän on ollut jopa hieman pelokas. Joukkueen kokonaiskuva pääsee kyllä helposti plussalle, koska nuoret pelaajat ovat pelanneet mainiosti. Erityisesti NHL-uransa alkutaipaleella oleva Chris Kreider on osoittanut olevansa nopea, taitava ja periksi antamaton. Vastuuta on tullut myös ottelun ratkaisuhetkillä. Pitääkö joukkueen maksaa niin monen muun tavoin oppirahoja ennen todellista menestymistä vai räjähtääkö heti ensimmäisellä yrittämällä?
Washington taisteli runkosarjan lopussa vielä paikasta pudotuspeleissä ja seitsemännelle sijalle yltäminen toi vastustajaksi puolustavan mestarin Boston Bruinsin. Joukkue hankki Rangersin ohella arvokasta pudotuspelikokemusta seitsemän pelin verran. Viimeinen ottelu ratkesi vasta jatkoajalla, joten voidaan luvan kanssa puhua tiukasta sarjasta.
Puolustavan mestarin päänahka pudotuspeleissä on sieltä halutuimmasta päästä, joten itseluottamus on Dale Hunterin miehistöllä kunnossa. Viime kesänä hankittu Joel Ward kuuluu näihin pudotuspelionnistujiin, joita ei voi olla liikaa. Onko Washingtonilla nyt kasassa vihdoin sellainen ryhmä, jolla mennään päätyyn asti?
1. Runkosarjassa voitot tasattiin 2-2, maalieron ollessa 13-11 Washingtonille. Pudotuspelipulkkaa on vetänyt matkan varrella Washington. Kumpi lähtee sarjaan ennakkosuosikkina?
Vili Pihlajamäki: Jo pelkästään runkosarjan perusteella New York Rangers lähtee sarjaan ennakkosuosikkina. Sijoituksen myötä tullut kotietu on tärkeä lisä. Joukkueiden ensimmäisen kierroksen perusteella vaaka kallistuu hieman Washingtonia kohti, koska he voittivat altavastaajina hallitsevan mestarin. Se tuo varmasti itseluottamusta omaan tekemiseen ja voivat sitä kautta lähteä rennommin sarjaan.
Antti Wennström: New York Rangers voitti runkosarjassa Itäisen konferenssin ja sen perusteella joukkue on suosikki.
Menestyspaineita on molemmilla, mutta Capitalsilta kukaan ei varsinaisesti odottanut mitään pudotuspelien alkaessa. Eikä oikeastaan odota vieläkään, sillä nimimiesten kuten Ovetškinin tehot eivät olleet ensimmäisellä kierroksella näyttävät. Peliesitysten perusteella Washington vakuutti kuitenkin enemmän, sillä voitot tulivat vähemmän näyttävällä, mutta tehokkaalla pelityylillä. Sen perusteella pidän Capitalsia pienenä ennakkosuosikkina.
2. Ratkaiseeko tämän sarjan pelaajamateriaalin leveys vai kärkipelaajien herkkyys? Kumpi joukkue on paperilla kovempi?
Pihlajamäki: Paperilla kotijoukkue Rangers on hitusen kovempi. Maalivahti Henrik Lundqvist on itseisarvoltaan monen Hart Trophyn arvoinen. Vuodesta toiseen jatkunut vahva tekeminen on saanut osakseen ansaitsemaansa kunniaa koko joukkueen pelatessa hyvin. Selvästi nuorempi puolustus on Rangersin vahvuus pitkälle tulevaisuuteen, mutta myös tällä hetkellä se on vahvoilla kantimilla. Hyökkäyksen terävän kärjen pisteet siirtyvät Aleksandr Ovetškinin johdolla pääkaupunkiin. Rangersilla kärki terävöityi kesällä, mutta pelaaminen perustuu kuitenkin materiaalin leveyteen.
Wennström: Näistä kahdesta valitsen leveyden. En usko suuriin maalijuhliin, joten ratkaisijoita tullaan kaivamaan kaikista kentistä, jokaisessa vaihdossa. Sen suhteen mietin, jaksavatko Rangersin nuoret pelaajat nousta ratkaisemaan otteluita? Ovatko he valmiita? Olin myös aavistuksen pettynyt Rangersin santapaperiosaston otteisiin ensimmäisellä kierroksella. Kahdessa viimeisessä pelissä esiintyi sisukkaampi Rangers, joka meni jatkoon, mutta löytyykö potkua vielä?
Capitalsin peleissä ratkaisijoita löytyi leveältä rintamalta. Niin leveältä, että Dale Hunter peluutti paikoittain Jay Beaglea enemmän kuin Ovetškinia. Seitsemännen pelin voittomaalin syöttänyt Mike Knuble on ollut pelaamissaan otteluissa kuin uudestisyntynyt. Uskon Capitalsin syömähampaisiin juuri nyt.
3. Mitkä ovat joukkueen heikkoudet, johon vastustajan kuuluu iskeä?
Pihlajamäki: Rangers altistuu herkästi omassa päässä pyöritykselle, eikä lähde väkisin katkaisemaan syöttöpeliä. Kiekonkatkoista seuraa yleensä pitkä, jolloin ainekset uudelle pyöritykselle ovat ilmassa. Joukkue luottaa täysin Lundqvistiin. Rangersin heikkous on ehdottomasti myös ylivoimapeli. Ensimmäisellä kierroksella se toimi jotenkin, mutta useat mahdollisuudet kuivuvat kasaan ennen kuin ollaan päästy edes hyökkäysalueelle. Jos joukkue jatkaa samaan malliin, Washingtonin kannattaa seurata, mihin Richards kiekkoa jättää keskialueella ja hyökätä vastaan.
Wennström: Capitalsin heikkoudet ovat oikeastaan kotona, jossa sillä on paineet hyökätä enemmän. Ja avonainen, nopea peli päästä päähän ei sovi sille. Aivan, tyyli jolla Capitals hallitsi pari edellistä vuotta runkosarjaa, on sen nykyinen heikkous. Syy siihen löytyy puolustajista kuten John Carlson ja Dennis Wideman, jotka liikkuvat hyvin aluepuolustuksessa, mutta eivät ole parhaimmillaan mies miestä vastaan -tilanteissa tai kovan paineen alaisena, omassa päässä. Capitalsin tulee saada hallita pelin rytmiä.
4. Keneltä odotat suurinta tasonnostoa?
Pihlajamäki: En ole saanut kauden aikana selville, kuinka korkealla Mike Ruppin maksimitaso oikein on, mutta hänestä pitäisi saada enemmän irti. Hänestä on muodostumassa pelkästään runkosarjapelaaja, kuka kostaa vääryyksiä kaukalossa nyrkein. Peliaikaa on tullut pudotuspeleissä jopa naurettavan vähän. Ehkä Rupp kerää voimia jo seuraavaa ulkoilmaottelua varten.
Wennström: Ovetškinilla ja Mike Greenilla riittää vielä lisää papuja ranteistaan. Myös kakkosketjulla Johansson-Bäckström-Sjomin oli paikkoja paljon tehojaan useampaan maaliin ensimmäisellä kierroksella. Ikuiden odotukseni toki suuntautuu myös ylivoimapeliin, joka on turhauttavan tehotonta. Miksi Ovetškin jatkaa viivamiehenä, kun pakeissakin on yllin kyllin tulivoimaa?
5. Kumman joukkueen leiri jatkaa pudotuspeliparran kasvatusta?
Pihlajamäki: Nyt olisi lähes täydellinen paikka päästä Washington-peikosta ja vapauttaa Hunterin miehistö kesälaitumille. Seitemännen ottelun voitosta tuoma hurmos on molemmilla sama, Washingtonilla ehkä hieman suurempi.
Kotietu, maalivahtipeli ja materiaalin leveys mahdollistavat Rangersin jatkoonpääsyn. Joukkue pystyy tarvittaessa pelaamaan kurinalaisesti ja sillä se odottaa Washingtonin tähtien alkavan surffailemaan pelin ulkopuolella. Rangers jatkaa unelman tavoittelua otteluvoitoin 4-1.
Wennström: Odotin joukkueiden kohtaavan jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Odotin Rangersin kukistavan viime vuosina vaivanneen Capitals-peikkonsa, mutta Capitals nousikin seitsemänneksi, ja pelit menivät vastoin odotuksia. En ole vieläkään varma, ovatko Capitals-paidassa oikeasti samat miehet kuin runkosarjassa.
Ensimmäisen kierroksen perusteella olen siis vakuuttuneempi Capitalsin pelistä, sillä joukkue rytmitti parhaimmillaan erittäin hyvin pelinrakenteluaan omasta päästä. Boston Bruins ei ollut läpi sarjan parhaimmillaan, mutta se ei ollut pelkkää mestaruuskrapulaa. Rangersin pakka venähti liikaa Senatorsia vastaan, ja siihen Capitalsilla on paikka iskeä. Ilman Rangersin selkeää tasonnostoa ensimmäisestä kierroksesta Capitals jatkaa otteluvoitoin 4-2.
