Mielipide

Kojootteja ja intiaaneja

NHL / Kolumni
Tyynenmeren divisioonan voittajana kotiedun pudotuspeleihin saanut Phoenix Coyotes kohtaa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Chicago Blackhawksin. Kojootit eivät ole Phoenixissa asuessaan edenneet kertaakaan ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon. Miten on tarinan laita tällä kertaa?

Tyynenmeren divisioonan voittokamppailu kävi tiukkana aina viimeiselle kierrokselle asti, ja tuon kamppailun voittajaksi selviytyi viiden ottelun voittoputken myötä Phoenix Coytoes. Vastaansa se saa jo rutinoituneeksi pudotuspelijoukkueeksi kehittyneen Chicago Blackhawksin. Kyseessä on seurojen ensimmäinen kohtaaminen pudotuspeleissä.

Molempien joukkueiden runkosarjataipaleet sisälsivät omat nousunsa ja laskunsa, mutta lopulta kummatkin selvittivät tiensä pudotuspeleihin varmoin ottein. Paperilla hyvin erilaiset joukkueet pelasivat myös tilastojen valossa odotetun erilaiset kaudet. Phoenix ei tehnyt samaan tahtiin maaleja kuin Chicago, mutta oman päänsä Dave Tippettin luotsaama kojoottilauma piti paremmassa kunnossa kuin Joel Quennevillen ryhmä.

Phoenixin taival divisioonansa kärkipaikalle oli vähintäänkin odottamaton, joukkueen menettäessä tukipilarinsa, maalivahti Ilja Bryzgalovin, Philadelphiaan. Seuran toimitusjohtaja Don Maloney ei menetyksestä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan pestasi Phoenixin uudeksi ykkösmaalivahdiksi Mike Smithin. Epäilyjä osakseen saanut Smith todisti epäilijöilleen kuuluvansa NHL:n parhaimpiin maalivahteihin, keräämällä tililleen 38 voittoa ja 8 nollapeliä.

Chicagon maalilla Corey Crawford ei pystynyt täysin pitämään viime kauden tasoaan, mutta Chicagossa luotetaan miehen kykyihin pudotuspeleissä. Loistavan tulokasvuoden viime kaudella pelannut Crawford pelasi myös vakuuttavat, joskin lyhyet pudotuspelit Vancouver Canucksin tiputtaessa Chicagon ensimmäisellä kierroksella.


Chicagon seuratuin pääkoppa, ja omistajansa Jonathan Toews.

Loukkaantumisia ei kummallakaan joukkueella ole erityisen paljon, mutta Chicagon loukkaantumistilanne on silti erittäin vakava. Joukkueen kapteeni Jonathan Toews joutui jättämään runkosarjan lopusta ison osan pelejä väliin aivotärähdyksen vuoksi. Miehen viimeinen peli on helmikuulta, mutta Chicagossa ollaan toiveikkaita Toewsin paluun suhteen. Toewsin paluu, tai mahdollisesti poissaolo, on sarjan kannalta yksi merkittävimpiä yksittäisiä seikkoja.

Runkosarjassa Phoenix voitti joukkueiden neljästä kohtaamisesta kolme, joista yksi tuli voittolaukauskilpailun jälkeen. Lähteekö Phoenix kuitenkaan ennakkosuosikkina sarjaan?

Kimmo Vainikainen: Ei. Sarjasta on ylipäätään vaikeaa nimetä ennakkosuosikkia. Vastakkain ovat hyvin erilaiset joukkueet. Coyotes luottaa tiiviiseen joukkuepuolustukseen ja Mike Smithin maalivahtipeliin. Blackhawksin pelityyli painottuu enemmän vapaampaan hyökkäykseen ja kiekkokontrolliin.

Juuso Sainio: Ei tässä selkeää ennakkosuosikkia pysty nimeämään. Phoenix lähtee tähän sarjaan kuitenkin selkeästi paremmista asetelmista kuin kahtena edellisenä keväänä Detroitia vastaan, vaikka se pystyikin 2010 viemään painin aina seitsemänteen otteluun asti. Chicagon kone on yskinyt kauden aikana, eikä sen maalivahtipeli ole Phoenixin tasolla. Tekisi mieli sanoa, ettei Crawford ole lähelläkään Smithin tasoa tällä hetkellä, mutta pudotuspelit ovat aina oma maailmansa. Ilja Bryzgalovilta voi käydä siitä universumista kysymässä.

Tasainen sarja tästä silti tulee, ei epäilystäkään. Pienten marginaalien otteluita. Jatkoaikoja nähdään varmasti. Eli ei, ennakkosuosikkia ei tässä sarjassa ole.

Molemmat joukkueet lähtevät pudotuspeleihin voitto allaan, Phoenixin päättäessä runkosarjan peräti viiden ottelun voittoputkeen. Näetkö tällä olevan merkitystä sarjan alkaessa?

Vainikainen: En. Runkosarjan lentokeli saattaa auttaa, mutta pudotuspeleissä asiat ovat usein pienestä kiinni. Coyotesin henkinen kantti voi murtua ensimmäiseen kovaan takaiskuun, sillä joukkue ei ole päässyt koskaan edes toiselle kierrokselle. Blackhawks tietää, mitä voittaminen vaatii ja pystyy kääntämään otteluita.

Sainio: Se voi auttaa, mutta vain jos pelaajat osaavat käyttää tuon positiivisen nosteen oikein. Jos pukukopissa yksikin jätkä luulee tuon liidon kantavan itsestään pudotuspeleihin, on kyyti kylmää. Phoenix tarvitsee nyt Dave Tippettilta vahvaa otetta joukkueen ohjaamiseen. Kaikki eväät on mennä tästä sarjasta jatkoon, mutta se vaatii räjähtävää lähtöä heti ensimmäisestä vaihdosta alkaen.

Sikäli varmasti voittoputkella ei ole merkitystä pudotuspeleihin mentäessä, että ne ovat ihan omat pelinsä. Uskoa se kuitenkin luo omaan tekemiseen, joukkue tietää tekevänsä jäällä asioita oikein. Nyt pitää jatkaa samalla systeemillä, mutta pistää vähän nitroa koneeseen.

Kapteenien, ykkösketjun pelaajien ja maalivahtien ohella, keiden pelaajien uskot nousevan esiin sarjan edetessä? Omaako joku potentiaalin olla tämän kevään "Fernando Pisani"?

Vainikainen: Blackhawksilta Viktor Stålberg ja Dave Bolland. Mestaruuskaudella Bolland kiusasi muun muassa Henrik ja Daniel Sedinin hermoraunioiksi ja teki samalla tärkeitä maaleja. Kevään tosipelit ovat kolmosketjun rotalle juuri oikea ympäristö. Läpimurtokauden pelannut Stålberg voi aiheuttaa nopeudellaan sekä periksiantamattomuudellaan paljon päänvaivaa ja nousta tähtien takaa yllätysratkaisijaksi.

Coyotesilta Raffi Torres. Kettumainen ja jämäkkä laitahyökkääjä osaa ärsyttää ja taklata. Torres tuskin loistaa pistellä, mutta hän on juuri oikea mies saamaan vastustajan tähdet raivon partaalle.

Sainio: Aina jauhetaan, kuinka pudotuspeleissä ottelut ratkaistaan ylivoimalla. Phoenixin ylivoima ei ollut runkosarjassa vakuuttavaa, kaukana siitä. Se oli epätasaista, ja ajoittain todella tuskaisen näköistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joukkueella olisi oikeita työkaluja tehokkaan ylivoiman pyörittämiseen.

Pehmeäkätinen Oliver Ekman-Larsson voi olla vastaus Phoenixin rukouksiin. Parhaimmillaan ruotsalaispuolustaja saa jääkiekon näyttämään hämmentävän helpolta, ja kun vahvuudet ovat ylivoimapelaamisessa, niin tässä saattaa olla yksi isoimmista pelaajista koko sarjan kannalta. Älkää antako "vain" 32:n pisteen runkosarjan hämätä. Tässä on Erik Karlssonin jälkeen yksi lupaavimpia kiekollisia puolustajia mitä länsinaapurissa ollaan nähty pitkiin, pitkiin aikoihin.

Pudotuspeleissä kotietua pidetään suuressa arvossa. Nyt kotietu on kuitenkin Phoenixilla, jonka kotiotteluiden katsojakeskiarvo on NHL:n alhaisin. Kuinka suuressa arvossa uskot kotiedun tässä sarjassa olevan?

Vainikainen: Tuskin kovinkaan suuressa. Coyotes pelasi runkosarjassa tasaisesti sekä koti- että vieraskaukalossa. Blackhawks oli parempi kotonaan, mutta pärjäsi myös vieraissa. Sarjan ratkaisevat täysin muut asiat kuin kotikenttäetu.

Blackhawksin kannalta elintärkeää olisi saada koko joukkueen viisiikkopuolustus tiiviiksi, eli hyökkääjät auttamaan puolustajia. Lisäksi ylivoimassa on paljon petrattavaa. Myös Coyotesin ylivoima oli runkosarjassa karmeaa: NHL:n toiseksi heikointa.


Shane Doan on nähnyt pudotuspelit Phoenixissa ja Winnipegissä. Toisesta kierroksesta mies on kuullut vain tarinoita.
James Guillory

Sainio: Peluutus. Se on todella iso juttu näiden kahden, hyvin roolitetun joukkueen kohdatessa. Jokainen hyökkäyspään aloitus, jossa Shane Doan ja Ray Whitney eivät joudu kohtaamaan Dave Bollandia, on elintärkeä.

Tässä mitataan kahden loistavan valmentajan kyvyt. Kumpi saa yliotteen? Jos pitäisi veikata, veikkaisin Tippettin nousevan voittajana ulos tästä painista.

Kun sarja on ohi ja kättelyt on kätelty, kumpi joukkue jatkaa taivaltaan toiselle kierrokselle?

Vainikainen: Blackhawks 4–3. Coyotesin tiivis viisikko on myrkkyä Blackhawksille. Sarjan edetessä muuri kuitenkin murtuu. Blackhawksin hyökkäyksen kärki on liian terävä ja vauhti liian luja. Mike Smith tuskin pystyy torjumaan yli 30 laukausta joka ottelussa. Corey Crawfordin haparointi Blackhawks-maalilla saattaa kostautua ensimmäisissä otteluissa, mutta lopulta paperinukesta kehkeytyy veräjänvartija. Coyotesilla ei ole tarpeeksi ratkaisuvoimaa eikä otteluita yksin kääntäviä hyökkääjiä. Blackhawksilla on, kun Jonathan Toews toipuu aivotärähdyksestään pelikuntoon.

Sainio: Phoenix Coyotes jatkaa matkaansa pudotuspeleissä, ja samalla ehkä tarinaansa Phoenixissa. Joukkuetta ollaan niin monta vuotta oltu viemässä pois Glendalesta, että tämä alkaa olla niitä viimeisiä oljenkorsia joilla organisaatio saadaan pysymään paikallaan. Pelkästään tämän "selkä seinää vasten" -tilanteen nojalla luotan Shane Doanin johdattavan joukkonsa jatkoon tästä sarjasta. Kuten Vainikainen ylempänä, uskon myös seitsemään otteluun. Uskon myös Mike Smithin vievän maalivahtien taiston nimiinsä. Smith on tällä kaudella ollut valehtelamatta niin hyvä, etten yksinkertaisesti suostu uskomaan miehen häviävän Chicagolle neljää ottelua.

Phoenixille 4-3. Tarina jatkuu pudotuspeleissä, isommassa kuvassa tämä tulee olemaan organisaatiolle elintärkeä pudotuspelisarja.

» Lähetä palautetta toimitukselle