Alku lupasi hyvää
Kuten edellisessä pelissä Mikkelin Jukureita vastaan, aloitti Jääkotkat nytkin hyvin. Molemmat joukkueet pitivät hyvää luisteluvauhtia yllä ja Jääkotkat pysyi yllättävänkin hyvin kokkolalaisten vauhdissa mukana. Hermes oli tosin se painostavampi osapuoli, mutta tiukatkin paikat kotijoukkue
pystyi selvittämään välillä hallitusti, välillä vähän tuurillakin. Ja tietysti maalissa Matias Valavuo hoiti pois ne kiperimmät tilanteet.
Itse asiassa aivan pelin alussa paras paikka oli heti
kotijoukkueella, mutta nopeasti syntyneestä tilanteesta eri saatu kiekkoa maaliin. Tämän jälkeen
hallinta siirtyi vieraille. Tasapäistä kiekottelua jatkui erän puoleenväliin asti.
Sitten tapahtui se oikeastaan jo aika tavanomainen juttu Jääkotkille tällä kaudella. Jääkotkien Mikko Rantanen sai
aika harmittoman näköisestä tilanteesta jäähyn korkeasta mailasta. Tämän ylivoiman Hermes käytti
sataprosenttisesti hyväkseen. Rantanen ehti istua penkillä 37 sekuntia, kun punalamppu jo syttyi Valavuon selän takana. Maalin lämäsi Aapo Aro siniviivalta Jani Uskin syötöstä. Valavuo ei maskin takaa nähnyt kiekkoa.
Se mikä kiinnitti huomiota, oli taas Jääkotkien ehkä turhankin
passiivinen alivoimapeli. Oma alue luovutettiin kuin sovinnolla vieraille ja he saivat aika rauhassa
kiekotella laukaisupaikan itselleen. Tämä tuli toistumaan tässä pelissä useamman kerran. Olisiko vaikkapa ykkösylivoiman pelintekijän Uskin kova häirintä saanut Hermeksen pelin sekaisin ja mahdollisuuden parempiin purkukiekkoihin.
Toki siinä olisi ollut riskinsä, että koko alivoimaneliö
hajoaa ja samalla antaa lisää maalintekopaikkoja Hermekselle. Mutta olisiko ehkä kannattanut ainakin viimeisessä erässä kokeilla sitä riskillä?
Tämä avausmaali ei vielä sanottavammin tuntunut isäntien yrityksiä vähentäneen. Peli jatkui lievässä Hermes-tahdissa, mutta aika hyvin Jääkotkat mukana vielä pysyi. Mitään vaarallisia tilanteita ei vastustajan maalille pahemmin kylläkään saatu, vaikka välillä kiekko tuotiinkin
vauhdilla ylös lähinnä Topi Riutan ja Maksim Ivanovin toimesta.
Vauhti pysähtyi liian usein
kokkolalaispuolustajan ja laidan väliin kun syöttöpaikkaa ei löytynyt. Erän viimehetkillä pääsi Uski laidalta etenemään kohti maalia. Lari Virtasen estelyistä huolimatta kokenut hyökkääjä heitti kiekon rystyltä maalin takanurkkaan ohi Valavuon mailakäden. Helponnäköinen maali, mutta maskia oli taas hieman Valavuon edessä ja Virtasen kovuus ei tällä kertaa riittänyt Uskin
ajamiseksi nurkkaan. Harmittava loppu muuten mukiinmenevässä erässä.
Synkkä eräpuolisko
Jos toisen erän ensimmäinen puolisko pyyhittäisiin pois tilastoista, olisi peli näyttänyt paljon
tasaisemmalta. Koko hyvä ensimmäisen erän peli kuivettui pois runsaassa viidessä minuutissa, kun Hermes naputti taululle 0-5 numerot. Vajaa viisi minuuttia mentiin alkuerän lukemissa, mutta Jääkotkien alkanut ylivoima kuivettui Riutan saamaan kampitusjäähyyn. Tämän jäähyn aikana
pääsi Karo Koivunen laukomaan maskista Hermeksen kolmannen maalin.
Hannu Pajunen meni hetken päästä Riutan juttukaverisi jäähyaitioon ja kahden miehen ylivoimalla oli Marko Kotajärven
vuoro taas maskin takaa laukoa Hermes neljän maalin johtoon. Aki Mykkänen otti tämän maalin jälkeen aikalisän, mutta mikään ei tuntunut estävän kokkolalaisia maalien makuun päästyään. Jari Jääskeläinen löi Valavuon torjuman ja pudottaman kiekon kolmen minuutin kuluttua viidennen kerran ukilaisten maaliin.
Tämä erä oli pelillisesti ainakin kotijoukkueelta heikoin, sen näyttävät toteen Valavuon 18 torjuntaa Hermeksen Teemu Lassilan joutuessa venymään vain kolme kertaa kiekon eteen. Oliko Jääkotkilla kaikki puhti mennyt ensimmäisessä erässä, kun ei enää pystytty vastaamaan Hermeksen liikkeeseen.
Myös turhat jäähyt rasittivat taas joukkuetta. Lari Virtasen kaksi kakkosta ja kumpikin oman ylivoiman aikana olivat turhia. Hieman puolueellisesti voi kyllä
väittää, että sinipaidoille pilli soi helpommin kuin valkopaidoille.
Ote löytyy taas
Viimeisessä erässä peli taas pikkuisen tasaantui. Ehkäpä Hermeksenkin suurin maalinälkä oli jo tyydytetty ja isäntien hyökkääjille alkoi löytyä tilaa vastustajan puolustuspäädyssä. Viiden minuutin pelin jälkeen pääsi Marko Paananen laukomaan kohti maalia ja tämän vedon pääsi Joni Aurasuo
ohjaamaan hienosti ohi Lassilan. Viisi erää ehdittiin pelaaman ilman osumaa tauon jälkeen kotihallissa, mutta nyt koppa kolahti. Tämä maali antoi lisäpontta pelaajille.
Kaksi ensimmäistä
erää Ivanovin kiemurat olivat päätyneet toistaiseksi kiekonmenetyksiin, mutta aika pian tämän osuman jälkeen hän pääsi kaartamaan vastustajien välistä aloituspisteteitten väliin ja jätti kiekon hienosti Miika Kaskelle, joka ei aivan onnistunut ohittamaan Lassilaa. Jatkotilanteesta vielä Pasi
Reunasella oli tilaisuus maalintekoon, mutta hänkin sai kiekon sohellettua päin Lassilaa.
Hetken jo näytti siltä, että kotijoukkue vie tämän erän nimiinsä, muuta sitten vihellettiin taas jäähy
Jääkotkille. Ivanov sai rangaistuksen huitomisesta ja tämän istunnon aikana Marko Kotajärvi teki toisen maalinsa tässä pelissä. Taaskin kaukolaukaus ja maskia edessä. Oikein harmitti katsoa miten rauhassa Jani Uski sai laidassa leipoa kiekkoa, eikä kukaan edes koettanut sohia häneltä kiekkoa
pois.
Hieman liian varovaiselta tämä alivoiman pelaaminen nyt tuntui. Kun oltiin jo neljä maalia tappiolla, olisi voinut antaa pelaajille hieman enemmän vapauksia. Tai sitten heillä olisi pitänyt olla enemmän rohkeutta ja itseluottamusta ajaa päin vastustajaa. Vaikka olisi omassa päässä soinutkin.
Mutta joskus olisi näytettävä kuka se isäntä oikein talossa on. Mehevä ja onnistunut taklaus jättää ainakin hyvän mielen kotikatsomolle.
Erän lopussa Reunanen sitten vähän kuumenikin ja otti ehkä turhankinoloisen jäähyn kyynärpäätaklauksesta. Tämä ei enää peliin vaikuttanut, ainoastaan
Reunasen muutenkin jo mahtava jäähysaldo lisääntyi. Vaikka jäähyt eivät ole suotavia, joskus soisi
myös Reunasen kiistakumppaninkin lähtevän aitioon. Missä nyt ovat ne aina nähdyt salomonintuomiot?
Rutistusta ja uhrautumista
Nytkin kotijoukkue jaksoi puurtaa ensimmmäisessä erässä puolierää hyvin mukana, vaikka pari maalia menikin omiin ja viimeinen erän pelattiin tasan. Toinen erä oli se ratkaisevin ja heikoin. Jos keskimmäinen erä unohdetaan, voi antaa joukkueella arvosanan tyydyttävä illan pelistä.
Mitä sitten jäi puuttumaan? Vaikka vauhdissa pysyttiinkin mukana, niin omat hyökkäykset olivat liiaksi yhden
miehen läpiyrityksiä laidasta. Melkeinpä joka kerta mies pysäytettiin ja kiekko hoidettiin
vastustajan toimesta muille maille.
No, eipähän ollut yksinäisellä sinipaidalla paljoa aikaa syötellä kun jo kokkolalainen oli iholla kiinni. Missä olivat muut ketjukaverit? Eivät ainakaan vapailla paikoilla tai maalin edessä silloin kun olisi pitänyt olla.
Kolmannessa erässä, kun Hermes antoi tilaa enemmän pelata, saatiin jo parempia paikkojakin aikaiseksi. Myös röyhkeys ajaa maalintekopaikkoihin aivan Lassilan nenän eteen puuttui. Riuttakin kurvasi useamman kerran
maalin taakse kiekon kanssa menettääkseen sen. Edes kerran olisi toivonut hänen yrittävän kurvata
väkisin maalin eteen. Aina siitä voi sen verran hässäkkää tulla, että joku ehtii irtokiekon sutimaan maaliin. Jos ei saada hienoja maaleja aikaiseksi, tehdään vaikka räkämaaleja, kaikki lasketaan.
Omassa päässä soisi näkevän enemmän uhrautuvaisuutta. Kukaan ei edes yrittänyt heittäytyä kiekon eteen ottamaan vastaan laukausta. Ja enemmän miestä laitaan ja nurkkiin, ehkä vähän
jäähyjenkin uhalla.
Jari Laihi palkittiin kotijoukkueesta parhaana. Ehkä myös Joni Aurasuo olisi ollut palkitsemisen arvoinen hyvästä yrityksestään. Toivottavasti avausmaalintekijän pizza tyydyttää miehen mieltä. Valavuolla oli taas kova urakka, 50 torjuntaa ja kuusi sisään. Ehkä pari olisi ollut otettavissa vaikka
maskia olikin edessä.
Puolustus pelasi aika hyvin alkuerän, mutta sitten alkoi kiekon perässä juoksu, kuten koko joukkueella. Hyökkääjistä totutun pirteitä olivat Riutta ja Ivanov, kuitenkin tehottomasti. Miika Kaski ja Marko Raita paransivat otettaan viimeisessä erässä.
Hermeksen parhaana palkittiin ehkä hieman ansiottomasti maalivahti Lassila. Paremmin kaljapatteri olisi ehkä kuulunut jollekin ykkösketjun hyökkääjistä, joka oli vaarallisin yhdistelmä. Hermes oli juuri niin tasainen ja vaarallinen kuin ennakolta odottaa saattoi.
Viimekauden
maaliseppo Uski ei vielä ollut aivan parhaimmassa vedossaan, muuta riitti tällä kertaa ukilaisille tehden tehot 1+1. Puolustaja Marko Kotajärvi laukoi 2 maalia ja Sami Nummi ansaitsi kaksi
syöttöpistettä. Herrat hoitivat hyvin tonttinsa