Kolme romahdusta riitti
Kuten ennakolta oli arvattavaakin, turkulaiset tulivat kentälle voitto mielessä. Koko ensimmäinen erä pelattiin lähes tauotta Jääkotkien päädyssä, lukuun ottamatta muutamia harppuunahyökkäyksiä Ossi Ojasen vartioimaa TuTon maalia kohti. Jääkotkien maalissa Matias Valavuolle kertyi 24(!) torjuntaa kun virkaveli toisessa päässä venyi kiekon eteen kaksi kertaa.
Ensimmäinen maali syntyi jo runsaan kahden minuutin pelin jälkeen, kun Mikko Markkasen aika löysän oloinen veto upposi Valavuon suojusten välistä maalin perukoille. Atte Saunamäki lisäsi
Risto Talvitien jäähyn aikana johdon kahteen maaliin, vain neljä sekuntia ennen jäähyn päättymistä. Maalien välinen aikaero oli runsas kolme minuuttia.
Seurasi noin kymmenen minuutin tiivis painostusjakso Jääkotkien alueella ilman tulosta. Laukauksia sateli joka puolelta kohti Valavuota ja Jääkotkien pelaajien päätehtävänä tuntui olevan
kiekon mahdollisimman nopea roiskaiseminen pois omalta alueelta. Tämä ei ollut enää hyvää mainosta Mestis-kiekkoilulle. Jääkotkat oli korkeintaan huono sparrausvastustaja turkulaisille.
Verkko alkoi heilua taas kuudentoista minuutin pelin jälkeen. Markus Leppänen teki kaksi maalia runsaan kahden ja puolen minuutin sisään. Toinen maaleista meni Mikko Rantasen piikkiin, kun hän ei saanut Leppästä riittävästi kuriin, vaan päästi miehen laukomaan kohti maalia.
Jäähyihin ei Jääkotkat kaatunut vaikka yksi ylivoimaosuma TuTolle merkittiinkin. Vastaavasti yksi
alivoima kestettiin takaiskuitta ja myöskin saatiin pelata yksi omakin ylivoimapeli, jos sitä nyt
sellaiseksi voi sanoa. Jos ensimmäisen erän alkupuoliskolla vastustajalla on viitisen läpiajoa tai sen tapaista, niin silloin on jotain tässä vaiheessa kautta pahasti vialla. Missä on pelikuri ja oman paikan pelaaminen? Myös purkukiekkojen tekemistä pitää edelleenkin harjoitella alkuerän
perusteella ja paljon. Vaikka kiire onkin omassa päässä, pitäisi sitä malttiakin löytyä.
Toisesta erästä saattoi ounastella alun perusteella lisää ikävyyksiä Valavuon maalille. Olivatko turkulaiset sitten jo kylläisiä tehtyään neljä maalia, koska peli silminnähden tasaantui. Enää ei Ojanenkaan voinut vain nojailla maalipuitteisiinsa. Jääkotkat kiekkoili lähes siihen tyyliin kuin tällä tasolla pitääkin. Nyt mentiin mieheen kiinni omassa päässä ja liikuttiin jo sen verran, että vapaata tilaa oman maalin edessä ei ollut enää aivan niin paljon kuin pelin alussa. Eihän esitys
vieläkään mitään suvereenia ollut ja turkulaiset pelin juonta veivät eteenpäin.
Aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta iski Joni Aurasuo napakan lyöntilaukauksen lähes siniviivalta ohi ehkä pikkuisen yllättyneen Ojasen. Tämä osuma antoi selkeästi lisää potkua
Jääkotkien luistimiin. Runsas minuutti kului maalista ja Tuomas Jalava sai estämisestä jäähyn. Kotijoukkueen ylivoimapeli ei taaskaan ottanut sujuakseen, mutta keskialueen sähläyksestä sai Patrik Forsbacka tyrkättyä kiekon Maksim Ivanovilla. Taitava Ivanov pääsi näin yksin kohti Ojasta ja pisti kiekon pienen mailaharhautuksen päätteeksi maalin. Yllättäen Jääkotkat oli jo kahden
maalin päässä TuTosta. Maalin synnyttyä Tero Forsell puhui itselleen ison käytösrangaistuksen. Herra näytti muutenkin aika herkältä tapaukselta ja kuumeni välillä aika naurettavan helposti pikku kontaktitilanteissa.
Loppuerä meni Jääkotkien jäähyillessä ja samalla estäen TuTon lisäosumien syntymistä. Nyt oli liike parempaa ja ehkä onneakin oli mukana kun takaiskuilta säästyttiin. Enää eivät
turkulaishyökkääjät päässeet niin vapaasti huseeraamaan Valavuon nenän alla. Vaikka Mikko Mäkiranta syyllistyikin yhteen jäähyyn ja otti vielä ison käytösrangaistuksenkin, pyrki hän ottamaan miestä laidassa niin kuin pitääkin.
Kolmanteen erään lähdettiin toiveikkaina. Pari nopeaa osumaa Jääkotkilta ja peli alkaisi taas ikään
kuin uudestaan. Lähellä se kavennusosuma olikin, kun Maksim Ivanovin maalin edustalle heittämä
korkea syöttö oli mennä TuTon pelaajasta omaan maalin. TuTo ei erän alussa mitenkään selvästi hallinnut peliä ja ahnaasti koettivat Topi Riutta, Aurasuo ja Ivanov polkea pahatekoon vastaavasti turkulaisten maalille.
Jos ensimmäisessä erässä oli kaksi mustaa hetkeä Jääkotkilla, tuli viimeisessä erässä se mustaakin
mustempi hetki. Minuutti ja neljä sekuntia TuTo tarvitsi erän puolivälissä aikaa ja tilanne oli
muuttunut kahden maalin johdosta viiden maalin johtoon. Ensimmäinen ajassa 48.39 syntynyt osuma meni kyllä hieman Valavuon piikkiin, sillä ylivoimalla Jussi Rantalan siniviivalaukaus
lurpsahti hanskasta maaliin. Tuukka Pulliainen pääsi 22 sekunnin kuluttua iskemään maalin edestä suoraan syötöstä kiekon Valavuon mailakäden puoleiseen nurkkaan. Loppuniitin iski maalin
nurkalta Timo Hurskainen 42 sekuntia edellisestä.
Paketti oli kasassa. Molemmat joukkueet jäähyilivät kumpikin kakkosen verran lopussa, mutta lisäosumia ei enää nähty. Mainittakoon, että Aki Mykkänen otti TuTo viimeisen osuman jälkeen
aikalisän Jääkotkille. Mahtoikohan se tulla aivan liian myöhään ja täysin väärässä erässä?
Erävoitto
Jos jotain positiivista hakee pelistä, niin tulihan Jääkotkille sentään erävoitto toisessa erässä. Ei
TuTo siinä erässä mitenkään takki auki pelannut, kotijoukkue yksinkertaisesti vain paransi peliään - tai voisiko sanoa - alkoi pelaamaan. Jos viimeisen erän romahdusta ei olisi tullut ja Ivanovin heitto olisi mennyt maaliin, olisi lopputulos voinut olla jotain muuta. Tämä peli taas kerran näytti sen,
etteivät pelaajat niin huonoja ole kuin mitä lopputulos antaisi olettaa.
Puolustajista Mäkiranta ja Marko Paananen ovat kyllä tämän sarjatason pakkeja, kunhan heille opetetaan kunnon puolustuspelisysteemi. Mäkiranta pystyy ja pyrki taklaamaan ja Paananen omaa
hyvän luistelutaidon. Molemmat pystyvät myöskin laukomaan siniviivalta. Hyväksyttävä esitys tänään kummaltakin. Vaikka virheitä tulikin, niin yritys oli hyvä.
Hyökkääjistä ne tutut nimet olivat pääosassa. Riutta, Aurasuo ja Ivanov. Myöskin Rami Kaupinsalo ja Marko Raita olivat yritteliäitä. Patrik Forsbacka palkittiin parhaana kotijoukkueen pelaajana. Makunsa kullakin. Mutta jos mies ei saa kiekkoa maaliin kun pääsee (tai oikeammin jää) yksin
maalivahdin kanssa vastatusten, ei palkinto ehkä mene oikeaan paikkaan. Sen sijaan tilanteen rakentanut Ivanov olisi ollut oikeampi kohde.
TuTo pelasi ottelun neljällä ketjulla, kun taas Jääkotkat sai vain kolme viisikkoa kasaan. Poissa olivat Sami Häätylä (pelaamassa rullakiekkoa!), Hannu Pajunen (loukkaantunut) ja Pasi Reunanen (viilentää hermojaan katsomossa).
Turkulaisista parasta on vaikea nimetä. Sen verran tasaisesti joukkue jyräsi päin Jääkotkien maalia. Parhaimmat tehot teki Markus Leppänen (2+1). Ykkösketju ei ollut niin paha kuin oletettiin. Se teki osumista ”vain” kaksi. Kolmoskenttä iski kolme osumaa ja kaksi muuta yhdistelmää pystyi
värkkäämään yhden osuman. Kuitenkin varsin tasainen esitys TuTolta.
Päätuomari Aleksi Rantala oli aika hyvä, vaikka välillä tuntui siltä, että turkulaisten kahvaaminen ei ole rikos siinä missä uusikaupunkilaisten. Ehkä se näkyi näin tietynväristen lasien läpi
katsottuna. Ainakaan mikään piukkapipo Rantala ei ole, sillä hän reagoi ainakin kerran yleisön huutoon nostamalla peukalonsa ja viestitti näin, että homma on hallussa - hyvä että joskus tuomareillakin on pilkettä silmäkulmassa.