Kahden väsyneen joukkueen mittelö
Pelistä ei muodostunut mitään rajua ja kovia taklauksia täynnä olevaa taistelua. Kumpikin joukkue pyrki alusta asti pelaamaan tarkasti oman siniviivansa ja kiivastahtinen sarja painoi selvästi molempien pohkeissa.
Ensimmäinen erä oli maaliton ja päätuomari Tommi Grönroos vihelsi vain yhden jäähyn. Eniten oikeastaan mekkaloi KJT pieni kannustajajoukko, jonka rummun pärinä koetti saada omiin
pelaajiin lisää liikettä. Väsymyksen lisäksi joukkueita painoi pelin tärkeys. Kiekko ei aina pysynyt mailan lavassa ja syötöt menivät pitkiksi. Keskialueella nähtiin useita kiekonsohimisruuhkia ja kun peliväline saatiin vapaammille vesille, siirryttiin pelialueen nurkkiin vääntämään. Ehkä pelin hallitsevampi osapuoli oli sittenkin KJT, jos sitä hallinnaksi voi sanoa kun saa kiekon useammin vastustajan puolustusalueelle ilman sanottavampia tehoja.
Tahti ei ihmeemmin muuttunut toisessakaan erässä. Vaarallisempia tilanteita kyllä nähtiin ja
tolppalaukaukset menivät tasan joukkueitten kesken. Ensin sellaisen veti vajaan parin minuutin pelin jälkeen Mika Laaksonen, joka sai rauhassa siniviivalla katsoa vapaan nurkan KJT maalista. Kiekko ponnahti pystytolpan ja poikkiraudan nurkasta ulos kentälle ja kyseenalaiseksi jäi kävikö kiekko maalissa. Päätuomari ei käynyt tarkistamassa asiaa maalituomarilta ja peli sai jatkua. KJT
sai raudat kilkkumaan vähän ennen puoltaväliä, kun maalin edessä vapaaksi jäänyt hyökkääjä sai irtokiekon lapaansa. Täysin 100% varma maali oli tulossa, mutta niin vain pelaaja onnistui napauttamaan kiekon tyhjän maalin poikkirautaan.
Ratkaisuja alkoi tapahtua erän puolivälissä, kun Miikka Lindholm onnistui sohimaan maalinedustan ruuhkasta
propellikiekon Matias Valavuon taakse. Valavuo ehti kauhaisemaan kerran jo tyhjääkin, mutta kiekko ilmeisesti muutti mailasta tai omasta pelaajasta suuntaa ja painui roikkuna Jää-Kotkien
maaliin.
Mikko Rantanen istui tässä erässä yhden kaksiminuuttisen, mutta KJT:n ylivoimapeli oli näennäistä
hallintaa ja kiekon siirtelyä. Vaarallisia tilanteita oli tässä erässä enemmän ja parikin kertaa kiekko
siivottiin Jää-Kotkien maalilta lähes maaliviivan tuntumasta muille maisemille. Yhtäläisesti Jaakko
Suomalaisen maalin edessä nähtiin yleisöä kohahduttavia paikkoja, mm. Marko Raita pääsi vapaasti ajamaan maalille, mutta laukaus meni päin maalivahtia. Jää-Kotkien tuskaa lisäsi pari minuuttia ennen erän loppua Mikko Sairanen, joka sai toiselta laidalta syötön Pekka Nöyräseltä. Sairasella oli laidalta vapaa linja maalille ja kiekko meni vastaan tulleen Valavuon patjojen välistä maaliin.
Väsynyt kotijoukkue ei enää jaksanut nousta tasoihin saatikka voittoon viimeisessä erässä. Laihaksi lohduksi jäi ajassa 46.10 Juha-Pekka Ketolan tekemä osuma maalin edestä. Syötön maalin antoi Jari Laihi siniviivalta. Tämä maali jäi myös Jää-Kotkien viimeiseksi maaliksi Mestiksessä.
Kolmeen ketjuun lopuksi tiivistetty joukkue sai viimeisillä voimillaan vielä hieman pelin painopistettä vastustajan päätyyn, mutta pahaan aikaan tulleet Jari Torkin ja Marko Raidan yhtäaikaiset jäähyt keskeyttivät takaa-ajon. Kahden miehen ylivoimalla ei KJT pystynyt lisämaaleja tekemään. Matti Keinonen otti vielä pelin lopussa maalivahdin pois, mutta tarvittavaa kahta maalia ei pystytty tekemään.
Summerin soitua pelin päätökseksi hurrasivat KJT:n pelaajat hetken aikaa ja onnittelivat toisiaan. Hävinnyt kotijoukkue ryhmittyi siniviivalle odottamaan loppukättelyjä. Yleisö alkoi pikkuhiljaa valumaan pois hallista. KJT:n parhaana palkittiin Miikka Lindholm ja Jää-Kotkien parhaana
palkittiin Mika Laaksonen. Mitään suurta dramatiikkaa ei loppuseremonioissa nähty. Ei
minkäänlaisia tunteenpurkauksia kummankaan joukkueen puolelta, eikä katsomosta - jos ei nyt
oteta huomioon vieraitten pienen fanijoukon innostusta ja Matias Valavuon luistelu heti pelin
jälkeen pukukoppiin.
Lehdistötilaisuudessa KJT:n valmentaja Jan Lehti totesi kolmen viikon projektin päättyneen onnellisesti. Joukkue lähti tähän peliin pelaamaan omaa peliään. Raskas sarja näkyi pelaajissa, jotka olivat fyysisesti lopussa. Toinen maaleista meni hieman tuurillakin sisään ja avausosuman
jälkeen näkyi miten vastustajan tuska lisääntyi. Positiivista oli se ettei joukkueelle vihelletty yhtään
jäähyä.
-Helvetin iloinen fiilis, päätti Lehti
-Ollaan itse möhlitty tämä homma. Kolme pahaa maalin tappiota. Kaksi HC Salamille ja nyt KJT:lle. Erien alut ovat olleet vaikeita ja edellisissä peleissä Salamoita ja KJT:tä vastaan tuli pahoja takaiskuja heti erien alkuun. Ehkä joukkueessa oli vielä epävarmuutta ja ei oltu totuttu voittamaan raskaan syksyn jälkeen. Epäonneakin on ollut, pelit joissa oltiin hyvin mukana päättyivät maalin
tappioihin. Tässä pelissä ratkaisevilla hetkillä tullut 5-3 alivoima söi joukkuetta. Homma on kuitenkin nyt ohi ja pienestä kaikki oli kiinni. Nyt nukutaan muutaman yön yli katsotaan sen
jälkeen joukkueen jatkoa.
Molemmat valmentajat olivat samaa mieltä siitä, että karsintasarjan ottelutahti oli käsittämättömän kiivas. Oli ihme ettei mitään pahoja loukkaantumisia tai muunlaisia ylilyöntejä tapahtunut väsyneillä pelaajilla.
Mahdollisesta sarjan laajentamisesta ja lohkojaosta Keinonen ja Lehti olivat myös yhtä mieltä. Se olisi hyvä asia tällaiselle puoliammattilaissarjalle, niin pelaajille kuin seuroille.
Näin siinä sitten kävi. Ainakin näillä näkymin Mestis-tason pelejä ei tulevana kautena nähdä Uudessakaupungissa. Yksi sivu suomalaisessa jääkiekkohistoriassa on tullut täyteen. Moni ehkä
riemuitsee Jää-Kotkien putoamisesta sarjaporrasta alemmaksi. Enää ei tarvitse kenenkään tulla talvipakkasilla kylmään ja epätasainen jään omaavaan Uudenkaupungin jäähalliin kamppailemaan Mestis pisteistä.
Syksyn ja alkutalven murheellisten pelien jälkeen ei sittenkään pystytty nousemaan ja lunastamaan sarjapaikkaa. Joukkue pelasi karsintasarjan kuitenkin hyvin vaikka oikeastaan jokaisessa pelissä oli veitsi kurkulla. Voi vain jossitella, mikä olisi ollut sijoitus sarjassa, jos tämä yhdistelmä olisi saatu koottua jo syksyllä. Jännittävien karsintapelien takia kaudesta ei jäänyt kuitenkaan kauhean pahaa makua, joukkue putosi taistellen viime sekunteihin asti eikä missään vaiheessa luovuttanut.
Kaikki hyvä kestää aikansa, mutta mikään ei ole ikuista. Ehkä näin oli sittenkin parempi ja valoisampi tulevaisuus odottaa uusikaupunkilaisia jääkiekon kannattajia - ei välttämättä heti huomenna, mutta ehkä jo ylihuomenna.
Kiitos joukkueelle loppuun asti yrittämisestä.