Kiekko Vantaa oli ylivoimainen
Kuten edellä todettu, kaksi erää pelistä jäi näkemättä ylitsepääsemättömien esteitten takia. Nämä erät olivat olleet selvää vantaalaisten hallintaa ja sen osoittivat tulostaululla olevat luvutkin. Tylysti 0-7 vierailijoille. Ei se kolmaskaan erä mitään uutta peliin tuonut. Vierailijat iskivät kaksi maalia hieman ennen erän puoliväliä kuin ohimennen. Molemmat maalin syntyivät aika samanlaisesti.
Vapaaksi jäänyt Vantaan pelaaja sai kiekon toisessa tai ties kuinka monennessa aallossa ja heitti
laatan ohi Jääkotkien maalilla olleen Matias Valavuon. Selviä merkkausvirheitä, etenkin hyökkääjiltä - pakit olivat jo täystyöllistettyinä oman maalin edessä.
Muutoin viimeinen erä oli jokseenkin laimeaa pelailua. Isännätkin yrittivät saada kiekkoa kohti Mikko Strömbergin vartioimaa maalia, mutta yritykset olivat lähinnä vaarattomia kaukovetoja.
Sentään yksi tolppakuti saatiin aikaiseksi, kun pelin loppuhetkillä ylivoimalla Olli Havikari laukoi
kohti maalia. Havikari muuten oli puolustajista selkeästi paras. Otti miestä ja kiekkokin pysyi
suhteellisen hyvin hallinnassa. Kovin nuori pelaaja on kuitenkin kysymyksessä, mitenkä mahtaa
poika pysyä vauhdissa mukana loppukauden. Suurin tempo ja yritys vantaalaisilta oli jo ohi, ehkä
seitsemän maalin johto oli jo tehnyt pelaajat kylläisiksi.
Nuorten varassa näitä pelejä muutenkin kotijoukkue pyrkii läpi käymään. Nytkin oli kolme omaa junioria mukana kentällä. Välillä oikein hirvitti kun isot vastustajan pelaajat torppailivat näitä nuoria kiekkoilijoita. Mutta yllättävän hyvin nämäkin kaverit mukana vauhdissa pysyivät. Etenkin kookas Janne Hurme voi olla tuleva ilonaihe Jääkotkilla, jos peliaikaa riittää ja kehitystä tapahtuu. On aivan selvää, että tässä vaiheessa ei näistä nuorista ole sateentekijöitä Jääkotkille, mutta kaikki kokemus Mestiksestä on varmasti hyvää oppia pojille.
Ruusut ja risut
Pelin jälkeen Kiekko-Vantaan valmentaja Jarmo Kauppi oli tyytyväinen tehtyyn maalimäärään.
-Joulun jälkeen joukkueen maalihanat ovat olleet hieman tukossa, mutta nyt niitä tuli. Oliko UJK sitten mikään mittari tällä hetkellä?, mietti Kauppi. Hän lisäsi kuitenkin heti perään, että Valavuo Jääkotkien maalissa on Mestiksen parhaimmistoa ja 9 maalia hänen taakseen ei ole huono suoritus.
Kyllähän se pyöritystä oli, mieleen ei kuitenkaan jäänyt muita kuin maalintekijät ja syöttäjät omasta
joukkueesta Kauppi lisäsi. Oma pää pysyi puhtaana ja joukkue onkin harjoitellut playoffs-puolustamista pudotuspelit silmälläpitäen.
Matti Keinonen vertasi joukkueensa peliä Mika Myllylän suojuoksuihin ja totesi sen olevan lastenleikkiä Jääkotkien tämän iltaisen esityksen rinnalla. Pari kenttää vuotaa tosi pahasti, kolmessa pelissä viisi maalia omiin, Keinonen jutteli selvästi närkästyneenä. Kyseessä on vielä
kokeneemman kaartin pelaajia, joitten pitäisi pystyä ratkaisuihin peleissä. Nöyryyttä tarvitaan kentällä. Keinonen ihmetteli, että eräät pelaajat ovat viiden maalin aikana omaan päähän kentällä, eivätkä silti vieläkään ymmärrä omaa taitotasoaan.
Keinonen myös ihmetteli Mestiksen peliohjelmaa. Nytkin takana kolme vieraspeliä peräkkäin. Se rassaa jo neljällä ketjullakin pelaavaa ryhmää,
puhumattakaan kapealla materiaalilla pelaavaa Jääkotkien joukkuetta. Keinonen huomautti, ettei tämä kyllä ole tappion syy. Kiekko-Vantaa oli kova joukkue, ehkä kovin tähän astisista
vastustajista, Keinonen lisäsi.
Tein sen tutun kysymyksen tulevista mahdollisista vahvistuksista Jääkotkiin. Keinonen vastasi
hieman arvuutellen, että tulossa on ja tarvitaankin.
-Tällä hetkellä ei kiinnitetä huomioita pelituloksiin. Ei voida peruutella, vaan pitää löytää oma hyökkäyspeli. Lisäksi pitää löytää pelaajat, jotka ymmärtävät, että puolustusvastuu on yksilöllä, ei joukkueella. Valitettavasti jos jotkut pelaajat eivät sitä tajua, he eivät ehkä tajua sitä koskaan - muutoin kuin kantapään kautta, Keinonen jyrisi.
Täytyy olla samaa mieltä kummankin valmentajan kanssa. Vajaan pelin nähneenä ei vierailijoista
tosiaankaan jäänyt mieleen kuin pistenikkarit. Ilari Filppula (2+1), Hannu Väisänen (2+2), Petteri
Linnonmaa (2+0). Yhteensä 12 pelaajaa pääsi pisteitten makuun. Hannu Väisänen, joka ei saanut Lukossa mitään aikaiseksi, tuntuu viihtyvän Mestis-ympyröissä - ainakin Jääkotkien kustannuksella.
Kotijoukkueesta ei voi mainita kuin hikisen iltapuhteen tehneen Matias Valavuon ja hyvin taklanneen Olli Havikarin. Kolmas tähti menee - hyvästä yrityksestä - Ari Vuorelalle. Huolimatta
parista pahasta taklauksesta ei yritys vähentynyt ja kaveria jopa nauratti vaihtoon tullessaan kun oli kentällä juuri jäänyt jyrän alle. Mustempaakin mustempaa oli kokeneitten pelaajien saldo. Kolmen ja kahden miinus maalin miehistöä löytyi aivan liian paljon. Nöyryyttä ja vielä lisää nöyryyttä
tarvitaan.
Parhaina palkittiin Ilari Filppula Kiekko-Vantaasta ja Olli Havikari Jääkotkista. Päätuomari Aleksi
Rantala oli tyydyttävä, ote meinasi kirvota aivan lopussa ja yksi sinänsä turha keihästys tapahtuikin aivan pelin viime hetkillä.