Avausmaali alivoimalla
Ottelu alkoi molempien joukkueitten mainiolla vauhdinpidolla. Vantaalaiset pistivät heti isoa vaihdetta silmään, ja Jää-Kotkien maalissa Matias Valavuo oli heti täystyöllistetty. Paras tilanne tuli kuitenkin kotijoukkueelle, kun Rami Kaupinsalo pääsi puolittain irti ja Jukka Hakkarainen vantaalaisista sai huitomisesta jäähyn. Tämän jäähyn aikana Sami Häätylällä oli hyvä tilaisuus viedä Jää-Kotkat johtoon, mutta kiekko jäi menemättä Sami Heinosen selän taakse.
Jäähyn päätyttyä pelin painopiste siirtyi taas Valavuon maalin eteen. Viiden minuutin kohdalla K-Vantaa pääsi
kokeilemaan oman ylivoimansa tehokkuutta Tommi Suutarin ottaessa jäähyn estämisestä. Jotain on
kotijoukkuekin oppinut pelattuaan paljon alivoimaa. Nyt pystyttiin estämään pahimmat mylläkät oman maalin edessä, ja laukaukset, jotka suuntautuivat kohti omaa maalia, olivat lähinnä kaukovetoja tai ohi ammuttuja. Seuraavaksi jäähypenkille istui erän puolivälissä Maksim Ivanov.
Tämänkin jäähyn kotijoukkue kesti takaiskuitta, vaikka peli pyörikin lähes koko ajan Jää-Kotkien
alueella.
Jatkoa seurasi, kun Rami Kaupinsalo sai kakkosen laitataklauksesta vastustajan päädyssä. Tästä jäähystä on todettava, että se oli aika turha selkään kohdistunut taklaus Kaupinsalolta - tosin taklauksen kohdekin kaatui aika helpon oloisesti. Runsas minuutti ehdittiin tätä jäähyä tahkoamaan,
kun Topi Riutta pääsi irti Hannu Pajusen syötöstä. Riutta nosti kiekon ohi Heinosen ja Jää-Kotkat johti peliä yllätyksellisellä alivoimamaalilla. Tämä osuma tasoitti hieman peliä ja antoi selvästi itseluottamusta Jää-Kotkien pelaajille.
Erän loppuhetkillä Petteri Nieminen sai kampituksesta jäähyn - jo neljäs peräkkäinen Jää-Kotkille tässä erässä. Ja tulihan se K-Vantaan avausmaali sitten lopulta. Sekunti ennen erän loppua pääsi Pete Suonpää nostamaan paluukiekon Valavuon selän taakse.
Valavuolla oli erässä hurjat 21 torjuntaa, Heinosella vaivaiset 6.
Vieraat terävinä alkuhetkillä
Kanadalaiset sanovat, että erän kaksi ensimmäistä ja viimeistä minuuttia vastustaja on vaarallisimmillaan. K-Vantaa näytti tämän käytännössä Jää-Kotkille. Kun toista erää oli pelattu 1.54, tilanne oli 1-3 vieraille. Ensin Mikko Kainulainen yllätti Valavuon kaukovedollaan laidasta kahden puolustajan takaa. Kiekko saattoi osua omaan pelaajaan ja muuttaa suuntaa, joka tapauksessa
tilanne oli 1-2. Heti seuraavasta aloituksesta Jää-Kotkien päässä ohjasi Heikki Löfman Petteri Linnonmaan rauhallisen ja tarkan syötön ohi Valavuon. Linnonmaa sai todellakin hetken miettiä ja katsoa kenelle antaa, ja kun Löfman oli täysin ilman päällystakkia, niin mikseipä sitten hänelle - ja tulosta syntyi. Harmittava alku Jää-Kotkien kannalta toiseen erään.
Taas näytti siltä, että hyvän alun
jälkeen peli ratkeaa parissa minuutissa pariin pikku virheeseen ja herpaantumiseen. Isäntien pää ei
vielä kuitenkaan painunut, vaan yritystä riitti. Etenkin Riutta ja Häätylä jaksoivat vielä uskoa ja
saivat uutta puhtia koko joukkueeseen. Lisää takaiskua tuli, kun Hannu Väisänen teki Matias Schantzin ja Mikko Rantasen jäähyn aikana tasavoimalla vieraitten johdoksi jo 1-4. Nyt alkoi
tuntua katsomossakin siltä, että hellurei, taas meitä vietiin.
Joni Aurasuo ei tähän tyytynyt, vaan iski kiekon vihaisesti Heinosen längistä sisään, kun Jää-Kotkat pääsi ylivoimahyökkäyksen kolmella yhtä
vastaan. Lisää seurasi parin minuutin päästä, kun Rami Kaupinsalo teki illan hienoimman yhdistelmän päätteeksi täysin tyhjään maalin 3-4-kavennuksen. Jää-Kotkat pääsi taas ylivoimahyökkäyksen, ja Sami Häätylä harhautti hienosti maaliltaan ulos tulleen Heinosen jäihin. Häätylä jatkoi
kiertäen maalivahdin maltilla ja passasi kiekon Kaupinsalolle tyhjän maalin edustalle. Taas oli kotijoukkue pelissä mukana. Ja se näkyi selvästi roisimpina peliotteina ja miehenottoina. Samu Kiisken ottama jäähy sitten kostautui, kun Mikko Puranen vei K-Vantaan taas kahden maalin päähän.
Vielä kerran alivoimalla
Viimeisen erän alkajaisiksi Pasi Reunanen Jää-Kotkista sai rangaistuksen kampituksesta. 24 sekunnin kuluttua verkko soi taas. Tällä kertaa vantaalaisten päässä. Ivanov ja Pajunen pääsivät kahdestaan puolustajaa vastaan ja Pajunen iski voimalla Ivanovin nappisyötön ohi Heinosen. Kaikki
oli siis vielä mahdollista. Taas pääsy maalin päähän vastustajasta toi uutta intoa Jää-Kotkille. Pari hyvää mylläkkä Heinosen eteen saatiinkin, mutta laukaukset menivät päin maalivahtia tai sohittiin ohi maalin tai ohi kiekon.
Viitisen minuuttia ennen pelin päättymistä Heikki Löfman lopetti
Jää-Kotkien pyristelyn. Hän pääsi vapaana miehenä laidalta hyvälle laukaisupaikalle, ja veto painui
jäätä pitkin ohi Valavuon. Aki Mykkänen otti vielä aikalisän ja samalla maalivahdin pois. Yksi hyvä laukaus saatiin kohti Heinosta, mutta kiekko menetettiin keskialueelle ja yhdellä puolustajalla pelannut kuusikko ei saanut kiekkoa enää ylös. Ilari Filppula karvasi kiekon itselleen ja Löfman teki kolmannen maalinsa hänen syötöstään tyhjään maaliin. Vielä pelin lopulla Pasi Reunanen hikeentyi sen verran, että otti itselleen väkivaltaisuudesta kakkosen ja kympin käytöksestä.
Hyvää ja huonoa
Ensin hyvät asiat: Jää-Kotkat teki neljä maalia, joista kaksi alivoimalla. Joukkue jaksoi taas taistella
loppuun asti, vaikka vastustaja menikin maalin pari etumatkassa. Valavuo pelasi varmasti maalissa, ja ainakin ensimmäisessä erässä puolustus jaksoi puurtaa omassa päässä. Hyökkäyskuvioissa alkaa näkyä pientä pilkettä silmäkulmassa, juonikkuutta siis alkaa löytyä.
Huonot asiat: Turhia jäähyjä joudutaan vielä ottamaan ja joillakin pakeilla pelin vanhetessa alkaa terävyys löystyä. Onko se sitten väsymystä tai otteen herpaantumista, korjausta asiaan on saatava. Kiekkojen purut omasta päästä tehtävä paljon terävämmin.
Valavuo oli maalissa totutun hyvä. Pakeista paras oli - yllätys, yllätys - Samu Kiiski. Pakko näköjään laittaa hyökkääjä pakiksi, kun varsinaiset pakit eivät saa miestä pysähtymään. Marko Paananen ja Mikko Rantanen pelasivat alussa mukiinmenevästi, mutta lopun ratkaisuhetkillä tuli taas virheitä paineen alla. Myös Lari Virtanen kadotti otteensa pelin vanhetessa. Hyökkääjistä Riutta, Häätylä ja Aurasuo olivat teräviä, Ivanov oli hieman vaisumpi. Häätylä
palkittiin kotijoukkueen parhaana pelaajana. Kokonaisuudessaan hyökkääjät selvisivät kohtuullisen hyvin pelistä. Tosiasia on edelleenkin se, että 2-3 (hyvää) puolustajaa tarvitaan kipeästi
joukkueeseen. Silloin ei tarvitse hyökkääjien niin paljon raataa omassa päässä, vaan voivat keskittyä vaikkapa venyttelemään vastustajan maaliverkkoa. Kuulemma helpotusta pakkipulaan on
tulossa - kovaluisia miehenottajia tarvitaan.
Kiekko-Vantaa oli vauhdikas joukkue, mutta tämän pelin perusteella täysin voitettavissa. Yhdistelmä
Linnonmaa-Löfman-Puranen oli paras kokonaisuus ja Löfman palkittiinkin joukkueensa parhaana. Maalissa Sami Heinonen oli välillä aika työtön ja selvää kuvaa hänen todellisista taidoistaan ei saanut. Kaksi alivoimamaalia ja usea Jää-Kotkien ylivoimahyökkäys ainakin osoitti puolustuksen pelaavan takki hieman liian auki, ja parempi joukkue olisi tehnyt pahempaakin jälkeä Heinosen
taakse. Ainakin kouvolalaiset allekirjoittanevat tämän väittämän.
On eri asia, miltä peli näytti TV:n kuvaruudusta katsottuna, mutta paikanpäällä nähtynä se oli vauhdikas ja maalirikas sarjapeli. Jää-Kotkat antoi sarjasijoitukseensa nähden erinomaisen vastuksen Kiekko-Vantaalle. Mukavampaa katsottavaa tämä oli kuin kiekkoa päätyyn ja kahvaamista näyttävät Hockey Night -pelit. Ja mitään erikoisemman rumia otteitakaan ei nähty.
Päätuomari Ringbom oli raumalaisen hyvä tuomari, muttei sentään mäkelämäisen hyvä.