Alun nukkuminen kostautui
Ottelun alku oli kotijoukkueelta tahmeaa. Heti runsaan minuutin pelin jälkeen pääsi Martin Holy tekemään avausmaalin Janne Pesosen esityöstä. Roikkuva ranneveto B-pisteitten välistä upposi hölmistyneen Aki Kempin selän taakse hanskakäden puolelle helponoloisesti.
Takaiskukaan heti erän alussa ei herättänyt Jää-Kotkia. Luistimen potkut olivat ihmeen tahmeita ja syötöt eivät tuntuneet menevän millään oikeaan osoitteeseen. Vastustajalla vastaavasti oli puhtia luistelussa. Kaikkien viisikoitten liike oli liukasta, ja syötöt kulkivat jouhevasti mieheltä toiselle. Etenkin ykkösketju piti isäntien puolustusta koko ajan varpaillaan ja kaikkien pahin pideltävä oli kakkosketjun laituri Janne Pesonen.
Pesonen teki esityön myös Hokin toiseen maalin ja se oli lähes toisinto ensimmäisestä. Maalin viimeistelijänä oli Teemu Juntunen ja terävä laukaus upposi taas Kempin koppikäden puolelle, alemmas kuitenkin mitä ensimmäinen veto.
Parhaiten Jää-Kotkista Hokin vauhdissa pysyi Mika Laaksonen, ja ehkä juuri sen takia, ettei hätäillyt vaan teki rauhallista työtä omassa päädyssä. Muilla tuntui olevan hieman liiankin kiire, ettei ehtinyt aina katsomaan
mihin kiekon antaa.
Jos edellisessä erässä Hokki venytti verkkoja runsaan minuutin kuluttua alusta, pistivät Jää-Kotkat
paremmaksi toisessa erässä. Heti ensimmäisessä vaihdossa Mika Laaksonen antoi rautaisen pystysyötön omalta alueelta Maksim Ivanoville, joka harhautti Pasi Häkkisen läpiajonsa päätteeksi ja kavensi tilanteeksi 1-2. Niin syöttö kuin maalikin olivat todella ammattimaisia taidonnäytteitä
molemmilta pelaajilta.
Ilmeisesti Matti Keinonen oli erätauolla hieman herätellyt pelaajia, sillä nyt oli luistimissa taas liikettä ja laidat alkoivat paukkua taklauksista.
Viitisen minuuttia ehti erää kulua, kun Rami Kaupinsalo ja Mikko Mäkiranta saivat peräkkäiset jäähyt ja Jää-Kotkat joutui pelaamaan 55 sekuntia kahden miehen alivoimalla. Vähän ennen Kaupinsalon jäähyn päättymistä
jauhoi Hokin ykkösylivoima kiekon Kempin selän taakse Zdenek Eichenmannin toimesta. Nätin kiekottelun jälkeen Eichenmannilla oli helppo työ laittaa kiekko tyhjään maalin Sami Kaartisen
poikittaissyötöstä.
Tässä erässä pääsi kotijoukkuekin yrittämään pari kertaa ylivoiman pelaamista ja kaksi kertaa maali
olikin aika lähellä, mutta niin Ivanovin kuin Marko Paanasenkin vedot jo tyhjän tuntuiseen maaliin
päätyivät Häkkisen hanskaan. Omat paikkansa oli erän lopulla myös Hokillakin lisätä johtoaan, mutta Kemppi ei jäänyt yhtään Häkkistä heikommaksi oman veräjänsä suulla.
Erän lopulla joutui Häkkinen torjumaan laukauksen jopa maskillaan, kun maalin edessä punnertanut ja kaatunut Topi
Riutta sai tönäistyä kiekon Ivanoville, joka latasi täysillä kohti maalia ja osui Häkkistä keskellä kasvonaamaria. Heikompaa miestä olisi siinä vaiheessa jo sen verran huipannut, että olisi varmasti horjunut kohti pukusuojaa, mutta Häkkinen hetken toivuttuaan laittoi kampeensa ojennukseen ja
jatkoi peliä.
Viimeisenkin erän alkajaisiksi oli syntyä maali, kun Ivanov pääsi yrittämään kiekkoa tyhjään
maalin. Esteenä oli, kuinkas muuten, taas Häkkisen iso hanska. Voi vaan ihmetellä miten kovalle koetukselle maalivahdin nivelet joutuvat tuollaisia haamutorjuntoja tehdessä. Jos Matti
Meikäläinen koettaisi samanlaisia temppuja, edessä olisi monen viikon sairasloma.
Kymmenen minuuttia tahkottiin enemmän tai vähemmän tasapäisesti. Pelin ratkaisu tapahtui, kun Jää-Kotkilla oli alkamassa ylivoima Jani Tuppuraisen jouduttua jäähyaitioon kampituksesta. Tätä ylivoimaa ei kestänyt kuin 18 sekuntia. Joni Aurasuo napautti
hyökkäysalueella Hokin pelaajaa käsille ja tarkkana ollut päätuomari Jussi Perttu katkaisi pelin ja passitti Aurasuon jäähypenkille.
Yleensäkin kuumaverinen hyökkääjä protestoi äänekkäästi ja sai siitä
palkinnoksi 10 minuutin käytösrangaistuksen. Tämäkään ei vielä riittänyt Aurasuolle, vaan hän
tehosti mielipidettään iskemällä kovaa mailallaan laitaa jäähyaition oven vieressä. Perttu vei välittömästi kädet uudelleen lanteille ja Aurasuon sai lähteä ennenaikaiseen suihkuun. Tärkeän
ylivoiman alussa todella älytön virhe Aurasuolta.
Mikseivät jotkut pelaajat ikinä opi olemaan protestoimatta jäähyjään. Kirjoittaja ei muista vielä tähän mennessä yhtään peruttua rangaistusta katsomissaan peleissä noin 30 vuoden ajalta, päinvastoin minuutteja on yleensä annettu lisää niskuroijille.
Joka tapauksessa, kun Hokin ylivoima alkoi, jäähyltä tullut Tuppurainen vei Hokin vastustamattomaan kolmen maalin johtoon ja toinen maalin syöttäjistä oli kukas muu kuin ikiliikkuja Pesonen. Kun ylivoimaa oli jäljellä 16 sekuntia, oli kiekko vielä Juuso Akkasen hallussa
oman maalin takana. Akkanen katsoi hetken ja koetti purkaa kiekon pois laidan kautta. Purku oli sen verran tehoton, että Mikko Karjalainen sai sen haltuunsa laidalla ja syötti sen Pesoselle, joka jatkoi sen taas Tuppuraiselle. Maali syntyi kun jäähyä oli jäljellä kolme (3) sekuntia. Oi Akkanen, olisi vaikka istunut sen kiekon päälle, aikaa olisi ollut kyllä tehdä parempi ratkaisu kuin huono
purkukiekko.
Viisi minuuttia ennen loppua Juha-Pekka Ketola antoi hieman toiveita kotijoukkueelle kaventamalla tilanteeksi 2-4. Ketola pääsi kahdestaan yhtä puolustajaa vastaan Ivanovin kanssa ja Ketolan tarkka kuti painui aivan maalin ylänurkkaan. Häkkistä tämä osuma harmitti ihan mailan
paiskomiseen asti. Jää-Kotkat pääsi vielä yrittämään ylivoimaa, mutta lisämaaleja ei saatu ja aivan
viime hetken maalivahdinkaan poisveto ei tuottanut tulosta. Mika Laaksonen ehti vain lakaista pölyt kiekon päältä, ja sitten summeri jo soikin.
Pesonen paras, Aurasuo kuumin
Pelin jälkeen Hokin leppoisa valmentaja Timo Meriläinen oli tyytyväinen omiensa esitykseen. Hänen mukaansa joukkueen liike oli hyvää ja maalintekopaikkoja pystyttiin luomaan. Ainoa huono puoli oli tekopaikkojen tuhlaus. Pisteet kuitenkin saatiin tyylikkäällä esityksellä. Tämäniltainen
UJK oli eri joukkue kuin edellisissä peleissä. Se oli Meriläisellä tiedossakin, ettei pisteitä
Uudestakaupungista saada helpolla. Joukkueen motivoimiseksi tehty kova työ kantoi kuitenkin hedelmää ja voitto saatiin. Janne Pesonen panos oli iso Meriläinen mielestä, samoin maalivahti
Häkkinen otti tärkeillä hetkillä koppeja.
Janne Pesosesta kysyttäessä Meriläinen kertoi, että hän on Kuhmon Kivan kasvatti, jota jo nuorena juniorina kuljetettiin 200 km:n matkoja Kajaaniin pelaamaan. Vanhempana Pesonen siirtyi Kärppiin ja tuli tällä kaudella armeijan takia pelaamaan Hokkiin.
Matti Keinonen huokaisi alkajaisiksi, että hyvä kun ei voitettu viime keskiviikkona. Jo tasapelinkin
jälkeen pelaajat olivat alkaneet luulla osaavansa kaiken jääkiekosta. Pelin alku oli katastrofaalista leijumista pelaajilta. Myöskin älyttömät jäähyt harmittivat Keinosta, ja kun niitä vielä ottivat kokeneet pelaajat - Aurasuo suorastaan hölmöili. Karsinnoissa sellaista ei saa tapahtua missään nimessä, Keinonen ärisi.
Hokki oli hänen mielestään tänään hyvä, ja heidän maalivahtinsa esitti utopistisia torjuntoja, kuten
myös Aki Kemppikin. Vaikkei peliä voitettukaan, sai yleisö sentään nähdä komeaa maalivahtipeliä molemmissa päissä kenttää ja se on hyvää antia katsojille, oli Keinosen mielipide. Kuumesairaudet rassaavat edelleen joukkuetta ja nytkin olivat Sami Häätylä ja Samu Kiiski poissa kuvioista, eikä valmennusporraskaan ole jäänyt ilman lääkekuureja, jatkoi huolestunut valmentaja.
Kun kysyin mitä mieltä Keinonen oli Hokin kahvauspelistä etenkin viimeisessä erässä, hän vastasi,
että hyvin tehtynä, siten ettei siitä tule jäähyjä, se on pelitaitoa sekin. Tähän Hokin valmentaja Meriläinen huomautti, että kyllä vastustajakin kahvasi, ja etenkin heidän kakkosketjuaan.
Jääkotkien paras yhdistelmä tänään oli ykkösketju Jaakko Hagelberg - Pasi Reunanen - Maksim Ivanov. Heistä Reunanen palkittiin joukkueen parhaana. Heikon ensimmäisenkin erän aikana tämä
ketju sai pahimmat tekopaikat Hokin maalille. Puolustajista paras oli rauhallinen Mika Laaksonen. Marko Paananen hänen parinaan on saanut selvästi itseluottamusta lisää omaan peliinsä. Maalissa Kemppi oli hyvä vaikka kaksi meni alkuerässä ohi hanskan.
Jo monessa edellisessä pelissä
kuumana käynyt Joni Aurasuo tarvitsee jatkossa paljon jäitä kypäränsä alle, jotta turhat käytösrangaistukset loppuvat, hänen hyvää laukaustaan tarvitaan kentällä, ei jäähyaitioissa.
Huomioitavaa on joukkueen jäähykuninkaan Pasi Reunasen rauhoittuminen, nyt mies keskittyy
pelaamiseen ja purkaa aggressionsa kovilla taklauksilla, erinomaista kehitystä!
Hokin paras viisikko oli ykköskenttä Kimmo Happo - Sami Kaartinen - Zdenek Eichenmann. Kakkosketju Janne Pesonen - Jani Tuppurainen - Martin Holy ei jäänyt paljoa jälkeen. Ykkönen oli
paras nimenomaan yhdistelmänä, se sai pahimmat mylläkät ja pisimmät painostukset aikaan Jää-Kotkien maalille. Paras ja liukkain yksilönä oli joukkueen parhaana palkittu Pesonen, joka teki tehot 0+3. Ilman Pasi Häkkistä olisi enemmän kuin kaksi maalia varmasti mennyt Hokin verkkoon -
todellinen reaktio-ihme koko mies.
Päätuomari Jussi Perttu puhalsi oman linjansa mukaisesti, joka oli välillä pikkutarkka, välillä suurpiirteinen. No, eihän yksi mies voi kaikkea nähdä, vai voiko?