Kauden paras peli toistaiseksi
Enää eivät vastustajat saavu Uudenkaupungin halliin viettämään puolivaloilla maalijuhlia kotijoukkueen kustannuksella. Tämän illan peli oli oikeastaan nautittavaa katseltavaa. Tilanteita riitti ja tuomari oli hyvä, ainoastaan runsaslukuinen kannustava kotikatsomo puuttui. Mestis-kiekkoilua parhaimmillaan.
Ensimmäinen erä päättyi Jää-Kotkien johtaessa 1-0. Ajassa 5.29 Maksim Ivanov sai kiekon haltuunsa oman puolustusalueen tuntumassa ja hetken aikaa mentiin kilpaluistelua rintamassa
kahden Hermeksen puolustajan kanssa. Ulointa rataa polkenut Ivanov vei voiton puolustajista ja viskasi kiekon aivan tolpan vierestä maalin äärimmäiseen vapaaseen nurkkaan. Hermeksen puolustajien Jiri Dobrovolnyn ja Aapo Aron vauhti ei ollut tarpeeksi riittävä Ivanovin pysäyttämiseen.
Maalivahtien torjunnat erässä menivät melkein tasan ja tasaista oli pelikin. Pelin tärkeys kyllä näkyi
kokkolalaisten otteissa. Liikkuvuus ja luistelu ei ollut niin irtonaista mitä joukkueelta on tottunut näkemään. Iso vaikuttaja tähän oli myös isäntien vahvalla ja aggressiivisella karvaamisella ja rauhallisella oman pään purkamisella. Hermeksen pelaajilta otettiin yksinkertaisesti tila ja liike pois omalla puolustusalueella. Jää-Kotkien puolustuksen isähahmona esiintyi ensimmäisen kerran tällä
kaudella kauan odotettu Mika Laaksonen. Oli ihailtavaa katsoa hänen varmaa ja
eleetöntä peliään puolustuksessa. Kaiken kruunasi erän lopussa hieno kiekon ylöstuonti omalta alueelta Hermeksen alueelle ja sen seurauksena Jani Kylmämaa joutui rikkomaan häntä jäähyn arvoisesti.
Toinen erä oli pelillisesti Jää-Kotkien erä, vaikka maalit menivätkin tasan. Hermeksen tasoitus syntyi, kun Sami Häätylä epäonnekseen sohaisi kiekon omalla alueella Antti Räikköselle.
Räikkönen syötti kiekon välittömästi maalin edustalle nousseelle Niko Papinaholle, joka siirsi kiekon maalin alanurkkaan ohi Matias Valavuon. Jää-Kotkat iski takaisin puolentoista minuutin kuluttua. Maksim Ivanov kiemurteli kiekon itselleen maalin takana ja antoi nappisyötön maalin
eteen Jaakko Hagelbergille, joka ei arkaillut, vaan paukautti kuminpalan Vesa Lehtosen taakse.
Tästä eteenpäin ote pelissä oli täydellisesti Jää-Kotkilla. Vain huono onni ja ylilaukaukset estivät
johdon kartuttamisen. Sami Häätylällä oli paikka lisätä johtoa, mutta hän päätyi vielä syöttämään ja tilanne meni ohi. Maksim Ivanov rakensi toistamiseen paikan Hagelbergille, mutta kiekko meni
tällä kertaa yli maalin. Hermeksen oli välillä pakko turvautua katkaisemaan peli pitkällä kiekolla.
Kolmanteen erään saattoi Hermeksen olettaa tulevan ratkaisu mielessä. Ja kovalla tempolla kokkolalaiset erän avasivatkin. Kun aivan erän alkajaisiksi Mika Laaksonen ja Rami Kaupinsalo saivat vielä jäähyn, pelin painopiste oli ensimmäiset viisi minuuttia Jää-Kotkien päädyssä.
Laaksonen sai jäähynsä ilman kypärää pelaamisesta. Pelin tiimellyksessä kypärä lensi hänen päästään pois taklaustilanteessa, ja hän aikoikin napata kypärän päähänsä taklauksen jälkeen. Kiekko kuitenkin tuli samaan aikaan kohti maalia ja Laaksonen viskasi kiekon takaisin laitaan.
Laaksonen vaikutti siltä kuin ei olisi muistanut nykysääntöä väärällä varusteella pelaamisesta ja
luisteli hieman harmistuneen oloisena jäähypenkille.
Tämän Laaksosen jäähyn jälkeen onnistui Hermes tasoittamaan pelin. Aku Joki-Erkkilä sai kiekon Jää-Kotkien päädyssä ja siirsi sen nopeasti maalin eteen Antti Räikköselle, joka jatkoi sen välittömästi maalin edustalle Jari-Pekka Pajulalle ja tämä harhautti Valavuon ja nosti kiekon maaliin. Kiekko liikkui nopeasti mieheltä toisella isäntien jalkojen välistä ja ottelun kaunein maalin oli syntynyt.
Kaupinsalon jäähyn jälkeen peli tasaantui ja puolessa välissä erää Jää-Kotkilla oli peräkkäin kaksi
hyvää paikka siirtyä taas johtoon. Ensin Samu Kiiski pääsi yrittämään vapaasti kohti maalin ylänurkkaa ja kiekko meni hiuksenhienosti ohi, maalivahti oli jo pelattu pois tilanteesta. Hetken päästä Hannu Pajunen veti voimalla kiekon maalin pystytolppaan niin että kilahti. Laukauksesta jäi varmasti aikamoinen lommo tolppaan.
Erän jälkipuoliskolla Marc Gautschi ja Niko Papinaho esittivät kumpikin komeat sukellukset kasvojen pitelyn ja kentällä makailun kera. Onneksi
päätuomari Teemu Salminen ei mennyt mukaan kumpaankaan teatteriesitykseen, vaan antoi pelin jatkua. Hän näki tilanteet niin läheltä, ettei tulkintaepäselvyyksiä ollut. Molemmista kalasteluista olisi oikeastaan pitänyt tuomita käytösrangaistukset. On todella ikävää kun tuon tasoisten
pelimiesten pitää alentua moisiin sirkustemppuihin kentällä.
Jatkoaikakaan ei tuonut ratkaisua peliin. Pisteitten tärkeys näkyi, kun yliajan loppuhetkillä Pasi
Arvonen komensi maalivahdin aitioon ja yritti voittomaalia yhden miehen ylivoimalla. Kovasta painostuksesta huolimatta Matias Valavuo piti kenttäpelaajin avustuksella säkkinsä suun tiukasti kiinni ja pisteet jaettiin. Taisi se maali jopa olla Jää-Kotkilla lähempänä, kun Hannu Pajunen pääsi heittämään kiekon kohti tyhjää Hermes-maalia. Pitkän kiekon jälkeen Mika Laaksonen taisi tokaista Pajuselle vähän siihen tyyliin, että ota poika sihti ensi kerralla metrin verran oikealle ja rauhallisemmin.
Yhteenvedot
Hermeksen valmentajan Pasi Arvosen mukaan pelin tärkeys näkyi pelaajien otteissa. Mailaa puristettiin niin, että viimeisetkin kosteuden hippeet puukepistä tirskuivat pois. Virheitä myös tehtiin liikaa. Kotijoukkue oli Arvosen mielestä hyvä ja energinen ja myös halusi voittoa enemmän.
Etenkin toisessa erässä Jää-Kotkat oli parempi ja vain maalivahdin hyvä peli piti Hermestä pystyssä. Lopuksi Arvonen totesi, että tämä peli oli parasta Jää-Kotkien peliä, mitä hän on kahteen
vuoteen nähnyt!
Jää-Kotkien valmentaja oli monisanainen pelin jälkeen. Tiivistetysti Matti Keinonen oli tyytyväinen saatuun pisteeseen ja omiensa pelityyliin. Joukkueen noudattama pelitaktiikka saattaa vastustajan tekemään virheitä ja tätä pelitapaa on pyritty systemaattisesti ajamaan sisään. Murheena ovat edelleenkin pelaajien loukkaantumiset. Paha isku oli kovaa taklaavan Petteri Lotilan
loukkaantuminen edellisessä pelissä. Toisaalta nyt oli saatu Mika Laaksonen tilalle kentälle ja tällaista johtavaa pelaaja Keinonen onkin kaivannut.
Seuraavat kaksi peliä ovat Keinosen mukaan mielenkiintoisia, etenkin Kajaanin Hokin nykyinen taso kiinnostaa nähdä. Tuleviin peleihin hän toivoisi myös kaupunkilaisten heräävän ja saapuvan kannustamaan Jää-Kotkia. Yhteistyö on hyvällä mallilla raumalaisten kanssa ja tilanne näyttää
tulevaisuutta kohden valoisalta.
Samaa mieltä täytyy olla Keinosen kanssa. Nähdyn perusteella peli kulkee hyvin ja joukkueen itseluottamus on korkealla. Nyt näkee taas pitkästä aikaa hymyilevien pelaajien tulevan kentältä vaihtoon. Se jos mikä on positiivinen merkki. Usko omiin tekemisiin on taas löytynyt.
Myös se on hyvä piirre, että kotijoukkueen parhaitten pelaajien nimeäminen on vaikeaa. Kaikki
onnistuivat illan pelissä, mutta koska tähdet pitää jakaa, ainakin kolme nimeä on mainittava. Kolmen tähden arvoisesti liikkui, syötti, maalasi ja kalasteli vastustajalle jäähyjä Maksim Ivanov.
Häntä säesti samassa ketjussa oivallisesti Jaakko Hagelberg, siitä kaksi tuikkivaa hänelle. Yhden
tähden saa Mika Laaksonen rauhallisuudestaan ja selkeistä otteistaan kentällä. Tuntui kuin hänen
esimerkkinsä olisi valanut lisää uskoa joukkueen nuoriin puolustajiin. Mainita pitää myös, että Matias Valavuo oli maalissa hyvä.
Hermeksen paras oli Antti Räikkönen ja hänellä hyvänä adjutanttina Niko Papinaho. Maalivahti Vesa Lehtonen oli toisessa erässä heikkoina hetkinä se viimeinen lukko maalin suulla.
Joukkueista parhaina palkittiin jo edellä mainitut Räikkönen ja Hagelberg. Päätuomari Teemu Salminen oli erinomainen. Linja piti hyvin ja jäähyjen kalastelut eivät mennet läpi. Hänelle ainakin kymmenen tähteä ja papukaijamerkki.