KooKoo saapui Vaasaan takanaan viime keväältä kaksi tappiota samassa hallissa. Viime kaudesta KooKoo on muuttunut vain hyvin vähän, Sportissa sensijaan on yli puolet joukkueen pelaajista uusia. Tämä näkyi ottelussa, sillä Sport oli useammin kuin usein ongelmissa. Varsinkin KooKoon korkea karvaus aiheutti Sportin pelinavauksille jatkuvasti ongelmia.
Tämä oli pelin henki varsinkin ensimmäisessä erässä. Sport ei saanut peliään käyntiin, ja kiekko menetettiin usein keskialueella harhasyöttöön tai kiekonmenetykseen. KooKoo sumputti keskialueen korkealta ja ajamalla mieheen kiinni aggressiivisesti. Tämä tuotti KooKoolle lukuisia laukauksia, mutta Sportin puolustus kesti Marko Härkösen johdolla hyvin.
Ensimmäinen todellinen vaaranpaikka syntyi vasta viiden minuutin kohdalla, kun Sportin Antti Hilden sai nappisyötön omalta siniviivalta KooKoon pakkien taakse. Hilden pääsi yksin läpi, mutta laukaus kohti takayläkulmaa osui juuri tarpeeksi Grahnin käteen, ja kiekko kimposi peräpleksiin. Grahn odotti hyvin Hildenin liikettä, ja Hilden ajautui ehkä hieman liian lähelle.
Eipä aikaakaan kun KooKoo sai läpiajon. Sport voitti aloituksen KooKoon alueella, mutta Timoskainen karkasi blokkaajaltaan kohti siniviivaa. Viivalla kiekko otti ihmeellisen pikku pompun yli Mikki Hallbäckin lavan, eikä Timoskainen aikaillut kirmatessaan läpiajoon. Hallbäck sai Timoskaista kiinni ja pystyi pakottamaan hänet laukomaan. Laukaus meni hieman ohi Sport-maalin.
Hetkeä myöhemmin oli jo avausmaali lähellä. Sportin Tatu Backman pääsi läheltä ampumaan irtokiekosta, ja kiekko livahti jo Grahnin taakse, mutta
jäi parin sentin päähän viivasta, ennenkuin Grahn löi hanskansa kiekon päälle.
Kahdeksan minuutin kohdalla KooKoon miespuolustus meni hieman sääntöjen vastaiselle puolelle, kun Tomi Lindfors otti keskialueella Sportin pelaajaa liian kovin ottein. Jälkitilanteessa Hilden ja Mattila luistelivat kohti KooKoon maalia, ja vihellyksen jälkeen tunteet kuumenivat ja kaksikko passitettiin jäähylle. Päätuomari oli tilanteessa menossa jo passittamaan Lindforsia jäähylle, ja selän takana tapahtunut nujakka pantiin salomonintuomiona täytäntöön. Hilden oli selkeästi antavampi osapuoli, ja Mattila osittain aiheestakin ihmetteli, miksi penkille joutui.
Seurannut ylivoima oli vaisua. Jäähyn lopulla Latvian kaksikko Juris Stals ja Janis Sprukts taiteilivat kulmasta kauniin maalin. Stals ajoi kaarelta sisään blokaten yhden KooKoon pakin, Sprukts ajoi kiekon kanssa etutolpalle ja väänsi kiekon kahden pelaajan häirinnästä huolimatta takatolpalle ja maaliviivan yli.
Kauaa ei Sport johdosta nauttinut, kun KooKoo taas iski. Sport oli jälleen ongelmissa omalla alueellaan. Hyvän ottelun pelannut Jori Kokkonen epäonnistui alivoimalla helpossa purussa: kiekko pyörähti pystyyn lavassa ja purusta tuli totaalinen suutari. Kiekko lyötiin uudelleen Sportin maalin taakse, jossa odotti yksin Teemu Timoskainen. Hän löysi nopealla syötöllä Ossi Louhivaaran, jonka nopea, matala veto meni maalin perukoille. Ansaittu maali KooKoolle, joka oli tähän asti hallinnut kenttätapahtumia.
Pelin kulku tasapainottui hieman, ja Sport sai peliään vähän paremmin toimimaan. Parhaan paikan sai Jori Kokkonen, joka pääsi yksin takatolpalta kahdesti yrittämään, mutta kulma oli pieni ja Grahn peitti hyvin.
Erän lopulla KooKoo pääsi hieman taas niskan päälle, mutta Härkönen oli mies paikallaan. Erän lopulla Sportin Pasi Kuusisto taklasi takaapäin KooKoon Holopaisen laitaan. Tilanteesta tuomittiin oikeutetusti 2+10 minuuttia, mutta syytä on myös Holopaisen katsoa peiliin. Taklaukselle ei saa kääntää selkäänsä. Taklaus olisi ollut muuten puhdas olkapää olkapäätä vasten, mutta Kuusisto ei voinut millään pysähtyä ennen kontaktia. Herrasmiehenä Kuusisto pyyteli anteeksi Holopaiselta ennen jäähylle lähtöään, eikä KooKoo tilanteesta sen kummemmin kostoa hakenutkaan.
Toiseen erään Sport sai paljon paremman alun. Pelitilanteet olivat välillä täysin ensi erän vastaiset, Sport sai paljon painetta aikaan ja KooKoo oli vastaanottajana. Vaarallisimmat maalipaikat kuitenkin tulivat KooKoolle.
Sportin taistelutahto näkyi heti Kuusiston jäähyntapossa. Härkönen oli kovassa kiekkosateessa, ja pari haamupelastusta läheltä ammutuista reboundeista piti Sportin pelissä mukana. Lisää vettä myllyyn heitti Vesa Myllyaho, joka taklasi avojäällä Timo Nurmbergin puun takaa. Timo keräili hetken aikaa ajatuksiaan ja varusteitaan ja lopulta suunnisti vaihtoaitoon.
Sport sai painetta päätyyn jatkuvasti. Lähimmäksi maalia pääsivät Pasi Pieninkeroinen ja Tatu Backman. Iso-Pasi pääsi laidalta ajamaan keskelle ja ampumaan vaarallisesti, Tatu pääsi vielä irtokiekkoon, mutta Grahn oli hyvin sijoittunut maalillaan ja molemmat laukaukset pysähtyivät rintapanssariin.
KooKoo näytti tekevät maalin seuraavasta tilanteestaan. Jälleen kerran Sportin puolustus jätti irtokiekon pelattavaksi, eikä miestä saatu kiinni millään. Parista metristä nopea laukaus näytti menevät maaliin, mutta Marko Härkönen venytti itsensä kuin ihmeen kaupalla kiekon eteen. Mutta... kävikö kiekko maalissa? Osa katsomosta oli sitä mieltä, niin oli osa KooKoon pelaajistakin. Härkönen oli syvällä maalinsa sisällä torjuessaan ja saattoi torjua kiekon viivan väärältä puolelta. Maalituomari ei voinut nähdä tilannetta, koska maalivahti oli edessä. Maalilla oli paljon ruuhkaa, joten tuomaristokaan ei voinut todeta tilannetta. Suurta purnausta ei syntynyt kentällä. Maali, oli kiekko viivan yli tai ei, jäi puhaltamatta.
Erän loppua kohti mentäessä Sport pääsi lähemmäs johtomaalia. Alivoimalla Sprukts-Stals-kaksikko oli iskeä, vain Grahnin venyminen esti nöyryyttävän alivoimamaalin synnyn. Stals tuuletti jo maalia, mutta koskaan ei tästäkään nopeasta vastaiskusta maalia tuomittu.
Ennen erätaukoa kuitenkin iski KooKoo. Tuttu tilanne maalin edessä: irtokiekko oli vapaana ja Härkönen torjui. Tomi Lindfors pääsi ampumaan namipaikalta kahdesti, mutta molemmilla kerroilla kumiukko Härkönen oli tiellä. Kolmannella kerralla Lindfors ei ampunutkaan. Sport keskittyi vain Lindforsin blokkaamiseen, ja takatolpalla oli yksin Mikko Kinnunen. Lindforsin loistava oivallus, kiekko takatolpalle, ja Kinnunen sai napauttaa kiekon tyhjään reppuun. Tilannetta edelsi maalinedustalla maanneen KooKoon pelaajan käsisyöttö, joka jäi kaikilta - myös tuomareilta - huomaamatta. Erätauolle KooKoon johdossa 1-2.
Kolmas erä oli lähes mitäänsanomaton. KooKoo keskitti kaikki voimansa puolustamiseen, ja sitä se tekikin. Sport ei saanut aikaan juuri mitään, KooKoo sai aikaan syötönkatkon toisensa perään, ja kiekko tyydyttiin kuljettamaan Sportin alueelle, laukomaan kaukaa ja laittamaan jälleen puolustusta kuntoon.
Erää pelattiin yli kymmenen minuuttia ilman yhtään vaarallista maalipaikkaa kumpaankaan päähän. Ainoiksi merkinnöiksi jäivät KooKoon Holopaisen kiekonsulkemisjäähy ja Kristian Hjerpen jäähy, joka vihellettiin, kun Kiku yritti kammeta kiekkoa liian voimakkaasti Holopaisen hanskasta.
Kolmas erä oli todella turhauttavaa taistelua Sportin puolesta. Joukkueen syötöt eivät avanneet paikkoja eikä yksityisyritteliäisyyskään tuonut minkäänlaista tulosta. Parhaat paikat sai Antti Hilden, joka pääsi kertaalleen ampumaan maskista, mutta pystykiekko ja kääntölaukaus veivät kiekon ohi maalin. Hildenin toinen tilanne oli matala lämäri pienestä kulmasta niukasti ohi takatolpan. Lopussa Sport yritti vielä ilman maalivahtia minuutin ajan, mutta ilman tulosta. Kolmas erä 0-0 ja lopputulos 1-2 KooKoolle.
Summa Summarum. Sport oli selkeästi hajanaisempi joukkue. Ennen kautta puhuttiin, että harjoitusotteluiden vähyys saattaa vaikuttaa alkukauden otteluissa, ja tämä luulo/tieto piti kutinsa. Westerbackin loukkaantuminen pisti ketjut uusiksi, ja yllättäen Sportin tasaisin kenttä olikin ns. telaketju Reinikka-Backman-Pieninkeroinen. Yrityksen puutteesta ketjua ei voi syyttää. Raaka työ ei vaan tuonut palkintoa. Jori Kokkonen pelasi hyvän ottelun, muttei saanut tarpeeksi tukea laitureiltaan. Varsinkin Petri Halme tuntui olevan eri aaltopituudella, vaikka tsemppiä riittikin tuttuun tapaan. Puolustuksessa vallitsi tietty kaaos, mutta keskiarvona puolustus saa tyydyttävän arvosana. Härkönen oli mies paikallaan.
KooKoo pelasi hyvin joukkueena, eivätkä yksilöt paljoakaan nousseet esille. Monet pelaajat tekivät hyvää työtä. Nurmberg oli paikoitellen taitojensa mukaisesti esillä, mutta ei suuremmin erottunut joukosta muuten kuin takatukkansa ansiosta. Nuori Ossi Louhivaara pelasi loisto-ottelun, ja Timoskainen sekä Lindfors tukivat hyökkäyksiä hyvin. Grahn torjui eleettömästi, eikä hänen tarvinnut usein tehdä paraatipelastuksia. KooKoo ansaitsi pisteensä pelaten hyvää ja kurinalaista kiekkoa.