Ottelu ratkeaa maalin edessä, niin irtokiekkoihin, kuin maalivahtipeliinkin. Maalijuhlia tuskin nähdään ja näin ollen yksikin pieni virhe voi olla kohtalokas.
Tshekin hissi nosee ylöspäin
Tshekki on parantanut peliään, kuten oli oletettavaakin. Ottelu Venäjää vastaan oli kaksijakoinen, toisaalta selvää dominointia, toisaalta ahdinkoa ja tuskaa. Ehjään peliin ei ryhmä vielä ole yltänyt. Venymiskykynsä se kuitenkin puolivälierässään teki kaikille selväksi. Päästetty tasoitusmaali viime sekunneilla ja siitä jatkoaikavoittoon nouseminen oli loistava suoritus. Tshekki ei tule hyökkäämään kovaa, vaikka taidot siihen riittäisivätkin. Tarkoitus on pitää ottelu vähämaalisena.
Syy tiukkaan puolustkseen löytyy myös maalin suulta. Milan Hnilicka ei ole vakuuttanut näissä kisoissa, vaikka otteet ovatkin petrautuneet kahden viikon aikana. Tshekki pyrkii minimoimaan perille menevien laukausten määrän. Se kyttää vastaiskuja, joista hyvin liikkuvana ryhmänä voisi iskeä.
Tshekin pelin kulmakiviä maalivahdin ohella ovat David Vyborny, Tomas Kaberle ja Martin Erat. Vybornyn pelinlukutaito yhdistettynä Eratin liikkeeseen ja ketjun kolmannen osapuolen Jan Hlavacin työmoraaliin, on Tshekillä kasassa äärimmäisen vaarallinen ykkösnyrkki. Tomas Kaberle on puolustuksen tukipilari kentän molemmissa päissä. Mies tulee tahkoamaan hulppeita minuutteja tästäkin eteenpäin.
Suomen pelattava paras pelinsä
Suomen peli on myös parantunut turnauksen edetessä. Oikeat koostumukset ovat löytyneet ja nyt kyseessä on enää hienosäätö. Pari asiaa on Suomen kuitenkin pystyttävä korjaamaan Tshekki otteluun. Ensimmäisenä ottelun alku. Se on pystyttävä tsemppaamaan samalla intensiteetillä, kuin viimeinen 20 minuuttia. Huonon alun Tshekki käyttää hyväkseen, kuten pari viikkoa sitten nähtiin. Peli ei ollut hyvää Valko-Venäjää vastaan kuin kolmannessa erässä. Hyvä asia on se, että silti vastustajan sarakkeeseen jäi pyöreä nolla.
Toinen asia ovat rangaistukset. Ne on pystyttävä minimoimaan. Suomi otti Valko-Venäjää vastaan seitsemän kaksiminuuttista. Välierässä tuo määrä on aivan liikaa, vaikka tuomarilinja onkin tiukka. Vastassa on sen verran hyviä "käsiä", että tuosta määrästä jäähyjä osuu aina joku putkien väliin. Vastaavasti oma viimeistelyprosentti on nostettava vielä ylemmäksi.
Positiivisin asia Suomen joukkueessa on ykkösketjun herääminen. Ketju Jokinen-Jokinen-Peltonen oli Valko-Venäjää vastaan elementissään ja sai tililleen kaksi maalia. Jussi Jokinen on pelannut jo hyvät kisat ja puolivälierässä Ville Peltonen sekä Olli Jokinen saivat hanat auki. Se oli tärkeä asia Suomelle. Kun puolustuksessa häärää Petteri Nummelin, on oletettavaa, että tämä ryhmä kantaa päävastuun Tshekin kaadossa. Milan Hnilickalle on ammuttava paljon ja irtokiekkoihin, joita tulee, on mentävä itseään säästämättä. Fyysinen peli ei ole Tshekin vahvuus ja siihen on iskettävä.
Fredrik Norrena pelasi vakuuttavan puolivälierän ja on varmasti iskussa lauantai-iltapäivänä. Muutama loistotorjunta Valko-Venäjää vastaan lisäsi itseluottamusta ja turha hermoilu jäi hikipisaroiden mukana jäälle.
Suomi menee MM-finaaliin, jos pelaa parhaan ottelunsa ja malttaa olla rikkomatta. Hnilickan pommittamisella ja tilanteiden tehokkaalla päättämisellä, voi Suomi pelata ainutkertaisesti kahdessa arvoturnauksen finaalissa saman kauden aikana.
Lopuksi vielä mielenkiintoinen tilasto näistä kisoista. Slovenia ottelua lukuunottamatta, aina kun Suomi on voittanut, on vastustaja jäänyt nollille.